Gertrude ”Traudl” Junge (o.s. Humps; 16. maaliskuuta 1920 München, Saksa – 10. helmikuuta 2002 München, Saksa) oli Adolf Hitlerin viimeinen henkilökohtainen sihteeri vuodesta 1942 vuoteen 1945.
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Traudl Junge oli panimomestari Max Humpsin ja kenraalintytär Hildegard Humpsin (o.s. Zottmann) esikoinen. Nuorempi tytär Inge syntyi vuonna 1923. Isä jäi työttömäksi ja osallistui äärioikeistolaiseen toimintaan. Hän muutti työn perässä Turkkiin vuonna 1925. Äiti kieltäytyi muuttamasta ja haki avioeroa. Sen jälkeen äiti ja tyttäret asuivat kenraali Maximilian Zottmannin luona.
Traudl ja Inge kiinnostuivat tanssista 1930-luvulla, mutta silloisessa taloustilanteessa tanssijanuraa ei voinut ajatellakaan. Traudl opiskeli vastentahtoisesti kauppaopistossa saadakseen työtä sihteerinä ja työskenteli sitten konttoristina, sihteerinä ja assistenttina.
Traudl avioitui vuonna 1943 SS-mies Hans Hermann Jungen kanssa mutta jäi seuraavana vuonna leskeksi Jungen kaaduttua. Traudl Junge työskenteli Hitlerin alaisena niin Itä-Preussissa kuin sodan loppuvaiheiden aikana Führerbunkerissa. Sodan jälkeen Junge joutui joksikin aikaa neuvostoliittolaisten vangiksi mutta jatkoi vapaaksi päästyään uraansa sihteerinä Saksassa, muun muassa Quick-kuvalehdessä.
Myöhemmin Traudl on katunut aikaansa Hitlerin sihteerinä. Hän kirjoitti vuonna 1947 työstään Hitlerin sihteerinä muistelmat Viimeiseen saakka (saks. Bis zur letzten Stunde: Hitlers Sekretärin erzählt ihr Leben), mutta käsikirjoitus julkaistiin vasta vuonna 2002. Junge kertoi elämästään dokumenttielokuvassa Kuollut kulma – Hitlerin sihteeri (Im toten Winkel – Hitlers Sekretärin). Hän totesi, ettei politiikka ollut kiinnostanut häntä koskaan, että hän ei ollut vaivautunut ottamaan asioista selvää ja että hän katui sitä lopun ikäänsä. Muistelmiin pohjautuvassa elokuvassa Perikato (2004) Hitlerin viimeisiä päiviä bunkkerissa kuvataan Traudl Jungen näkökulmasta. Elokuvan alussa ja lopussa esitetään hänen haastattelunsa. Lopussa hän sanoo:[1]
»Tietenkin nämä kauheudet, joista kuulin Nürnbergin oikeudenkäynnin yhteydessä, näiden kuuden miljoonan juutalaisen kohtalosta, ja muun erirotuisen ja toisuskoisen surmaamisesta, järkyttivät minua suuresti, mutta en kuitenkaan kyennyt näkemään mitään yhteyttä niiden ja oman menneisyyteni välillä. Minä olin silloin vain tyytyväinen, etten minä henkilökohtaisesti ollut syyllinen noihin tapahtumiin ja etten ollut tiennyt niiden laajuudesta. Eräänä päivänä kuitenkin kuljin muistolaatan ohi, joka oli kiinnitetty seinään Franz-Joseph Straßen varrelle (Münchenissä) Sophie Schollin muistoksi. Näin, että hän oli syntynyt samana vuonna kuin minä ja että hänet oli teloitettu samana vuonna, jolloin minä astuin Hitlerin palvelukseen. Ja sillä hetkellä oikeastaan tajusin, että ei ole mikään puolustus, että olin silloin niin nuori. Olisinhan ehkä voinut ottaa asioista selvää.»
Traudl Junge kuoli 81-vuotiaana syöpään müncheniläisessä sairaalassa.lähde?
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
