Tellervo Laurila (o.s. Killinen, 26. tammikuuta 1887 Kuopio – 7. tammikuuta 1960 Helsinki) oli suomalainen oopperalaulaja ja kirjallisuuden suomentaja.
Tellervo Laurilan isä oli kansanedustaja Kustaa Killinen ja äiti Tilta Killinen, ja hän oli naimisissa professori K. S. Laurilan kanssa.[1][2]
- Arthur Schmitzler : Ennustus y. m. novelleja. Otava 1913
- Jonas Lie : Kun rautaesirippu laskee ; suom. Tellervo ja K. S. Laurila. Otava 1913
- Karl Schönherr : Onnen lapsi y. m. kertomuksia ; suom. Tellervo ja K. S. Laurila. Kirja, Helsinki 1916
- Helena von Racowitza : Erään kuuluisan naisen elämä : Lassallen rakastetun muistelmia ; suomentanut Tellervo Laurila ; esipuheella varustanut K. S. Laurila. Kirja, Helsinki 1917
- Jonas Lie : Komendantin tyttäret : romaani ; suom. Tellervo ja K. S. Laurila. Otava 1917, 2. painos 1933
- Elinor Glyn : Oikea syy. 2. painos Karisto 1922 (alkuteos The Reason Why)
- Elsa Lindberg-Dovlette, Prinsessa Mirza Riza Khan : Haaremin ristikon takaa : pohjoismaalainen nainen itämaalaisen puolisona. Kirja, Helsinki 1925, 3. painos 1926, 4. painos 1933
- P. G. Wodehouse : Huimapää Jill : romaani. Otava 1934 (alkuteos Reckless Jill)
- J. B. Priestley : Hyvät toverukset 1-2 : romaani ; englanninkielisestä alkuteoksesta suom. Tellervo ja A.-K. Laurila.. Otava 1934 (alkuteos The Good Companions)
- Marika Stiernsted : Intiaanikesä 39 : romaani. Aura, Turku 1945 (alkuteos Indiansommar 39)
Viitteet
Aikalaiskirja 1934 artikkelit Killinen, Ilmari ja Laurila, Kaarle Sanfrid. s. 316, 377. Otava 1933