Taloudellinen tehokkuus

Taloudellinen tehokkuus eli taloudellisuus merkitsee, että tavoite pyritään saavuttamaan mahdollisimman pienin uhrauksin (panoksin). Koko kansantalouden tehokkuus merkitsee käytössä olevien niukkojen tuotantoresurssien hyödyntämistä mahdollisimman suuren tuotannon aikaansaamiseksi mahdollisimman vähin uhrauksin.^[1] Tällöin ei tuhlata resursseja. Tehokkuus jakautuu eri muotoihin, kuten Pareto-tehokkuus, Kaldor–Hicks-tehokkuus, X-tehokkuus ja allokointitehokkuus. Taloustieteessä käytetään usein rahassa mitattavia tehokkuuden käsitteitä, vaikka rahalla ei voikaan mitata kaikkia preferenssejä. Raha kuitenkin kuuluu taloustieteen piiriin ja on helpompi empiirisesti havaita kuin preferenssit. Henkilöiden välinen hyötyjen vertailu on monien taloustieteilijöiden mukaan epätieteellistä^[2].

Tämä artikkeli käsittelee taloustieteellistä tehokkuutta. Artikkeli fysiikan tehosta on Teho.

Jeremy Bentham. Teos Henry William Pickersgill, yksityiskohta.

Utilitarismi on etiikka, jossa esitetään eettinen kriteeri eli hyvinvoinnin maksimointi, joka muistuttaa taloustieteellistä tehokkuutta ^[3]. Jeremy Benthamin mukaan utilitarismi oli tieteellinen ^[4]. Teleologinen etiikka on sukua taloudellisen tehokkuuden vaatimukselle ja sen yhtenä muotona on utilitarismi.

Katso myös

• Optimointi