Tanssikielto Suomessa

Tanssikielto oli valtioneuvoston antama asetus, jolla kiellettiin tanssien järjestäminen ja julkisesti tanssiminen. Se oli voimassa Suomessa sotavuosina 1939–1944 ja lievennettynä sotien jälkeen vielä vuoteen 1948 saakka. Suomen lisäksi tanssimista rajoitettiin toisen maailmansodan aikana muun muassa Saksassa ja sen miehittämillä alueilla sekä Japanissa.^[1] Myös vuonna 2021 koronaviruspandemiasta johtuen tanssiminen ravintoloiden sisätiloissa oli Suomessa kielletty pahimmilla epidemia-alueilla.^[2]

Tanssikielto sota-aikana

Tanssikielto tuli voimaan talvisodan alussa 7. joulukuuta 1939, koska tanssien järjestämistä pidettiin sopimattomana samaan aikaan kun miehiä kaatui rintamalla. Välirauhan aikana vuonna 1940 kielto kumottiin osaksi niin, että tanssia sai olla yhden tunnin verran muun ohjelmiston ohella. Tanssikielto kumottiin kokonaan 26. kesäkuuta 1940, mutta se astui uudelleen voimaan jatkosodan alettua 28. kesäkuuta 1941. Kielto oli sitten voimassa aina syksyyn 1944 saakka. Lokakuussa 1944 kieltoa lievennettiin taas niin, että tanssia sai tunnin verran muun iltamaohjelman päätteeksi. Tanssikieltorajoitukset kumottiin suurimmaksi osaksi 30. joulukuuta 1944, mutta ravintoloissa tanssiminen jäi vielä kielletyksi. Lopullisesti tanssikieltorajoitukset poistuivat 9. syyskuuta 1948.

Tanssikiellon voimassa ollessa tanssiminen oli sallittu ainoastaan häiden yhteydessä, jolloin hääpari sai tanssia yhden valssin muiden katsellessa. Kieltoa pyrittiin kiertämään muun muassa pitämällä tansseja tanssikurssien nimikkeellä sekä järjestämällä ns. nurkkatansseja yksityisasunnoissa, ladoissa ynnä muissa sopivissa paikoissa.

Arviolta 15 000 suomalaista tuomittiin sakkoihin luvattomasta tanssimisesta ja kaksi ihmistä tuomittiin vankeuteen. Rikollisuustilaston mukaan sotavuosina kirjatuista sotatilaan liittyvien lakien rikkomuksista reilu kolmasosa oli tanssikieltoon liittyviä tuomioita.^[3] Poliisi teki ratsioita nurkkatansseihin, ja monille tanssilavoille vedettiin piikkilankaakin luvattomien tanssien estämiseksi.^[4]

Rukouspäiviä ja eräitä muita pyhäpäiviä koskeneet kiellot

Julkisten huvien, muun muassa tanssien, järjestäminen oli vuoteen 1968 saakka kielletty hallituksen määrääminä rukouspäivinä, neljänä sunnuntaina vuodessa, edellisestä illasta kello 18:sta lähtien varsinaisen rukouspäivän iltaan kello 18:aan saakka, sekä joulupäivänä, pitkäperjantaina ja pääsiäispäivänä edellisestä illasta kello 18:sta lähtien varsinaisen juhlapäivän iltaan kello 18:aan saakka.^[5] Kielto sai varsinkin 1950-luvulta lähtien osakseen kasvavaa arvostelua, mikä johti toisinaan mellakkoihinkin.^[6] Vuonna 1968 säädetyllä lailla se kumottiin rukouspäiviä edeltävien lauantaiden (ns. rukouslauantaiden) osalta mutta jäi edelleen voimaan itse rukouspäivinä kello 8:n ja 18:n välillä sekä lisäksi entiseen tapaan jouluna ja pääsiäisenä. Muina sunnuntaina ja kirkollisina juhlapäivinä kielto oli voimassa kello 8–12. Lääninhallituksella oli kuitenkin oikeus myöntää kiellosta poikkeuslupia.^[7] Tässä muodossa kielto kumottiin vuonna 1984, minkä jälkeen se oli voimassa enää vain pyhäpäivinä kello 8–12.^[8]

Tanssikielto koronarajoitusten aikana

Tanssikielto tuli voimaan ravintoloiden sisätiloihin 5. maaliskuuta 2021, koska tavoitteena oli hillitä epidemian kiihtyminen. Tuolloin asiakkaat ohjattiin istumapaikoille. Myös karaoken laulaminen esiintymislavalla oli kiellettyä.^[9] Tanssikielto poistettiin osittain 8. kesäkuuta 2021, alueiden epidemiatilanteesta riippuen.^[10] Lopullisesti tanssikieltorajoitukset poistuivat 1. lokakuuta 2021.^[2]

Katso myös

• Lokakuun 16. päivän liike