From Wikipedia, the free encyclopedia
The Strangers on suomalainen rautalankayhtye, joka toimi vuosina 1961–1964 ja teki paluun vuonna 1996. The Strangersia on kutsuttu Suomen ensimmäiseksi rautalankayhtyeeksi.[1]
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Yhtyeen juuret juontuvat alkuvuoteen 1960, jolloin Jorma Tuominen piti koulussa esitelmän kitarasta ja pyysi samalla luokalla ollutta Jussi Itkosta soittamaan kanssaan esitelmän päätteeksi. Esityksen saaman suosion innoittamana kaksikko hankki halvat sähkökitarat, joita he soittivat radion kautta. Itkonen ja Tuominen rakensivat myös ison kaapin ja piilottivat radion sen sisään.
Englannissa kielikurssilla kesällä 1960 käynyt Itkonen kuuli Lontoossa paikallisia bändejä, jotka soittivat instrumentaalimusiikkia kokoonpanolla kaksi kitaraa, basso ja rummut. Matkalta hän osti Guya-merkkisen sähkökitaran. Syksyllä naapurissa asuneesta Matti Valtosesta tehtiin basisti ja hänelle hankittiin Höfnerin viulubasso. Valtosella ei ollut aikaisempaa soittokokemusta.
Kuultuaan The Shadows -yhtyeen kappaleen "Apache" Itkonen kiinnostui levyn erikoisesta kitarasoundista ja kysyi asiaa Herbert Katzilta. Katz tiesi, että levyn äänimaailma oli saatu aikaan kaikulaitteella, jollaista ei Suomessa ollut vielä kenelläkään. Jussin isä Veikko Itkonen tunsi erään Yleisradion insinöörin, joka rakensi yhtyeelle kaikulaitteen vanhasta nauhurista. Syksyllä 1960 yhtyeeseen liittyi rumpaliksi Antero Päiväläinen. "Ande" oli aikaisemmin soittanut koulubändeissä myös jazzia tavallisen tanssimusiikin ohella.
The Strangers soitti lähinnä kouluhipoissa vuoden 1961 aikana ja tuli tunnetuksi ainakin pääkaupunkiseudulla. Yhtye vieraili myös radio-ohjelmissa. Jussi kävi jälleen Lontoossa kesällä 1961 ja osti sieltä Fender Stratocaster -kitaran ja Selmer-kaikulaitteen. Kyseessä oli oletettavasti Suomen ensimmäinen Stratocaster-kitara.[2] Vuoden 1961 aikana aikaisemminkin yhtyettä auttanut Yleisradion insinööri rakensi bändille ääneltään laadukkaat ja ulkonäöltään yhtenevät kaappivahvistimet. Ehkä mainittavin esiintyminen suurelle yleisölle oli Messuhallissa vuonna 1961 Terpsichoren tanssikoulun päättäjäisissä. Suosio oli valtaisa ja oletettavasti myötävaikutti nuorilta nuorille soittaneiden kitarayhtyeiden määrän lisääntymiseen.[3]
Syksyllä 1962 basistiksi vaihtui Kari Bergström. Hän oli aikaisemmin soittanut The Esquiresissa Eero ja Jussi Raittisen sekä veljensä Reijo Bergströmin kanssa. Kesällä myös yhtyeen komppikitaristille oli tilattu Fender Stratocaster -kitara ja basistille Fender Precision -basso. Syksyllä 1962 bändi teki musiikin Jussin isän Veikko Itkosen tuottamaan elokuvaan Vaarallista vapautta. Elokuvan ensi-ilta oli marraskuussa 1962 ja se saikin paljon julkisuutta muun muassa poikkeavan musiikkinsa johdosta. The Strangersilla oli useita esiintymisiä esimerkiksi Helsingin EXPO-hallissa. Yhtye panosti myös ulkonäköön: soittajilla oli punaiset Fenderit ja tyylikkäät siniset silkkipuvut.
Scandian vuonna 1963 julkaisema yhtyeen ensisingle "SRP-003 / Vaara" ei vielä herättänyt kovin suurta huomiota, vaikka levyä myytiinkin pari tuhatta kappaletta. Vaarallista vapautta -elokuvassakin kuullut kappaleet olivat yhtyeen omaa tuotantoa. The Strangersin maine alkoi kasvaa sen päästyä televisioon Jukka Virtasen ohjelmaan Studio 1 ja Antti Einiön Nuorten tanssihetkeen. Yhtye oli myös mukana Mauno Kurkvaaran musiikkielokuvassa Lauantaileikit (1963).
Yhtyeen toinen single, 29 huhtikuuta 1963 levytetty "Kolme kitaraa", meni suoraan Kahdeksan kärjessä -ohjelman ykköseksi. Kappale on rautalankaversio vanhasta venäläisestä kansanlaulusta "Kaksi kitaraa". Tuolloin Scandian levyt äänitettiin yhdellä otolla Kulttuuritalon lavalla. Levy sisälsi ilmeisesti ensimmäisen trikkiäänityksen Suomessa: "Kolmen kitaran" soolokohta jätettiin tyhjäksi ja Kari "Jet" Bergström soitti soolokohdan jälkiäänityksellä. Singlen B-puolella oli "Castle Mood" eli Annikki Tähden vanha menestysiskelmä "Balladi Olavinlinnasta", johon yhtye lisäsi eksoottisia sävyjä muun muassa bassosoololla, kvinttiviritteisellä hammondilla, bongojen käytöllä. Onpa kappaleen alussa tuuliefektikin. Urkuja levytyksessä soitti Jaakko Salo. The Strangersin singlellä urut olivat ilmeisesti ensimmäisen kerran mukana kitarayhtyeen levyllä Suomessa. Samassa äänityssessiossa "Kolmen kitaran" kanssa äänitettiin myös "Yyterin twist", jolla yhtye säesti laulaja Timo Jämseniä. Myös tässä kappaleessa urkuja soittaa Jaakko Salo. Kappale "Kolme kitaraa" oli Kahdeksan kärjessä -listalla yli vuoden, kunnes Aikamiesten esittämä "Iltatuulen viesti" pudotti sen listalta. Tuolloin bändi oli jo lopettanut.
Yhtyeellä oli alkuaikoinaan vaikeuksia yleisön kanssa, sillä monet suorastaan vihasivat kitarayhtyeitä. Keikoilla vaadittiinkin tangomusiikkia joskus jopa puukolla uhaten. Myös vanhemmat tanssimuusikot suhtautuivat nuoriin rautalankayhtyeisiin varsin nyrpeästi.[3]
The Strangers esiintyi myös Ranskassa. Eräs saksalainen manageri tarjosi yhtyeelle ensin töitä kesäksi 1963 Saksasta. Sopimusehdot olivat kuitenkin niin huonot, että yhtye jätti Saksan väliin ja jatkoi pakettiautollaan Pariisiin. Siellä se esiintyi Ranskan rockin pyhäkössä Le Golf Drouot -kerhossa. Ensiesiintyminen melkein epäonnistui, kun kitaravahvistimet eivät toimineet väärän verkkojännitteen takia. Muuntajien avulla keikka kuitenkin onnistui, ja heti seuraavana päivänä yhtye sai useita soittotarjouksia Rivieralta.
Yhtyeen matka jatkui Juan-les-Pinsiin Cannesin lähelle, jossa yhtye aloitti soitot Club 63 -nimisessä paikassa. Pian kadun toisella puolella sijainneen Las Vegasin omistaja halusi yhtyeen omaan paikkaansa ja vielä kolmaskin paikka, Sweet Club, kiinnostui. Yhtye päätyi sopuratkaisuun ja soitti illan mittaan kaikissa paikoissa. Kerhojen lisäksi yhtye esiintyi suuressa rock-konsertissa Ranskan nimibändien kanssa Annecyssä lähellä Sveitsin rajaa sekä Monte Carlon TV:ssä. The Strangers pääsi myös soittamaan yksityistilaisuuksiin. Yhtye soitti esimerkiksi juhlissa, joissa Brigitte Bardot ystävineen joi shampanjaa uima-altaan reunalla "Kolmen kitaran" tahdissa. The Strangersin menestys Ranskassa ei ollut aivan vaatimatonta, sillä vielä 1977 Itkonen sai Ranskasta sikäläisiä teostopalkkioita.
Yhtyeelle tarjottiin kesän jälkeen jatkosopimusta vuoden loppuun, mutta he joutuivat palaamaan kotiin koulujen alettua. Syksyllä 1963 yhtye jatkoi keikkailua Suomessa. Rautalankamusiikin laskukausi oli kuitenkin alkanut, ja monet yhtyeet siirtyivät laulettuun musiikkiin The Beatlesin vaikutuksesta. Myös The Strangers käytti joskus keikoillaan laulusolistina Timo Jämseniä sekä Ann-Christineä. Itkonenkin lauloi, mutta hän ei kuitenkaan halunnut tehdä The Strangersista lauluyhtyettä ja erosi helmikuussa 1964. Vähän myöhemmin yhtye hajosi. Päiväläinen kävi keväällä 1964 The Islandersissa, sitten The Esquiresissa ja päätyi myöhemmin Pepe & The Paradiseen. Bergström tienasi opiskelurahoja soittamalla eri esimerkiksi Erkki Liikasen ja Jukka Kuoppamäen yhtyeissä.
The Strangers oli tarkoitus kasata uudelleen alkuperäisellä kokoonpanolla 1975, mutta Itkonen kieltäytyi, sillä hän oli ollut soittamatta kymmenen vuotta. Päiväläinen toteutti kuitenkin idean, ja syksyllä 1977 "The New Strangers" aloitti harjoittelun. Yhtyeeseen kuului Päiväläisen lisäksi aikaisemmin The Scaffoldsissa rautalankaa soittaneet Mårten Enqvist ja Kicke Bergholm sekä The Needlesin Eero Lupari. Huhtikuussa 1978 ilmestyi yhtyeen LP In the Night, ja kesällä kokoonpano teki muutamia keikkoja. In the Night sisältää vanhaan rautalankatyyliin tehtyjä sovituksia tunnetuista sävelmistä, mutta mukana on myös neljä omaa tuotantoa edustavaa kappaletta. 1980 ilmestyi The New Strangersin toinen albumi Ave Caesar.
Rautalangan noustua 1970-luvun lopulla uudelleen huomion kohteeksi yhtyeen vanhat äänitteet kaivettiin esiin. Unto Torniainen kokosi The Strangersin levytyksistä albumin The Strangers Story. Se sisältää aiemmin julkaistun materiaalin lisäksi myös ennen julkaisemattomia nauhoituksia, jotka ovat peräisin samalta ajalta kuin 1963 äänitetyt singlet.
Bändi saatiin kootuksi Vuokatin Katinkullassa järjestettyyn Back to the Sixties -tapahtumaan 1996. Uuden tulemisen myötä yhtye teki 1997 autotalliäänityksen CD:n Nimeni on Cox. Levyllä esiintyy myös Hector, joka tulkitsee kappaleet "Meikäläinen vaan" ja "Kolmonen ja mä". Toiseksi kitaristiksi tuli Hasse Walli (1996–2000), joka korvasi Tanskassa asuvan Jorma "Yki" Tuomisen.
Bändi esiintyy nykyisin kokoonpanolla Antero Jakoila (2000–), Nono Söderberg (2008–), Kari Bergström ja Antero Päiväläinen lähinnä BTS:n järjestämissä tilaisuuksissa. Jussi Itkonen asuu Espanjassa ja on mukana satunnaisesti.
Ensimmäinen (1960–1961)
Toinen (1962–1964)
Kolmas (New Strangers 1977–1978)
Neljäs (1996–2000)
Viides (2001–2008)
Kuudes (2008–)
Timo Jämsen & The Strangers (1962–1963)
Tämä kokoonpano teki huhtikuussa 1963 singlen "Eilen vasta Liisan näin / Yyterin twist", jolla urkuja soitti Jaakko Salo. Pian levyn teon jälkeen yhtye lähti Ranskan-kiertueelle. Jämsen kuitenkin jäi Suomeen ja liittyi lokakuussa 1963 The Esquiresiin.
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
