Triumvirat oli saksalainen progressiivisen rockin yhtye, joka perustettiin vuonna 1969 Kölnissä, Länsi-Saksassa. Alkuperäiskokoonpanoon kuuluivat kosketinsoittaja Jürgen Fritz (s. 13.3.1953), basisti Werner “Dick” Frangenberg ja rumpali Hans Bathelt. Yhtye oli saksalainen vastine brittiläiselle ns. art-rockille 1970-luvun alkupuolella, mutta yhtye omaksui pian omintakeisen ja jäljittelemättömän soittotyylin.
| Triumivirat | |
|---|---|
| Tiedot | |
| Toiminnassa | 1969–1980 |
| Tyylilaji | progressiivinen rock, krautrock |
| Kotipaikka | Köln, Länsi-Saksa |
| Laulukieli | englanti |
| Levy-yhtiö | |
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Lyhyt historia
Ensimmäiset esiintymiset yhtye teki paikallisilla esiintymislavoilla soittaen lähinnä tuon ajan listamusiikkia. 1970-luvun alussa englantilaiset The Nice ja Emerson, Lake & Palmer (ELP) vaikuttivat merkittävästi yhtyeen musiikilliseen suuntautumiseen. Alkuaikoina yhtye olikin puhtaasti instrumentaali-yhtye esittäen keikoilla lähinnä muiden sävellyksiä. [1]
Yhtyeen musiikillinen johtaja ja luoja Jürgen Fritz oli klassillisen koulutuksen saanut pianisti. Yhtyettä perustettaessa hän oli vain 16-vuotias. Fritz oli yhtyeen tärkein vaikuttaja ja johtaja 10 vuoden ajan.[1]
Kun yhtye etsi levytyssopimusta he päättivät muuttaa sekä musiikillista konseptia että myös yhtyeen kokoonpanoa vuonna 1971. Frangenberg sai lähteä bändistä ja Hans Pape korvasi hänet bassossa. Triumvirat harjoitteli viisi kertaa viikossa ja soitti keikoilla nyt omaa materiaalia. Jürgen Fritz kertoo: “Meillä oli pieni Grundig TK23 mankka, joka ei koskaan toiminut kunnolla. Kuitenkin onnistuimme äänittämään demon, jonka toimitimme EMI:n Kölnin levytuottajille Hartmut Priessille ja Reinhart Pietschille. EMI oli juuri perustanut Harvest -levymerkin vastapainoksi Metronomen “Brain and Bacillus” -levymerkille. Levytyssopimus allekirjoitettiin 1971 loppupuolella.[1]
Debyytti-albumi Mediterranean Tales levytettiin tammikuussa 1972 ja se ilmestyi kolme kuukautta myöhemmin.
1970-luvun puolessa välissä yhtye nautti suurta suosiota Yhdysvalloissa ja kiersi USA:ta mm. Fleetwood Mac -yhtyeen lämppärinä yhteensä 43 konsertissa.[2] 1975 yhtye sai kaupallista menestystä albumilla Spartacus, joka nousi USA:n myyntilistoilla jopa sijalle 27.
Yhtye koki useita miehistönvaihdoksia uransa aikana. 1980 äänitettiin yhtyeen viimeiseksi jäänyt albumi Roussian Roulette.
Menestysalbumeilla Illusions on a Double Dimple (1974) ja Spartacus (1975) basistina ja laulajana toiminut Helmut Köllen (k. 3.5.1977) kuoli häkämyrkytykseen omassa autotallissaan 27-vuotiaana [3](kts. Luettelo 27-vuotiaina kuolleista rock-muusikoista)
Kokoonpano
- Jürgen Fritz (kosketinsoittimet, laulu) (1969-1980)
- Werner “Dick” Frangenberg (basso) (1969-1971)
- Hans Bathelt (rummut) (1969-
- Hans Pape (basso) (1971-1974)
- Helmut Köllen (basso, laulu) (1974-1975)
- Barry Palmer (laulu)
- Curt Cress
- David Hanselmann
- Mattias Holtmann
- Werner Kopal
- Arno Steffen
Diskografia
Albumit
- Mediterranean Tales (1972)
- Illusions on a Double Dimple (1974)
- Spartacus (1975)
- Old Loves Die Hard (1976)
- Pompeii (1977)
- A La Carte (1978)
- Roussian Roulette (1980)
Kokoelmat
- The Gold Collection (1995)
- The Best of Triumvirat (1995)
- Veni, Vidi, Vici (2000)
- Essential (2012)
- The Best Of The Gold Collection
Singlet
- Be Home For Tea / Broken Mirror (1972)
- Ride In The Night / Sing Me A Song (1973)
- Dancer's Delight / Timothy (1973)
- Dimplicity / Million Dollars (1974)
- Take A Break Today / The Capitol Of Power (1976)
- Waterfall / Jo Ann Walker (1978)
- For you/Darlin' (1978)
- The Hymn / Dance on the vulcano (1978)
- Waterfall / (Oh, I'm) Late Again (1978)
- Party Life / Games (1980)
- Come With Me/We're Rich On What We've Got (1980)
Lähteet
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
