Tuomikirva (Rhopalosiphum padi) on erittäin yleinen ja laajalle levinnyt kirvalaji. Se on merkittävä viljelyskasvien tuholainen.
| Tuomikirva | |
|---|---|
.jpg) Kolonia lehdellä |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Nivelkärsäiset Hemiptera |
| Alalahko: | Kirvansukuiset Sternorrhyncha |
| Yläheimo: | Aphidoidea |
| Heimo: | Kirvat Aphididae |
| Alaheimo: | Putkikirvat Aphidinae |
| Tribus: | Aphidini |
| Suku: | Rhopalosiphum |
| Laji: | padi |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Rhopalosiphum padi |
|
| Katso myös | |
Koko ja ulkonäkö
Siivettömät aikuiset ovat primääri-isännällä pulleita, vaihtelevan vihreitä, ruskeita tai lähes mustia ja jauhemaisen vahan peittämiä. Sekundääri-isännällä väri erottuu paremmin, sillä vaha puuttuu kokonaan. Vaharauhasputkien tyvellä on ruskea laikku. Tuntosarvet ovat kuusijaokkeiset ja yli puolet ruumiin pituudesta. Vaharauhasputket ovat melko lyhyet, kärjestään pullistuneet. Takaruumiin kärjen cauda on vaharauhasputkia lyhyempi ja melko vaalea. Siivekkäiden aikuisten pää ja keskiruumis ovat mustahkot ja takaruumis vihreä. Kirvan pituus on 1,2–2,4 mm, sekundääri-isännällä kirvat ovat pienempiä.[2][3][4]
Lajin kromosomimäärä 2n=8, joskus 9.[2]
Levinneisyys
Tuomikirvan levinneisyys on kosmopoliittinen.[2][3]
Elinympäristö ja elintavat
Keväällä tuomikirva elää eläviä poikasia synnyttävinä, neitseellisesti lisääntyvinä kolonioina primääri-isäntänsä, Euroopassa lähes poikkeuksetta tuomen, lehtien alapinnoilla aiheuttaen lehden käpristymisen kirvakolonian suojaksi. Myöhemmin kirvat elävät myös oksien kärkiosissa ja kukinnoissa. Yksittäinen siivettömän, neitseellisesti lisääntyvän sukupolven kirva elää noin 15–19 vuorokautta ja vaihe tuomella kestää 2–3 sukupolvea. Touko-kesäkuussa syntyvä siivellinen kirvasukupolvi siirtyy sekundääri-isäntinä toimiviin heinäkasveihin, jolloin ne voivat asettua myös viljoihin. Isännänvaihto ei ole ehdoton ja osa populaatiosta pysyttelee tuomissa tai siirtyy muihin Prunus-suvun puihin. Heinissä kirvat elävät korrella, lehden tyvessä, lehtien alapinnoilla tai tähkissä. Heinäkasveilla esiintyy myöhemmin kesällä toinen siivellinen sukupolvi, jotka siirtyvät myös heinäkasveihin. Lopulta syyskuussa syntyy koiraista ja naaraista muodostuva siivellinen sukupolvi palaa tuomiin. Tuomissa nämä parittelevat ja naaraat munivat. Talvehtiminen tapahtuu munina tuomen silmujen ympärillä.[2][4][5][6]
Lämpimissä maissa sekä alueilla, joilla primääri-isäntää ei ole saatavilla, tuomikirvat elävät koko ajan heinäkasveilla. DNA-tutkimusten mukaan Euroopassa yleisimmät tällaiset populaatiot ovat ilmeisesti tuomikirvan ja jonkin tuntemattoman lähilajin välisiä risteymiä.[2]
Suomessa tuomikirva on yleisin viljojen tuholaiskirva ja vahingoittaa etenkin ohraa ja kauraa. Sadonmenetys voi olla jopa 20–30 %. Se on myös kansainvälisesti merkittävin viljan kääpiökasvuviroosin (BYDV) levittäjä[3]. Kirvoja torjutaan kemiallisesti pahoina kirvavuosina.[7][6]
Ravintokasvit
Tavallisesti primääri-isäntä on tuomi (Prunus padus), sekundääri-isäntiä monet heinäkasvit (Poaceae), joskus myös sarakasvit (Cyperaceae), vihviläkasvit (Juncaceae), osmankäämikasvit (Typhaceae) sekä kurjenmiekkakasvit (Iridaceae).[2]
Maailmanlaajuisesti ravintokasvivalikoima on laajempi ja tuomikirvaa on tavattu yli 20 kasviheimolta.[8]
Lähteet
Aiheesta muualla
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
