Toinen Bull Runin taistelu

Bull runin toinen taistelu käytiin 28.–30. elokuuta 1862. Taistelu oli osa Amerikan sisällissodan etelävaltioiden offenssiivia unionin joukkoja vastaan. Konfederaation joukkoja komensi Robert E. Lee ja Virginian armeijaa John Pope. Taistelu käytiin samoilla seuduilla kuin Bull runin ensimmäinen taistelu ja siihen osallistui enemmän joukkoja ja kalustoa kuin ensimmäisellä kerralla.

Bull Runin toinen taistelu
Osa Yhdysvaltain sisällissotaa
Kivisillan rauniot Bull run joella Virginiassa Maaliskuussa 1862
Päivämäärä: 28.8.1862 - 30.8.1862 Paikka: Prince Williamin piirikunta, Virginia, Yhdysvallat Lopputulos: Etelävaltioiden voitto
Osapuolet
Pohjoisvaltiot	Etelävaltiot
Komentajat
John Pope	Robert E. Lee
Vahvuudet
62 000[1]	50 000[1]
Tappiot
Noin 10 000 kuollutta ja haavoittunutta.[2]	Noin 1 300 kuollutta ja noin 7 000 haavoittunut[2]
Yhdysvaltain sisällissodan taistelut 1. Bull Run • Hampton Roads • Shiloh • seitsemän päivää • 2. Bull Run • Antietam • Perryville • Fredericksburg • Murfreesboro • Chancellorsville • Gettysburg • Vicksburg • Chickamauga • Chattanooga • Wilderness • Spotsylvania • Petersburg • Nashville • Appomattox

Konfederaation kenraali Stonewall Jackson suoritti laajan koukkausliikkeen, onnistui kaappaamaan Unionin varusvaraston Mannassasin risteyksessä ja uhkasi Popen Washingtonin-viestilinjoja. Jackson perääntyi muutaman mailin luoteeseen ja ryhmittyi puolustusasemiin Stony Ridgelle. Jackson kävi 28. elokuuta hyökkäykseen Unionin marssilinjastoa vastaan Gainesvillessä, Brawnerin farmin lähistöllä. Taistelulla ei ollut selvää voittajaa. Samana päivänä Leen armeijan ryhmittymä James Longstreetin johdolla murtautui Unionin rintaman läpi Thoroughfare Gapin taistelussa ja lähestyi päätaistelukenttää.

Pope oli vakuuttunut, että hän oli motittanut Jacksonin, ja keskitti armeijansa pääjoukon taisteluun. 29. elokuuta Pope määräsi useita hyökkäyksiä Jacksonin asemia vastaan. Hyökkäykset torjuttiin, ja kummatkin osapuolet kärsviät suuria tappioita. Keskipäivällä Longstreetin joukot saapuivat Thoroughfare Gapista ja ryhmittyivät Jacksonin sivustaan. Pope jatkoi 30. elokuuta hyökkäyksiä ilmeisesti tietämättä Longstreetin joukkojen saapumisesta. Unionin hyökkäys pysähtyi tykistötuleen, ja Longsteetin joukot ryhtyivät vastahyökkäykseen. Hyökkäys lienee suurin yhtenäinen hyökkäys koko sisällissodassa, ja siihen osallistui noin 25 000 sotilasta. Unionin vasen laita murentui ja joutui vetäytymään Bull Run -jokea kohti. Pope joutui vetäytymään joukkoineen nopeasti Centrevilleä kohti.^[3] Kiireestä huolimatta ensimmäisen Bull Runin katastrofi ei toistunut Unionin jälkijoukon toimien ansiosta.

Lähteet

1. Eicher, p. 327.
2. Greene, p. 54. Eicher (p. 334)
3. National Park Service (Arkistoitu – Internet Archive)

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Toinen Bull Runin taistelu Wikimedia Commonsissa

Käännös suomeksi

Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Second Battle of Bull Run

Tämä sotaan tai sodankäyntiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.