Toini Virisalo

Toini Taimi Tellervo Helminen, kirjailijanimi Toini Virisalo (17. joulukuuta 1923 Korpilahti – 20. elokuuta 1988)^[1] oli suomalainen prosaisti ja runoilija.^[2][3][4]

Virisalolla oli opintoja Yhteiskunnallisessa Korkeakoulussa 1948–1950. Hän oli toimistovirkailijana Kansan Tahdon toimituksessa 1947, Keski-Suomen Työssä 1948 ja Demokraattisessa Lehtipalvelussa 1949–1952. Kansakoulunopettajana Virisalo toimi vuosina 1954–1959. Helminen sai Keski-Suomen läänin taidepalkinnon vuonna 1972, ja hän toimi Keski-Suomen kirjailijat yhdistyksen johtokunnassa vuodesta 1980.^[4] Opetusministeriö myönsi hänelle elinikäisen taiteilijaeläkkeen vuonna 1984.^[5]

Virisalon vanhemmat olivat koneenhoitaja Atte Johannes Virisalo (aik. Willgrén) ja Taimi Edla (o.s. Rimpilä). Puoliso oli Jaakko Olavi Helminen vuodesta 1961.^[4]

Teoksia

• Ei kiitos. Otava 1970
• Viimeiset maisemat. Otava 1971
• Todellista onnea. Otava 1973
• Kuulkaapas ihmiset. Otava 1975
• Maan ilmeet: Keski-Suomen kirjailijain runoantologia; toim. Toivo Laakso ja Juhani Salokannel; kirjoittajat Rakel Jylhä, Toini Virisalo, Eero Ojanen, Toivo Laakso, Timo Haajanen, Lauri Tarkiainen, Inari Kalke-Isomäki, Maire Vaajakallio, Irja Virtanen, Terttu Pajunen-Kivikäs, Maija Pentikäinen, Sisko Istanmäki, Ilmari Eskola, Heikki Jylhä, Liisa Laukkarinen. Keski-Suomen Kirjailijat ry, Jyväskylä 1976

Palkinnot

• Keski-Suomen läänin taidepalkinto 1972^[2]