Thiago Alcântara do Nascimento eli Thiago (s. 11. huhtikuuta 1991 San Pietro Vernotico, Italia) on espanjalainen uransa lopettanut jalkapalloilija, pelipaikaltaan keskikenttäpelaaja. Thiago edusti seurajoukkueurallaan muun muassa Barcelonan, Bayern Münchenin ja Liverpoolin joukkueita.
 | |||
| Henkilötiedot | |||
|---|---|---|---|
| Koko nimi | Thiago Alcântara do Nascimento | ||
| Syntymäaika | 11. huhtikuuta 1991 | ||
| Syntymäpaikka | San Pietro Vernotico, Italia | ||
| Pelipaikka | keskikenttäpelaaja | ||
| Pituus | 174 cm | ||
| Paino | 70 kg | ||
| Seura | |||
| Seura | Liverpool | ||
| Pelinumero | 6 | ||
| Junioriseurat | |||
| 1995–1996 | Flamengo | ||
| 1996–2000 | Ureca | ||
| 2000–2001 | FC Kelme | ||
| 2001–2005 | Flamengo | ||
| 2005–2007 | Barcelona | ||
| Seurat | |||
| Vuodet | Seura | O | (M) |
| 2007–2011 | Barcelona B | 59 | (3) |
| 2009–2013 | Barcelona | 68 | (7) |
| 2013–2020 | Bayern München | 150 | (17) |
| 2020–2024 | Liverpool | 68 | (2) |
| Maajoukkue | |||
| 2007 | Espanja U16 | 1 | (0) |
| 2007–2008 | Espanja U17 | 9 | (5) |
| 2009 | Espanja U18 | 1 | (1) |
| 2009–2010 | Espanja U19 | 12 | (5) |
| 2010–2013 | Espanja U21 | 21 | (6) |
| 2011–2021 | Espanja | 46 | (2) |
|
Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat, päivitetty 4. kesäkuuta 2024.[1][2]
| |||
Seurajoukkueura
Aikaiset vuodet
Alcântara syntyi Italiassa brasilialaisen isänsä Mazinhon pelatessa ammatikseen jalkapalloa Leccen joukkueessa. Hän aloitti oman uransa brasilialaisessa Flamengossa viisivuotiaana, josta hän siirtyi Espanjaan isänsä mukana. Hän pelasi Espanjassa Urecassa. Hän palasi Flamengoon 10-vuotiaana vuonna 2001, mutta siirtyi jälleen Espanjaan ja FC Barcelonaan vuonna 2005.[4]
Barcelona
Toukokuussa 2009 18-vuotiaana Thiago debytoi Barcelonan edustusjoukkueessa kun hän pääsi kentälle 63. minuutilla Eiður Guðjohnsenin tilalle RCD Mallorcaa vastaan.[5] Helmikuussa 2010 tultuaan kentälle Yaya Tourén tilalle 76. minuutilla, Thiago teki ensimmäisen maalinsa Barcelonalle 4-0-voitossa Racing Santanderia vastaan.[6][7] Pelattu liigaottelu Santanderia vastaan jäi Thiagon ainoaksi Primera Divisiónissa kaudella 2009–2010.[3]
Kaudella 2010–2011 Thiago sai enemmän vastuuta edustusjoukkueessa ja pelasi liigassa 12 ottelua, joissa hän teki kaksi maalia. Hän voitti kauden päätteeksi Espanjan pääsarjamestaruuden ja Mestarien liigan, jossa hän pelasi yhden ottelun, ja istui vaihdossa finaalin.[3]
Elokuussa 2011 Thiago oli mukana voittamassa Espanjan supercupia, kun hän pääsi kentälle kaksiosaisen finaalin avausosassa. Hän voitti samalla kaudella seurajoukkueiden maailmanmestaruuden ja Espanjan cupin. Espanjan pääsarjassa hän teki 27 ottelussa kaksi maalia sekä kaudella 2011–2012 että 2012–2013. Jälkimmäisellä kaudella Barcelona voitti jälleen Primera Divisiónin mestaruuden.[3]
Thiago pelasi Barcelonassa kaikkiaan 68 Primera Divisiónin ottelua, joissa hän viimeisteli 7 maalia ja antoi yhdeksän maalisyöttöä. Mestarien liigassa hän pelasi kymmenen ottelua.[3]
Bayern München
Heinäkuussa 2013 ilmoitettiin, että Thiago siirtyisi saksalaisen Bayern Münchenin riveihin.[8] Bayernin päävalmentaja Josep Guardiola toimi aiemmin Barcelonan päävalmentaja ja hänen tiedettiin olevan kiinnostunut Thiagon ostamisesta. Siirtosummaksi ilmoitettiin 25 miljoonaa euroa.
Thiago voitti Bayernissa Bundesliigan mestaruuden jokaisella seitsemällä pelikaudellaan 2013–2020. Pelaamissaan 150 liigaottelussa hän teki 17 maalia ja antoi 21 maalisyöttöä. Saksan cupin hän voitti 2014, 2016, 2019 ja 2020, DFL-Supercupin 2016, 2017, 2018 sekä seurajoukkueiden maailmanmestaruuden 2013. Mestarien liigassa, jonka hän voitti kaudella 2019–2020, hän pelasi Bayern-vuosinaan 51 ottelua, joissa hän viimeisteli kahdeksan ja syötti 12 maalia.[3] hänet valittiin Mestarien liigan kauden joukkueeseen 2019–2020[9].
Liverpool
Thiago siirtyi englantilaiseen Liverpooliin nelivuotisella sopimuksella syyskuussa 2020.[10] Debyyttikaudellaan hän pelasi 24 valioliigaottelua ja viimeisteli yhden maalin. Mestarien liigassa hän pelasi neljä ottelua. Seuraavalla kaudella hän pelasi 25 liigaottelua ja teki yhden maalin.[3] Hänet valittiin Valioliigan kauden joukkueeseen.[11] Mestarien liigassa hän pelasi kymmenen ottelua mukaan lukien tappiollinen finaali, ja teki yhden maalin. Hän pelasi myös voitokkaassa FA Cupin finaalissa. Kaudella 2022–2023 hän kärsi useista loukkaantumisista ja pelasi 18 ottelua Valioliigassa ja viisi peliä Mestarien liigassa. Lisäksi hän oli voittamassa FA Community Shieldiä. Lähes koko seuraavan kauden hän kärsi lonkka- ja lihasvammasta, ja pelasi ainoastaan viisi minuuttia valioliigaottelussa Arsenalia vastaan helmikuussa 2024.[3]
7. heinäkuuta 2024, ilmoitettiin Thiagon päätöksestä lopettaa pelaajauransa.
Maajoukkueura
Alcântara oli voittamassa Espanjalle alle 17-vuotiaiden Euroopan-mestaruutta vuonna 2008. [12] Hän pelasi turnauksen kaikki viisi ottelua ja teki kolme maalia. Hän oli mukana myös alle 19-vuotiaiden EM-kilpailuissa vuonna 2009, jolloin pelasi yhden ottelun, ja 2010, jolloin pelasi kaikki ottelut Espanjan hopeajoukkueessa.[3]
Thiago valittiin Espanjan joukkueeseen vuoden 2011 alle 21-vuotiaiden EM-kilpailuihin. Hän pelasi turnauksen kaikki ottelut, ja teki finaalissa loppulukemat 2–0 vapaapotkusta, lähes 40 metrin etäisyydeltä maalista. Hänet valittiin loppuottelun ja koko turnauksen parhaaksi pelaajaksi. Hyvien otteiden johdosta Thiago kutsuttiin A-maajoukkueeseen. Ensimmäisen A-maaottelunsa hän pelasi 10. elokuuta 2011 synnyinkaupungissaan Barissa Italiaa vastaan. Espanja hävisi ottelun maalein 1–2. Hän oli toistamiseen voittamassa alle 21-vuotiaiden Euroopan-mestaruutta 2013. Hän pelasi jälleen kaikki kuusi ottelua ja viimeisteli hattutempun loppuottelussa Italiaa vastaan.[3]
Thiago tuli EM-kilpailuissa 2016 vaihdosta kentälle otteluissa Tšekkiä ja Kroatiaa vastaan. Ensimmäisen maaottelumaalinsa hän teki MM-karsintaottelussa Albaniaa vastaan lokakuussa 2017. MM-kilpailuissa 2018 hän tuli vaihdosta kentälle Portugalia vastaan ja oli avauskokoonpanossa Marokko-ottelussa. Kesälle 2021 siirretyissä EM-kilpailuissa hän tuli neljässä ottelussa vaihdosta kentälle, myös tappiollisessa välierässä. Näiden kisojen jälkeen hän ei ole pelannut maajoukkueessa.[3]
Yksityiselämä
Alcântaran isä on entinen Brasilian maajoukkuepelaaja ja maailmanmestari Mazinho. Hänen äitinsä Valéria Alcântara on entinen lentopalloilija.[13][14] Thiagon nuorempi veli, Rafinha, edustaa ranskan pääsarjan Paris Saint-Germainia.[15]
Saavutukset
- Päivitetty 28. kesäkuuta 2020.[3]
Barcelona
- Primera División (4): 2008–2009, 2009–2010, 2010–2011, 2012–2013
- Copa del Rey (1): 2011–2012
- Supercopa de España (1): 2011
- Mestarien liiga (1): 2010–2011
- Seurajoukkueiden maailmanmestaruus (1): 2011
Bayern München
- Bundesliiga (7): 2013–2014, 2014–2015, 2015–2016, 2016–2017, 2017–2018, 2018–2019, 2019–2020
- Saksan cup (4): 2013–2014, 2015–2016, 2018–2019, 2019–2020
- DFL-Supercup (3): 2016, 2017, 2018
- Seurajoukkueiden maailmanmestaruus (1): 2013
- Mestarien liiga (1): 2019–2020
Liverpool
- FA Cup (1): 2021–2022
- FA Community Shield (1): 2022
Espanja
- Alle 17-vuotiaiden Euroopan-mestaruus (1): 2008
- Alle 19-vuotiaiden EM-hopea (1): 2010
- Alle 21-vuotiaiden Euroopan-mestaruus (2): 2011, 2013
Lähteet
Aiheesta muualla
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
