Tulliasema-oppi on kiistelty ortodoksisessa kirkossa esiintyvä opetus siitä, mitä ihmisen sielulle tapahtuu kuoleman jälkeen. Tulliasema-opin mukaan ihmisen kuollessa Jumalanenkelit kuljettavat sielun Jumalan luo. Matkan aikana avaruuden pahat henget (vrt. Ef. 6:12) pysäyttävät sielun vaatiakseen tätä tilille tietyistä synneistä joita sielu teki elämänsä aikana, ja yrittävät riistää sielun enkeleiltä viedäkseen sen Helvettiin.
Tämä artikkeli tai osio on keskeneräinen. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla sivua. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Pyhän Theodoran kuolema ja tulliasemat kuvattuna slaavinkielisessä käsikirjoituksessa.
Tulliasemat mainitaan kirkon runoudessa useita kertoja. Papin käsikirja Euhologionissa on maininta "henkivaltojen valtaan jätetystä sielusta."[1] Samoin suojelusenkelille omistetussa rukouskanonissa viitataan suoraan tulliasemiin:
»Riennettyäni halki koko elämäni turhuudessa, olen lähellä loppuani ja rukoilen Sinua, suojelijaani: Tule puolustajakseni ja vastustamattomaksi taistelijaksi, kun kuljen läpi hirmuisen maailmanvaltiaan tulliasemien!» (Munkki Johannes Mustajalka: rukouskanoni enkelille, ihmiselämän suojelijalle. [2])
Myös rukouksessa pyhälle Afanasi Säntämäläiselle mainitaan tulliasemat:
»ja erityisesti loppumme hetkellä ole puolustajanamme, jotta emme joutuisi taivaallisilla tulliasemilla koetelluiksi vaan kulkisimme esteettä taivaalliseen valtakuntaan.[3]»
Tässä listassa tulliasemat esitetään niiden yleisimmin esiintyvässä järjestyksessä. Tämä perustuu erään munkin, Gregorios Traakilaisen näkyyn, joka kuvataan pyhän Basileios Uuden elämässä:
Ensimmäisellä tulliasemalla demonit kuulustelevat sielua "kielen synneistä": turhanpuhumisesta, pahanpuhumisesta, loukkauksista, pilkasta ja liiasta naurusta.
Toisella tulliasemalla sielua kuulustellaan valheista, valapattoisuudesta, Jumalan nimen väärästä vannomisesta sekä syntien tunnustamatta jättämisestä.
Kolmannella tulliasemalla tutkikaan panettelun syntejä: tuomitsemista, nöyryyttämistä, pilkkaamista ja toisille ihmisille nauramista.
Neljännellä tulliasemalla kuulustellaan mässäilystä: ylensyömisestä, juoppoudesta, napostelusta, syömisestä ilman rukousta, paastojen väliinjättämisestä ja vastaavasta.
Viidennellä tulliasemalla käsitellään laiskuutta: milloin sielu on harjoittanut laiskuutta ja jättänyt väliin rukoilun ja jumalanpalvelukset, ja luistanut töistä.
Kuudes tulliasema koskee varkauden syntejä: varastamista ja ryöstöjä.
Seitsemäs tulliasema koskee ahneuden syntejä: rahan ja omaisuuden rakastamista sekä almujen antamatta jättämistä.
Kahdeksannella tulliasemalla sielua kuulustellaan koronkiskonnasta ja ylihinnoittelusta.
Yhdeksännellä tulliasemalla sielua tutkitaan epäoikeudenmukaisuuden synneistä: lahjuksien vastaanottamisesta, antamisesta ja epärehellisestä kaupankäynnistä.
Kymmenennellä tulliasemalla demonit vaativat sielua tilille kateuden synneistä.
Yhdennellätoista tulliasemalla sielua kuulustellaan ylpeyden synneistä: turhamaisuudesta, itsepäisyydestä, ylpeilystä, vanhempien kunnioittamatta jättämisestä, kapinoinnista ja vastaavista synneistä.
Kahdestoista tulliasema koskee vihaa ja raivoa.
Kolmastoista tulliasema koskee pahuuden muistelua: vihaa, kaunaa ja kostoa.
Neljästoista tulliasema käsittelee murhaamista, mutta ei pelkästään murhaa, vaan myös haavoittamista, vammauttamista ja yleisesti ihmisten vahingoittamista.
Kuudennellatoista tulliasemalla sielua kohtaavat kysymykset seksuaalisesta himosta: huorintekemisestä, epäpuhtaista ajatuksista sekä himokkaista katseista ja kosketuksista.
Seitsemästoista tulliasema koskee aviorikoksen syntejä.
Yhdeksännellätoista tulliasemalla sielua kuulustellaan harhaoppisuudesta: jonkin ortodoksisen kirkon opetuksen kieltämisestä tai sen väärintulkitsemisesta, uskosta luopumisesta, jumalanpilkasta ja vastaavista synneistä.
Kahdeskymmenes tulliasema koskee armottomuutta ja julmuutta[4]
Tulliasema-teologiaa on kritisoitu siitä, että se muistuttaa gnostilaisia ja uusgnostilaisia opetuksia. Tulliasema-teologian vastustajat esittävät, että tulliasema-oppi korostaa Helvetin pelkoa ja syyllisyyttä ja unohtaa Jeesuksen sovitustyön. Heidän mukaansa tulliasema-oppi ohjaa ortodoksista spiritualiteettia Jumalan yhteyden kokemisesta demonien pelkäämiseen.
”Rukouspalvelus kuolinhetkellä”,Euhologion. Pyhien toimitusten käsikirja, s. 136.Joensuu:Ortodoksisen kirjallisuuden julkaisuneuvosto.ISBN978-952-5652-60-4Teoksen verkkoversio(viitattu 2.5.2018).(suomeksi)
Rukouskanonit, s. 61. (Käytetty tekstilaitos: Služebnik, Moskova 1977) Suomentanut Johannes Seppälä.Joensuu:Ortodoksisen kirjallisuuden julkaisuneuvosto, 1988.ISBN951-9071-91-1(suomeksi)
