From Wikipedia, the free encyclopedia
TorqueFlite (kirjoitetaan usein myös muotoon Torqueflite) on Chrysler Corporationin valmistamien automaattivaihteistojen nimi ja myös rekisteröity tavaramerkki. Kolmeportainen TorqueFlite esiteltiin mallivuoden 1956 lopulla, kaksiportaisen PowerFliten seuraajaksi. 1990-luvulla TorqueFlite-nimi pudotettiin käytöstä, pelkän aakkosnumeerisen merkintätavan ollessa vallitseva käytäntö. Viimeisimmissä 8-portaisissa, ZF-perustaisissa pickup truckien vaihteistoissa, nimi on otettu uudelleen käyttöön.
| TorqueFlite | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
|||||||
| Valmistustiedot | |||||||
| Valmistaja | Chrysler Corporation | ||||||
| Valmistusvuodet | 1956–2015 | ||||||
| Muut nimet | Torque-Command (AMC) | ||||||
|
|||||||
Torqueflite-automaatin rakenteena on momentinmuunnin ja Simpson-planeettavaihde, jossa on kaksi yksinkertaista planeettapyörästöä ja niillä yhteinen aurinkopyörä. Chrysler Corporation osti planeettavaihteiston lisenssin sen kehittäjältä, Howard Simpsonilta, vuonna 1955.[1]
Ensimmäisissä Torqueflite-automaateissa oli kolme vaihdetta eteenpäin sekä peruutusvaihde. Vältyssuhteet olivat I-vaihde: 2,45:1, II-vaihde: 1,45:1, III-vaihde: 1.00:1. Vaihteiden valinta tapahtui kojelaudan painonappikatkaisijoiden avulla. Painonapit käyttivät vaijereita, jotka ohjasivat vaihteiston venttiilikoneistoa. Painonappien järjestely vaihteli auton mallin ja valmistusvuoden mukaan. Järjestys oli R-N-D-2-1 joko ylhäältä alas pystyssä, vasemmalta oikealle vaakarivissä tai myötäpäivään, alkaen ylävasemmalta, jos napit oli asetettu kaarevaan järjestykseen.[2]
"P" eli parkkilukko lisättiin toimintoihin alumiinikuoristen versioiden, standard-duty A-904:n vuonna 1960 ja heavy-duty A-727:n vuonna 1962, markkinoille tulon myötä. Painonappien viereen tuli erillinen vipu, joka "Park"-asentoon käännettäessä kytki vaihteiston vapaalle ja lukitsi vaihteiston ulostuloakselin pyörimisen estävän käpälän. Kun vipu käännettiin pois "Park"-asennosta, se samalla vapautti painonappien lukituksen ja haluttu vaihde voitiin kytkeä. Painonapit korvattiin perinteisellä rattiakselin putkeen yhdistetyllä- tai lattiavalitsimella Chryslerin mallivuoden 1965 autoihin. Lattiavalitsin oli tosin ollut jo edellisenä vuonna saatavilla joihinkin urheilullisiin malleihin.[2]
Aivan kuten General Motorsin Hydramatic-vaihteistossa, Torqueflite kytkee päälle I-vaihteen, kun on valittu D tai II-vaihde. Jotkin tuon aikakauden automaattivaihteistot, kuten Ford tai Borg-Warner, kytkivät päälle II-vaihteen ja I-vaihde oli haluttaessa kytkettävä itse.
Vuonna 1962 lauhdutinputkilinjaan lisättiin läpivirtaussuodatin. Vuonna 1964 läpivirtaussuodatin ja öljypumpun imuputken sihti vaihdettiin monin verroin tehokkaampaan panelimalliseen suodattimeen. Tämän johdosta vaihteistoöljyn käyttöikä nostettiin 12 000:sta mailista (19 000 km) 50 000:een mailiin (80 000 km) ja öljypohjan tyhjennystulpasta luovuttiin.[2]
Vuonna 1966 vaijerikäyttöiset vaihteiston ohjaus ja parkkilukon kytkentä vaihtuivat vipuvälitteiseen ohjaukseen. Vaihteiston valmistuskustannuksien karsimiseksi ja rakenteen yksinkertaistamiseksi, aiemmin kahdella öljypumpulla varustetun TorqueFliten taempi pumppu jätettiin pois, tämän johosta auton mäkistartti tai käynnistäminen työntämällä eivät enää olleet mahdollisia. Chryslerin insinöörit perustelivat muutosta autojen sähkö- ja polttoainejärjestelmien luotettavuuden parantumisella, jonka johdosta autoja ei enää tarvitse työntää käyntiin. Aikaisemmin eri valmistajien automaattivaihteistojen vaihdekaavio vaihteli merkeittäin ja malleittain. Tämän johdosta TorqueFlitessä oli turvatoimintona venttiili, joka kytki vaihteiston vapaalle, jos peruutusvaihde kytkettiin auton liikkuessa eteenpäin yli kolmen mailin tuntinopeudella (5 km/h). Society of Automotive Engineersin (SAE) annettua standardin vaihdekaaviolle ja vaihteenvalitsimen turvalukituksen myötä, tämä venttiili jäi tarpeettomaksi ja poistettiin samoihin aikoihin.[2]
Vuonna 1968 6-sylinteristen moottorien yhteyteen asennettujen A-904 vaihteistojen toimintaa parannettiin siten, että vaihteisto valitsi alemman portaan kiihdytettäessä jo osittaisella kaasupolkimen painalluksella. Aiemmin automaattivaihteisto oli vaihtanut alaspäin vain kun kaasupoljin oli painettu pohjaan. Tämä muutos mahdollisti auton miellyttävän käytön kaupunkinopeuksissa harvemmilla perävälityksillä — nyt autot joiden perävälitys oli ollut esim. 2,93:1 tai 3,23:1 voitiin varustaa välityksellä 2,76:1. Osakaasutoiminto otettiin käyttöön V8-moottoreiden yhteyteen asennetuissa A-904-vaihteistoissa vuonna 1969 ja valtaosassa A-727-vaihteistoja vuosien 1970–1971 aikana.[2]
Vuonna 1978 valtaosa Torqueflite-vaihteistoista varustettiin lukkoturbiinilla Tämä toiminto kytki mekaanisesti momentinmuuntimen turbiinipyörän ja pumppupyörän yhdeksi, samaa nopeutta pyöriväksi komponentiksi. Näin turbiinin tehohäviö saatiin poistettua ja siten parannettua auton polttoainetaloutta maantiekäytössä. Samalla momentinmuuntimen tyhjennystulpasta luovuttiin.[2]
Riippuen auton mallista ja valmistusvuodesta, Torqueflite-automaattivaihteisto oli joko valinnainen- tai vakiovaruste kaikissa Chrysler Corporationin merkeissä: Plymouth, Dodge, DeSoto, Chrysler ja Imperial. American Motors Corporation käytti näitä vaihteistoja vuodesta 1972, nimellä "TorqueCommand". Muita käyttäjiä olivat mm. Jeep, International Harvester, Maserati Quattroporte, Monteverdi sekä Bristol ja lukuisa määrä erilaisia hyötyajoneuvo- ja työkonesovelluksia. Dodgen vaneissa ja truckeissa vaihteiston nimi oli "LoadFlite".[2]
1990-luvulla vaihteistot saivat uudet nimet mutta alkuperäinen Torqueflite oli usean Chryslerin suunnitteleman ja valmistaman vaihteiston perustana vuoteen 2008 asti, etuvetoisissa autoissa vuoteen 2001.
Vuoteen 1992 asti Torqueflite-vaihteistojen mallinumerointi noudattaa tehtaan sisäistä numerointijärjestelmää, eikä kerro mitään itse vaihteiston ominaisuuksista. Vaihteistomallien tunnus alkoi kirjaimella "A", jota seurasi kolme numeroa. Vuodesta 1992 alkaen mallinumerointi muuttui nelimerkkiseksi ja se erittelee vaihteiston ominaisuudet seuraavalla tavalla:
| Vaihteita eteenpäin | Vääntömomentin kestokyky | Vetotapa | Venttiilikoneiston ohjaus |
|---|---|---|---|
| 3 tai 4 | 1 (100 ft.lbs) – 9 (900 ft.lbs) | R (takaveto) T (etuveto) A (neliveto) | H (Hydromekaaninen) E (Sähköinen) |
Ensimmäinen TorqueFlite oli mallinumeroltaan A488. Vaihteiston kuori oli valurautaa ja siinä oli erillinen turbiinikoppa. Parkkilukkoa ei ollut. Välityssuhteet:
| 1 | 2 | 3 | R |
|---|---|---|---|
| 2.45 | 1.45 | 1.00 | 2.22 |
A500, josta myöhemmin tuli 40RH/42RH (hydromekaanisesti ohjattu) tai 40RE/42RE/44RE (sähköisesti ohjattu, vuodesta 1996 eteenpäin), oli johdannainen A904-vaihteistosta. Se esiteltiin mallivuodelle 1989, 3,9- ja 5,2-litraisten moottorien yhteydessä käyettävänä, kevyiden hyötyajoneuvojen ja maastoautojen sovelluksena. Kyseessä oli Chryslerin ensimmäinen neliportainen automaattivaihteisto tähän käyttötarkoitukseen. Neljäs ajovaihde eteenpäin saatiin aikaan vaihteiston jatkeena olleella ylivaihdeyksiköllä. 42RLE korvasi tämän vaihteiston vuonna 2004.
Välityssuhteet:
| 1 | 2 | 3 | 4 | R |
|---|---|---|---|---|
| 2.74 | 1.54 | 1.00 | 0.69 | 2.22 |
A500 on asennettu seuraaviin ajoneuvoihin:
A518, josta myöhemmin tuli 46RH (hydromekaanisestti ohjattu) ja 46RE (sähköisesti ohjattu), oli johdannainen A727-vaihteistosta ja tarkoitettu keskiraskaille hyötyajoneuvoille. Neljäs ajovaihde eteenpäin oli toteutettu vaihteiston jatkeena olleella ylivaihdeyksiköllä. Käyttöön se otettiin 1990-luvun alussa.
Välityssuhteet:
| 1 | 2 | 3 | 4 | R |
|---|---|---|---|---|
| 2.45 | 1.45 | 1.00 | 0.69 | 2.35 |
A518 on asennettu seuraaviin ajoneuvoihin:
A618, josta myöhemmin tuli 47RH (hydromekaanisesti ohjattu) ja 47RE (sähköisesti ohjattu), on A518-vaihteiston raskas versio. Sitä käytettiin keskiraskaissa ja raskaissa vaneissa ja lava-autoissa 1990-luvun puolivälistä lähtien. Vaihteisto on periaatteessa A727 ylivaihteella ja vahvemmilla komponenteilla, jotka kestävät 5,9 litran Cummins Turbo-Dieselin tai 8 litran V10-moottorien vääntömomentit. Vaihteiston sisäänmenoakselin sallittu vääntömomentti on 610 Nm.
Välityssuhteet:
| 1 | 2 | 3 | 4 | R |
|---|---|---|---|---|
| 2.45 | 1.45 | 1.00 | 0.69 | 2.22 |
A618 on asennettu seuraaviin ajoneuvoihin:
A727 korvasi A488:n vuonna 1962, myöhemmin vaihteistosta tuli nimeltään 36RH ja 37RH). Yksiosaisen alumiinikuorensa ansiosta se oli 27 kg valurautaista edeltäjäänsä kevyempi. A727:n varustukseen kuului parkkilukkokäpälä, lukuun ottamatta vuoden 1962 Chrysler-sovelluksia, joissa vaihteiston hännässä on rumpujarru. Momentinmuuntimen halkaisija on 10,75" (27,3 cm) tai 11,75" (29,8 cm). Vaihteisto on edullisen hintansa lisäksi erittäin varmatoiminen ja vahva ja se on vakiosovellusten lisäksi suosittu vaihteisto mm. kiihdytysautoissa, off-roadingissa ja esimerkiksi show- ja stunt-näytöksiä ajavissa monster truckeissa.
Välityssuhteet:
| 1 | 2 | 3 | R |
|---|---|---|---|
| 2.45 | 1.45 | 1.00 | 2.22 |
A727 on asennettu seuraavien moottorien yhteyteen:
A904, josta myöhemmin tuli 30RH, esiteltiin vuonna 1960. Se oli tarkoitettu asennettavaksi Chrysler Slant 6-moottorien ja pienien V8-moottorien yhteyteen. Etupakassa on kolme kytkinlevyä ja takana kaksi. Ensimmäinen V8-sovellus oli vuoden 1964 273. Ajoneuvosovellukset olivat henkilöautoja tai standard-duty hyötyajoneuvoja. Momentinmuuntimen halkaisija on 10,75" (27,3 cm). Vaihteistosta on myös pienempikokoinen versio, 10 tuuman (25 cm) momentinmuuntimella. Tätä versiota käytettiin Mitsubishin valmistamien Galantin ja Lancerin Yhdysvaltain vientiversioiden, Dodge Coltin ja Plymouth Champin vaihteistona.
Välityssuhteet n. -1981:
| 1 | 2 | 3 | R |
|---|---|---|---|
| 2.45 | 1.45 | 1.00 | 2.22 |
Välityssuhteet n. 1981-:
| 1 | 2 | 3 | R |
|---|---|---|---|
| 2.74 | 1.54 | 1.00 | 2.22 |
A904 on asennettu seuraavien moottorien yhteyteen:
A998, myöhemmin 31RH, on medium-duty luokan vaihteisto, joka on jatkojalostettu A904:sta. Se on suunniteltu keskitehoisten V8-moottorien ja 3,9 (239) V6-moottorien yhteydessä käytettäväksi.
A998:n etummaisessa pakassa on neljä tai viisi kytkinlevyä, taemmassa kolme. Vaihteisto on vahvistettu versio A904:sta ja tarkoitettiin aluksi 318 V8:n kaksikurkkuisella kaasuttimella varustettujen moottoreiden jatkeeksi. Ensiesiintymisensä vaihteisto suoritti vuoden 1975 Dodge Coronetin poliisi- ja julkishallinnon käyttöön tarkoitetussa versiossa, jonka moottorina oli 360 V8 kaksikurkkuisella kaasuttimella. Kaikkien vuosina 1981-1988 valmistettujen A998-vaihteistojen kytkin on viisilevyinen. A998-vaihteistossa ei ole takaservolla leveämpää pantaa kuten A999-vaihteistossa.
Välityssuhteet n. -1981:
| 1 | 2 | 3 | R |
|---|---|---|---|
| 2.45 | 1.45 | 1.00 | 2.22 |
Välityssuhteet n.1981-:
| 1 | 2 | 3 | R |
|---|---|---|---|
| 2.74 | 1.54 | 1.00 | 2.22 |
A999, myöhemmin 32RH oli raskaampi versio A998:sta ja tarkoitettu keskitehoisten V8-moottorien ja 3,9 (239) V6-moottorien yhteydessä käytettäväksi. A999 tuli markkinoille vuonna 1974 ja se oli tarkoitettu raskaaksi pikkuvaihteistoksi 360 V8-moottorien yhteyteen. Vaihteisto oli yleisesti käytössä B- ja C-koristen mallien 360-moottorilla varustetussa versioissa. Etupakassa on viisi levyä ja takapakassa kolme. Takaservon panta on muihin 900-sarjan vaihteistoihin verraten tuplasti leveämpi, ns. "double wrap". Vuonna 1984 A999 korvasi A727:n, nelikurkkuisella kaasuttimella varustettujen 318 V8 poliisi-versioiden vaihteistona.
Välityssuhteet n. -1981:
| 1 | 2 | 3 | R |
|---|---|---|---|
| 2.45 | 1.45 | 1.00 | 2.22 |
Välityssuhteet n.1981-:
| 1 | 2 | 3 | R |
|---|---|---|---|
| 2.74 | 1.54 | 1.00 | 2.22 |
A999 on lsäksi asennettu seuraaviin ajoneuvoihin:
Uudelleen nimetty light-duty A904.
Uudelleen nimetty medium-duty A998.
Uudelleen nimetty, raskaampi medium-duty A999.
Uudelleen nimetty light-duty A500. Jatkojalostettu A904, ylivaihdeyksiköllä ja hydromekaanisella ohjauksella.
Uudelleen nimetty medium-duty A500. Jatkojalostettu A998, ylivaihdeyksiköllä ja hydromekaanisella ohjauksella.
Uudelleen nimetty medium-duty A500. Jatkojalostettu A998, ylivaihdeyksiköllä ja sähköisellä ohjauksella.
Uudelleen nimetty heavy-duty A500. Jatkojalostettu A999, ylivaihdeyksiköllä ja sähköisellä ohjauksella.
Uudelleen nimetty A518. Jatkojalostettu A727, ylivaihdeyksiköllä ja hydromekaanisella ohjauksella.
Uudelleen nimetty A518. Jatkojalostettu A727, ylivaihdeyksiköllä ja sähköisellä ohjauksella.
Uudelleen nimetty A618. Jatkojalostettu A727, ylivaihdeyksiköllä ja hydromekaanisella ohjauksella.
Uudelleen nimetty A618. Jatkojalostettu A727, ylivaihdeyksiköllä ja sähköisellä ohjauksella.
Saattaa olla asennettu myös alkuvuoden 2003 malleihin.
48RE on sähköisesti ohjattu heavy-duty-vaihteisto ylivaihdeyksiköllä. Vahvistettu versio 47RE-vaihteistosta.
Välityssuhteet:
| 1 | 2 | 3 | 4 | R |
|---|---|---|---|---|
| 2.45 | 1.45 | 1.00 | 0.69 | 2.21 |
A404, A413, A470 ja A670 ovat Torqueflite A904-vaihteistosta kehitettyjä muunnoksia etuvetoisiin autoihin.
Chrysler Corporation kehitti kolmeportaisen TorqueFlite A404:n 1970-luvun etuvetoisten Dodge Omni- ja Plymouth Horizon-malliensa vaihteistoksi. Tästä vaihteistosta kehitettiin edelleen vahvemmat versiot A413 ja A670, 1980-luvun Chryslerin K-car-malleihin ja minivaneihin (tila-autot ja niiden umpikylkiset versiot). Sähköisesti ohjatut, neliportaiset Ultradrive-vaihteistot esiteltiin vuonna 1989 mutta kolmeportainen TorqueFlite kulki näiden kanssa rinnan yli kymmenen vuoden ajan.
Light-duty A404-vaihteistoa käytettiin pienimpien Chryslerin käyttämien nelisylinteristen rivimoottorien, yleisimmin Volkswagenin 1,7-litraisen, moottorin kanssa.
A404-vaihteistosta kehitettiin vahvempi A413 (myöhemmin 31TH), joka esiteltiin vuonna 1981. Tätä vaihteistoa käytettiin Chryslerin K-koristen autojen 2,2 ja 2,5-litraisten moottorien kanssa. Vaihteisto oli saatavana lukkoturbiinilla tai ilman. Tämä vaihteisto löytyy myös vuosien 1995 - 2001 Chrysler Neonista.
A415 kehitettiin 1,6-litraista Simca Type 315-moottoria varten, mutta se ei päässyt tuotantoon asti.
A470-vaihteistoa käytettiin 2,6-litraisella Mitsubishi Astron-moottorilla varustetuissa K-careissa vuosina 1981 – 1985 ja minivaneissa vuodesta 1984 vuoteen 1988.
A670 oli TorqueFlite-vaihteistojen etuvetosovellusten vahvin versio. Sitä käytettiin 3-litraisella Mitsubishi V6-moottorilla varustetuissa Chryslerin henkilöautoissa ja minivaneissa vuosina 1987 - 2000.
Välityssuhteet:
| 1 | 2 | 3 | R | Veto- pyörästö |
|---|---|---|---|---|
| 2.69 | 1.55 | 1.00 | 2.10 | 3.02 |
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
