suomalainen lääkäri From Wikipedia, the free encyclopedia
Torild Brander[2] (1. elokuuta 1904 Helsinki – 1. toukokuuta 1992 Loimaa) oli professori, lastentautien erikoislääkäri, Suomen ensimmäinen lastenpsykiatrian erikoislääkäri sekä hermo- ja mielitautien erikoislääkäri. Suurimman elämäntyönsä hän teki huomattavana suomalaisena luonnontutkijana ja luonnonsuojelijana.
| Torild Brander | |
|---|---|
 Torild Brander |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Torild Torsten Sebastian Brander |
| Syntynyt | 1. elokuuta 1904 Helsinki |
| Kuollut | 1. toukokuuta 1992 (87 vuotta)[1] Loimaa |
| Kansalaisuus |
 Suomi |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkimusalue | Lapsi- ja nuorisopsykiatria, luonnonsuojelu ja natural science (käännä suomeksi) |
Torild Brander syntyi 1. elokuuta 1904 perheen nuorimpana lapsena Kemiössä perheen lomapaikassa. Kirjoilla hän oli vuoteen 1968 asti Helsingissä Yrjönkatu 11 A:ssa, sitten kuolemaansa asti Forssassa. Lapsuudessaan ja nuoruudessaan Torild vietti kesiä suvun omistamissa Urjalan Nuutajärven ja Kirkkonummen Sigurdsin kartanoissa. Aivan lapsuudestaan saakka hän oli kiinnostunut kaikesta luontoon liittyvästä.
Torild Brander aloitti koulunkäynnin vuonna 1911 Anni ja Berta Edelfeltin valmistavassa koulussa. Vuonna 1914 hän siirtyi Nya Svenska Lärovärketiin ja valmistui sieltä ylioppilaaksi vuonna 1923.
Torild Brander aloitti lääketieteen opinnot vuonna 1924 Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa. Tutkinnot:
Professori Arvo Ylpön johtamalla Helsingin yliopiston lastentautien klinikalla Brander kouluttautui:
Torild Brander avioitui 4. marraskuuta 1931 Irene Augusta Grönblomin kanssa. Avioliitto jäi lapsettomaksi.
Torild aloitti vuonna 1939 harjoittelun Helsingin Diakonissalaitoksen sisätautien osastolla, jonka jälkeen hän oli amanuenssin tehtävissä neuropsykiatrisella osastolla. Tämän jälkeen seurasi lyhytaikaisia ja monipuolisia lääketieteellisiä tehtäviä mm. kunnan ja rautatielääkärinä Kirkkonummella, Kemi Oy:n tehtaanlääkärinä ja Perä-Pohjolan sotilaspiirin kutsuntalääkärinä ja Helsingin kaupungin lastenpoliklinikan assistenttilääkärinä.
Torild Brander oli vapautettu asepalveluksesta opiskeluaikana kehittyneen keuhkovamman vuoksi. Kuitenkin hän hoiti koko sota-ajan 16.10.1939–27.11.1944 eri tehtäviä mm. Folkhälsanin lastenpsykiatristen poliklinikkojen esimiestehtävät Helsingissä ja Turussa vv 1938–1941. Kuopion ja Iisalmen sotasairaalat, kenttäsairaalan päällikkölääkärinä, pataljoonan lääkärinä, osastolääkärinä sotasairaaloissa sisätautiosastolla, kulkutautiosastolla, hermo- ja mielitautien osastoilla ja kirurgisella osastolla. Vuonna 1944 Torild perusti ja johti Äänislinnan sotasairaalan hermotautiosastoa sekä sen evakuoinnin Joensuuhun. Vuoden 1944 syyskuusta alkaen Torild Brander oli Vaasan Mustasaaressa sairaalan ylilääkärinä ja oikeuspsykiatrina, ja sieltä hänet vapautettiin sotapalvelusta marraskuussa 1944.
Tämän jälkeen hänelle tarjottiin useita virkoja eri sairaaloista. Brander kuitenkin kieltäytyi, koska halusi toimia omalla erikoisalallaan.
Vuonna 1942 Torild Brander peri viidesosan silloisesta Urjalan Nuutajärven kartanosta. Tila oli nk. Raikon ulkotila kooltaan 1 250 hehtaaria, ja siellä sijaitsi 75 hehtaarin suuruinen Kivijärvi.
Muutettuaan Raikkoon Kivijärven pelastaminen rappiotilasta oli Torildin ensimmäinen tärkeä luonnonsuojelullinen toimenpide. Raikon kartanon päärakennus valmistui 1947, ja samanaikaisesti myös rakennettiin navetta, talli ja väen rakennuksia. Tulot rakentamiseen saatiin metsän myynnistä. Torild oli uranuurtajana myös ns. ekoviljelyn ja riistanhoidon alalla. Maanviljelyksen ohella kartanossa harjoitettiin mehiläis- ja puutarhanhoitoa.
Tieteelliseen työhön tottunut Torild Brander tutki ja alkoi luetteloida määrätietoisesti maatilansa eläimistöä, kasvistoa, kalakantaa ja kaikkea luontoon liittyvää. Vuodesta 1948 alkaen hän toimi valanvannoneena riistanvalvojana Urjalassa, Koijärvellä, Humppilassa, Ypäjällä ja Jokioisissa ja oli mukana perustamassa lukuisia metsästys- ja kalastusseuroja.
Hän teki matkoja Ruotsiin, ja määritti mm. Ruotsin valtakunnallisen luonnonhistoriallisen museon palearktiset suursimpukkakokoelmat v. 1955.
Luonnontieteellinen kirjallinen toiminta alkoi varsinaisesti vuonna 1949, jolloin ilmestyi lukuisia tutkimuksia ja artikkeleita. Tärkein tutkimus vuosina 1949–1952 oli neliosainen kirjoitussarja otsikolla ”Urjalan Kivijärven seudusta”.[4][5][6][7]
Vuonna 1951 Lounais-Hämeen Kotiseutu- ja Museoyhdistys perusti luonnonsuojelua hoitavan toimikunnan Lounais-Hämeen Luonnonsuojelutoimikunnan. Sen puheenjohtajaksi valittiin Torild Brander. Toimikunnasta tuli Lounais-Hämeen Luonnonsuojeluyhdistys vuonna 1956, ja Torild Brander jatkoi puheenjohtajana kuolemaansa saakka[8].
Koko Lounais-Hämeen alueella alkoi Torild Branderin johdolla järjestelmällinen ja pitäjittäinen kasvi-, eläin- ja kivikunnan inventointityö. Näin saatiin luettelot putkilokasveista, selkärankaisista, nilviäisistä, muurahaisista, suurperhosista ja selkärankaisten loiseläimistä.
Torild Brander toimitti Lounais-Hämeen Luonto -lehteä vuodesta 1955 eteenpäin kirjoittaen sinne lähes tuhat artikkelia.
Vuonna 1956 Branderin aloitteesta rauhoitettiin Raikon kartanon alueisiin kuulunut eteläosa Urjalan kaakkosuosta (222 ha) ja kolme vuotta myöhemmin rauhoitettiin lopullisesti Kivijärven luonnonsuojelualue (227 ha). Vuonna 1957 Torild hankki ja kustansi Lounais-Hämeen Luonnonsuojeluyhdistys ry:lle huoneiston Forssan keskustasta, ja vuonna 1959 hän oli perustamassa Matkun Seudun Luonnon ystävät ry:tä.
Vuonna 1961 TVH halusi vetää Tampereen - Turun osuuden Valtatie 9stä kulkemaan Kivijärven rauhoitetun luonnonsuojelualueen läpi. Torild Brander kävi yksityistä taistelua TVH:ta vastaan, mutta hävisi taistelun, ja tie vedettiin TVH:n linjausten mukaisesti.
Vuonna 1964 Torild Branderin täyttäessä 60 vuotta hän lahjoitti Kivijärven ja Kaakosuon luonnonsuojelualueiden omistusoikeuden lahjana Lounais-Hämeen Luonnonsuojeluyhdistys ry:lle. Tammikuussa 1965 Tasavallan presidentti Urho Kekkonen myönsi Torild Branderille professorin arvonimen.
Forssan luonnonhistoriallinen museo avattiin Forssan kaupungin taloudellisella tuella virastotalossa vuonna 1968 ja seuraavana vuonna Torild Brander avioitui apulaisensa Alli Vären kanssa. Vuonna 1974 professori Branderille myönnettiin Forssan kaupungin anoma Suomen Leijonan komentajamerkki.
Brander toimi kuolemaansa vuoteen 1992 asti Lounais-Hämeen Luonnonsuojeluyhdistyksen puheenjohtajana ja museon johtajana ja testamenttasi kaiken omaisuutensa yhdistykselle.
Torild Brander kuoli 1. toukokuuta 1992 hiljaisen infarktin seurauksena. ja hänet on haudattu Jokioisten hautausmaalle.
| Arvonimi | Myönnetty |
|---|---|
| Professori | 1965 |
| Nauha | Kunniamerkki | Myönnetty |
|---|---|---|
 |
Suomen Leijonan komentajamerkki SL K | 6. joulukuuta 1974 |
Torild Brander julkaisi noin 100 lääketieteellistä julkaisua. Huomattavimmat näistä olivat:
Lääketieteellisissä tutkimuksissa hän osoitti eri lastenpäästömenetelmien (mm. synnytyspihdit, sikiön kääntäminen perätilaan, sikiön vetäminen jalasta) vaikutusta lasten aivoihin ja mahdollista aivovauriota. Kaksoistutkimuksillaan Brander horjutti Saksassa yleisesti vallalla olevaa käsitystä perinnöllisyyden melkein yksin ratkaisevasta merkityksestä aivojen toiminnalle ja osoitti, että kaatumatauti, vajaamielisyys ja CP-halvaus saattoi johtua vältettävissä olevista synnytysvaurioista. Brander tutki myös sanasokeutta ja kämmenen ”nelisormivakoa” mongoloidipotilailla. Branderin antropologinen tutkimus oli ns. ”Filippiliiniläismitta” lapsen koulukypsyyden kuvastajana. Tärkeitä tutkimushavaintoja olivat myös, että äidin raskaudenaikainen altistuminen häkämyrkytykselle saattaa johtaa CP-vamman kehittymiseen sekä havainnot pommitusten aiheuttamista mielenhäiriöistä koululaisille.
Torild Branderin luonnonsuojelutyössä oli tärkeänä osana:
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
