kreikkalainen elokuvaohjaaja From Wikipedia, the free encyclopedia
Theódoros ”Thódoros” ”Theó” Angelópoulos (kreik. Θεόδωρος ”Θόδωρος” ”Θεό” Αγγελόπουλος; 27. huhtikuuta 1935 – 24. tammikuuta 2012) oli kreikkalainen elokuvaohjaaja. Hänet palkittiin uransa aikana Cannesin Kultaisella palmulla.
| Theó Angelópoulos | |
|---|---|
 Theó Angelópoulos vuonna 2009. |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Theódoros Angelópoulos |
| Syntynyt | 27. huhtikuuta 1935 Ateena, Kreikka |
| Kuollut | 24. tammikuuta 2012 (76 vuotta) Pireus, Kreikka |
| Ammatti | elokuvaohjaaja, -käsikirjoittaja ja -tuottaja |
| Puoliso | Foívi Oikonomopoúlou[1] |
| Aiheesta muualla | |
| Viralliset kotisivut | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Angelópoulos syntyi Ateenassa 1935.[2] Hänen vanhempansa olivat Spyrídon ja Katerína Angelópoulos.[1] Spyrídon Angelópoulos oli kaupanpitäjä, ja perheeseen kuului kaikkiaan neljä lasta.[3] Hän koki nuorena toisen maailmansodan ja Kreikan akselivaltojen hallinnassa sekä Kreikan sisällissodan, jotka olivat toistuvia aiheita hänen elokuvissaan. Lisäksi sisällissodan alkuvaiheissa, joulukuussa 1944, Spyrídon Angelópoulos vangittiin ja katosi, kun viranomaiset saivat kuulla, ettei tämä kannata Kreikan kommunistista puoluetta. Isänsä pidätyksen jälkeen Angelópoulos alkoi kirjoittaa runoja. Hän on myöhemmin sanonut, että runous on kaikista taiteenaloista vaikuttanut eniten hänen elämäänsä.[3]
Angelópoulos luki jonkun aikaa lakia Ateenan yliopistossa mutta jätti koulun ennen valmistumistaan pakollisen asevelvollisuuden takia. Hän ei palannut viimeistelemään opintojaan vaan muutti Pariisiin opiskelemaan kirjallisuutta, elokuvataidetta ja antropologiaa Pariisin yliopistoon. Angelópoulos aloitti 1962 Institut des hautes études cinématographiques -elokuvakoulussa, mutta hänet erotettiin vuoden opiskelun jälkeen. Seuraavaksi hän harjoitteli Jean Rouchin johdolla Musée de l’Hommen työryhmissä. Siellä Angelópoulos oppi cinéma veritén tekniikoita.[3] Rouchilta hän oppi tunnusomaisen dokumentaarisen elokuvatyylinsä.[2]
Palattuaan Kreikkaan Angelópoulos toimi pienen vasemmistolaisen lehden elokuvakriitikkona.[2] Demokratikí Allagí -lehti joutui kuitenkin lopettamaan toimintansa 1967, kun Geórgios Papadópoulos ajoi alas oppositiota. Hän sai lehden kautta kuitenkin mahdollisuuden kuvata Vangeliksen yhtyeen Forminxin mainosvideon. Angelópoulos erotettiin tehtävästä ennen videon valmistumista, mutta hän pystyi sen ansiosta saamaan rahoituksen ensimmäiselle lyhytelokuvalleen. Vuonna 1968 valmistunut Ekpompí palkittiin Thessalonikin elokuvajuhlilla.[3]
Angelópouloksen ensimmäinen täyspitkä elokuva valmistui 1970, ja se oli nimeltään Anaparástasi. Hänen seuraava elokuvansa oli ”historian trilogian” ensimmäinen osa Vuoden 1936 päivät (Méres tou '36).[3] Trilogia käsitteli kreikkalaista elämää 1930-luvulta alkaen, ja vuonna 1972 valmistuneen elokuvan Vuoden 1936 päivät kohteena oli Ioánnis Metaxásin diktatuuri.[4] Trilogiaan kuuluivat myös Näyttelijöiden matka (O thíasos, 1975) ja O Megaléxantros (1980). Näyttelijöiden matka käsittelee Kreikan historiaa Metaxásin ajasta, saksalaisvalloitukseen ja sisällissotaan. Se seuraa teatteriryhmää, joka yrittää esittää paimennäytelmää, jota eivät kuitenkaan ikinä näytä saavan loppuun. O Megaléxantros kietoo yhteen kaksi Angelópouloksen mieltymyksen kohteita, historian ja myytin. Siinä rosvojoukko kidnappaa brittituristeja 1800-luvun Kreikassa, ja rosvojen johtaja kuvittelee olevansa uudestisyntynyt Aleksanteri Suuri. Trilogian temaattisena jälkinäytöksenä voidaan pitää vuonna 1977 ilmestynyttä elokuvaa Oi kynigoí (”Metsästäjät”).[3]
Angelópoulos teki 1980-luvulla toisen trilogian. Sen aiheena oli kadonneen henkilön tai oman identiteetin löytäminen.[4] Angelópoulos kutsui itse trilogiaa ”hiljaisuuden trilogiaksi”. Ensimmäinen osa, Taxídi sta Kýthira (”Matka Kytheralle”, 1984) käsitteli historian hiljaisuutta, toinen osa Mehiläishoitajan (O melissokómos, 1986) rakkauden hiljaisuutta ja kolmas osa Usvainen maisema (Topío stin omíchli, 1988) Jumalan hiljaisuutta. Taxídi sta Kýthira pääroolissa on yleisen armahduksen aikana 1970-luvulla kotiinsa palaava mies, joka oli karkotettu maasta poliittisten syiden takia ja joka pyrkii rakentamaan uudelleen elämäänsä Kreikassa.[3] Elokuva palkittiin Cannesissa parhaasta käsikirjoituksesta. Mehiläishoitajan pääroolissa oli Marcello Mastroianni eläköityneenä opettajana.[1] Kolmas osa kertoo kahdesta lapsesta, jotka pyrkivät pääsemään junalla Kreikasta Saksaan etsimään isäänsä.[4] Elokuva palkittiin Venetsian elokuvajuhlien Hopeisella leijonalla ja Euroopan elokuva-akatemian Euroopan elokuvapalkinnon parhaan elokuvan palkinnolla.[1]
Vuonna 1991 valmistui To metéoro víma tou pelargoú.[3] Vuonna 1995 valmistunut Odysseuksen katse (To vlémma tou Odysseá) sai Cannesin Grand Prix’n. Hänen seuraava ohjauksensa Ikuisuus ja päivä (Mía aioniótika kai mía méra) palkittiin Cannesin elokuvajuhlien pääpalkinnolla, Kultaisella palmulla.[1] Angelópoulos kuului uransa aikana tuomariston jäseniin Berliinin elokuvajuhlilla 1978 ja Cannesissa 1987.
Angelópoulos kuoli tammikuussa 2012 Pireuksessa jäätyään moottoripyörän alle tietä ylittäessään. Hän oli kaupungissa kuvaamassa uutta elokuvaansa, jonka oli tarkoitus käsitellä Kreikan velkakriisiä.[5]
Angelópoulos tunnetaan pitkistä hitaista otoista ja arkisen Kreikan kuvauksesta. Elokuvien aiheena ovat maan historia ja sen kipupisteet.[6]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
