Tatra T13 oli tšekkoslovakialaisen Tatran valmistama kevyt kuorma-auto. Sen rakenne perustui vuonna 1923 esiteltyyn T11-henkilöautoon.[3] T13:n valmistus alkoi 1924 ja jatkui virallisesti vuoteen 1933 asti, mutta viimeinen yksilö valmistui vuonna 1935.[1]
| Tatra T13 | |
|---|---|
 |
|
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa |
 Tšekkoslovakia |
| Valmistaja |
Kopřivnická Vozovka a.s. / Závody Tatra a.s., Kopřivnice |
| Valmistusvuodet | 1924–1935[1] |
| Tuotantomäärä | 762 kappaletta |
| Suunnittelija | Hans Ledwinka |
| Seuraaja | Tatra T43 |
| Mitat ja massat | |
| Kantavuus | 800–1 200 kg[2] |
| Kuormatila | 2 350 mm × 1 600 mm × 600 mm[1] |
| Omamassa | 1 000 kg |
| Akseliväli | 2 646 mm |
| Maavara | 220 mm[2] |
| Moottori, voimansiirto ja alusta | |
| Iskutilavuus | 1 057 cm³ |
| Teho | 9,5–10,2 kW /2800 1/min |
| Polttoaine | bensiini |
| Kulutus | 9–10 l /100 km |
| Vetotapa | 4×2 |
| Vaihteisto | 4+1 |
| Jarrut |
1. versio: rumpujarrut takapyörillä; 2. versio: rumpujarrut kaikilla pyörillä |
Kaksiakselisen, takavetoisen T13:n omamassa oli 1 000 kg ja se kykeni versiosta riippuen kuljettamaan 800–1 200 kg hyötykuorman. Sen huippunopeus oli 45 km/h. Auton alustalle valmistettiin myös muutamia linja-autoja.[2]
Moottori
Ensimmäisissä autoissa käytettiin T11:n moottoria, mutta vuodesta 1926 autossa oli hieman tehokkaampi T12:n voimanlähde.[2]
Moottori oli tyypiltään kaksisylinterinen, ilmajäähdytteinen bokserimoottori. Sen takana olleessa vauhtipyörässä oli tuuletin, jonka ympärillä oli ilmavirtaa ohjaava kokoojapelti. Moottorin lohko oli valmistettu kevytmetallista. Polttoaineensyötöstä vastasi Zenith 26 ABC -kaasutin.[2]
Autossa oli Boschin magneettosytytys ja sytytysennakkoa voi säätää käsin. Moottori oli varustettu sähköisellä käynnistysmoottorilla. Sähköjärjestelmä oli 6-volttinen.[2]
Voimansiirto ja alusta
Myös alustan rakenne muuttui samalla hieman kun T12 korvasi T11:n.[2]
Moottorin takana oli kuiva nelilevyinen kytkin, joka välitti voiman neliportaiseen vaihteistoon. Vaihteisto oli kiinnitetty takapäästään keskusputkirunkoon, jonka sisällä kulki voimansiirtoakseli. Runkoputken takapäässä oli tasauspyörästö, johon oli rakennettu heilurityyppinen erillisjousitus. Taka-akseli oli jousitettu poikittain asennetun, puolielliptisen lehtijousen avulla, joka oli kiinnitetty keskeltä tasauspyörästön runkoon ja päistään jarrukilpiin. Auton moottori makasi jäykällä etuakselilla olleen poikittaisen lehtijousen päällä. Näin ollen myös moottori ja vaihteisto toimivat osana kantavaa rakennetta.[2] Rakenne oli erittäin jäykkä ja toimi erinomaisesti hankalissa maasto-olosuhteissa.[3]
Ensimmäisissä yksilöissä oli takana mekaanisella välityksellä toimivat rumpujarrut eikä etujarruja ollut. Kummassakin jarrurummussa oli kaksi paria jarrukenkiä, joista toinen pari oli seisontajarrua varten. Kun autossa alettiin käyttää T12:n komponentteja, myös etuakselille asennettiin jarrut ja takapyörillä oli enää yhdet parit jarrukenkiä, jotka toimivat sekä käyttö- että seisontajarruina.[2]
Tšekkoslovakian asevoimat ei ollut kiinnostunut käyttämään T13-mallia motorisoinnissaan. Huomio kiinnittyi maastokelpoisemman, kolmiakselisen ja kantavuudeltaan 1,5-tonnisen T26-mallin kehittämiseen.[1]
Armeijalle kuitenkin toimitettiin kolme T13:aa. Ensimmäinen, kantavuudeltaan yhden tonnin kuorma-auto myytiin 1926. Vuotta myöhemmin myytiin yksi T13:n alustalle rakennettu linja-automuunnelma. Vuonna 1931 myytiin vielä vankienkuljetusautoksi rakennettu muunnelma.[1]
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
