Tyttö ja kaiku

Tyttö ja kaiku (liett. Paskutinė atostogų diena, ”Kesäloman viimeinen päivä”, ven. Девочка и эхо, Devotška i eho) on liettualaisen Arūnas Žebriūnasin ohjaama neuvostoliittolainen perhe-elokuva vuodelta 1964. Juri Nagibinin tarinaan perustuva elokuva kertoo 12-vuotiaasta tytöstä Vikasta, joka viettää kesälomansa loppua aurinkoisella ja vuoristoisella rannalla jossakin etelässä ja tutustuu samanikäiseen poikaan, joka vaikuttaa muita älykkäämmältä. Tyttö näyttää pojalle salaisen paikan, jyrkkien rantakallioiden välisen kaikuisan onkalon. Kun isommat pojat kiusaavat, poika kuitenkin jättää tytön yksin ja tyttö pettyy.

Tyttö ja kaiku
Paskutinė atostogų diena
Ohjaaja	Arūnas Žebriūnas
Käsikirjoittaja	Arūnas Žebriūnas, A. Tshertshenko, Juri Nagibin
Perustuu	Juri Nagibinin romaaniin
Säveltäjä	Algimantas Bražinskas
Kuvaaja	Jonas Gricius
Leikkaaja	Lilija Zivienė
Tuotantosuunnittelija	Algirdas Ničius
Pukusuunnittelija	Viktorija Bimbaitė
Pääosat	Lina Braknytė
Valmistustiedot
Valmistusmaa	Neuvostoliitto
Tuotantoyhtiö	Lietuvos kino studija
Levittäjä	Goskino ED Distribution
Ensi-ilta	1964
Kesto	67 min
Alkuperäiskieli	venäjä
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OKNimi-testi OK

Juoni

Vika-tyttö viettää viimeistä kesäloman päivää kalastaja­isoisänsä luona. Isä on tulossa hakemaan, mutta tyttö ei haluaisi lähteä. Aamulla isoisä lähtee veneellä kalaan ja tyttö jää tapansa mukaan vaeltamaan pitkin kallioisia rantoja ja puhumaan ystävilleen, kiville.

Kylän poikajoukko tulee rannalle valitsemaan uutta johtajaansa sukeltamalla maalilla merkittyä rapua vedestä. Johtajaksi haluava vanhin poika pettää kilpailijaansa heittämällä mereen muun kuin merkityn ravun. Vika-tyttö seuraa sivusta, huomaa petoksen ja kertoo siitä pojille.

Pian Vika tapaa yksinäisen pojan Romasin, joka on viettämässä päivää seudulla eikä tunne ketään. Vika vie pojan paikkoihin, joissa kaiku vastaa erilaisiin ääniin. He ystävystyvät, mutta pian poikajengin vanhin kostaa Vikalle rapupaljastuksen piilottamalla Vikan vaatteet kun tämä on uimassa. Uusi ystävä Romas meneekin tilanteessa poikien puolelle eikä puolusta Vikaa. Vika syyttää Romasia pelkuriksi.

Romas haluaa todistaa ettei ole pelkuri. Hän sukeltaa Vikan heittämän merkityn ravun merestä, mutta Vika ei lepy. Vikan isä tulee hakemaan tyttöä, ja Romas katsoo kun tytön isän kuorma-auto häipyy horisonttiin.

Vastaanotto

Tyttö ja kaiku sai tuomariston erikoispalkinnon Locarnon elokuvajuhlilla 1965. ^[1]

Lähteet

1. Rollberg, Peter: Historical Dictionary of Russian and Soviet Cinema. George Washington University, Rowman & Littlefield 2016, s. xxx. Viitattu 4.11.2016.

Aiheesta muualla

• Tyttö ja kaiku Internet Movie Databasessa (englanniksi)
• Tyttö ja kaiku Elonet.