Kiskobussi (junatyyppi)

Kiskobussi (ent. taajamajuna) on VR:n käyttämä nimitys lyhyen matkan junatyypille, joka kulkee suurten asutuskeskusten välillä ja pysähtyy kaikilla tai lähes kaikilla niillä väliasemilla, jotka sijaitsevat enimmäkseen taajamissa. Niillä käytettävää kalustoa kutsutaan myös kiskobusseiksi. Kiskobussit ja niitä edeltäneet taajamajunat toimivat jatkoyhteyksinä nopeammille, pienemmät asemat ohittaneille InterCity- ja Pendolino-junille. Kiskobussivuorot merkitään aikatauluihin HDM-tunnuksella (esimerkiksi HDM 486).^[1] Vuonna 2024 VR-ilmoitti, että entisiä taajamajunia aletaan kutsua niillä ajattavan kaluston mukaan kiskobusseiksi. Kyse on vain nimenmuutoksesta, eli palvelut ovat pysyneet samana.^[2][3]

Tämä artikkeli kertoo kiskobussista matkustajaliikenteen junatyyppinä Suomessa, jonka aiempi nimi oli taajamajuna. Kiskobussista kalustotyyppinä kertoo artikkeli Kiskobussi (kalustotyyppi).

Dm12-kiskobusseja on käytetty taajamajunina vuodesta 2005.

Kesäkuusta 2016 lähtien niin sanotuissa kiskobussitaajamajunissa ei ole ollut konduktööriä. Entistä konduktöörin virkaa hoitaa veturinkuljettaja poikkeustiedottamisen ja matkustajien avustamisen osalta, lipuntarkastajat lippujen tarkastuksen osalta ja lippuautomaatit matkan aikana tapahtuvan lipunmyynnin osalta.^[4] Lippuautomaatit on sittemmin poistettu ja junalippu tulee ostaa etukäteen.^[5]

Kiskobusseja ajetaan Suomessa vuonna 2024 ainoastaan sähköistämättömillä rataosilla kalustonaan Dm12-kiskobussit.

Kalusto

Vuonna 1988 Lättähattujen poistuessa liikenteestä korvattiin kaikki vuorot Dv12:n vetämällä tavallisesti kolmen vaunun junalla, johon kuului sekä niin sanottuja sinisiä vaunuja että puukorisia vaunuja, joista kuitenkin luovuttiin 1980- ja 1990-lukujen taitteessa. Tämän jälkeen VR yritti useaan otteeseen hankkia uusia veturijunia korvaavia kiskobusseja, ja Lättähattujen jälkeen ensimmäiset kiskobussit saatiin käyttöön vuonna 2005. Kaikki sähköistämättömillä rataosilla ajettavat taajamajunavuorot ovat ajettu vuodesta 2016 Dm12-kiskobussilla.^[6]

Palvelut ja reitit

VR:n kiskobussein ajettavissa taajamajunissa ei ole kesäkuusta 2016 lähtien ollut konduktöörejä. Lipun pystyi ostamaan kesäkuuhun 2021 asti junien sisälle sijoitetuista lippuautomaateista, jotka on epäluotettavuuden takia sittemmin poistettu.^[5]

Kiskobussi on yksinkertaisin vaihtoehto VR:n junatarjonnassa, eikä niihin voi varata istumapaikkaa. Kiskobussiin sovelletaan kaukoliikenteen hinnoittelua, joten sama matka kiskobussilla ja InterCity-/Pendolino-junalla maksaa saman verran, esimerkiksi Tampere–Orivesi-välillä. Myös polkupyörän ja lemmikin kuljettamisesta täytyy maksaa lisämaksu, toisin kuin lähiliikenteen junissa. Hintatiedot ovat tammikuulta 2022.^[7] Lähijunaliikenteen ulkopuoliset kiskobussit ovat suurimmaksi osin valtion tukemaa ostoliikennettä, sillä se on VR:lle taloudellisesti kannattamatonta pienten matkustajamäärien vuoksi.

Kiskobussit ja dieselmoottorijunat

Tšekkiläiset Dm12-sarjan kiskobussit liikennöivät rataosilla Jyväskylä–Seinäjoki, Savonlinna–Parikkala, Tampere–Haapamäki, Pieksämäki–Joensuu ja Joensuu–Nurmes. Yhdessä yksikössä on 63 istumapaikkaa, ja niitä voidaan kytkeä yhteen kolme kappaletta. Kiskobusseista löytyy invapalvelut, lemmikkipaikkoja ja lastenvaunujen ja polkupyörien kuljetusmahdollisuus.^[8]

Reitit

Tiedot ovat tammikuulta 2025.^[1][9][10] Linjanumerot ovat suluissa.

• Savonlinna–Parikkala (HDM 740–752)
• Pieksämäki–Joensuu (HDM 720, 723, 724, 727, 729)
• Joensuu–Nurmes (HDM 760–763)
• Tampere–Haapamäki–Jyväskylä (HDM 420, 422, 429)
• Tampere–Keuruu (HDM 421, 423, 424, 426–428)
• Jyväskylä–Seinäjoki (HDM 481, 482, 485, 486)
• Seinäjoki–Ähtäri (HDM 480, 489), reitin lempinimi: Pandalino^[11]
• Seinäjoki–Alavus (HDM 483, 484)

Entiset taajamajunatyypit Suomessa

Veturivetoiset taajamajunat

Taajamajuna H445 Jyväskylästä Vaasaan Jyväskylän rautatieasemalla vuonna 2009.

Sinisistä vaunuista koostuvat veturivetoiset taajamajunat liikennöivät viime vuosinaan rataosilla Jyväskylä–Vaasa, Tampere–Pori, Seinäjoki–Rovaniemi ja Pieksämäki–Joensuu. Junissa oli tavallisesti 2–4 vaunua, joista yhdessä oli lemmikkieläinpaikkoja ja yhdessä tavaraosasto, jossa oli mahdollista kuljettaa polkupyöriä ja lastenvaunuja.^[8] Useissa junissa oli myös invapalvelut. Junat olivat dieselveturin (pääsääntöisesti Dv12) vetämiä, mutta rataosuuksilla Tampere–Pori ja Seinäjoki–Rovaniemi niitä veti sähköveturi Sr1 tai Sr2.

Sinisten vaunujen säännöllinen käyttö taajamajunaliikenteessä on loppunut vuonna 2016.^[6]

Vihreistä Eil-lähiliikennevaunista koostuvia junia ajettiin arkipäivisin Helsingin ja Riihimäen välillä ja Lahden oikorataa pitkin Helsingin ja Lahden sekä Helsingin ja Kouvolan välillä. Junassa saattoi olla jopa kymmenen vaunua, joista yksi oli lipunmyyntivaunu. Junissa on mahdollisuus kuljettaa polkupyörää, lastenvaunuja ja lemmikkejä, joiden lisäksi vaunuissa on myös pyörätuolipaikkoja.^[12] Niiden käyttö loppui kesäkuussa 2017.

Veturivetoiset taajamajunat tekivät paluun joulukuussa 2024, kun Iisalmi–Ylivieska-välin taajamajunia alettiin liikennöidä Eil-lähiliikennevaunuilla.^[13]

Sm2-sähkömoottorijuna Kotkan sataman asemalla.

Sähkömoottorijunat

Sähkömoottorivarusteiset taajamajunat liikennöivät vuoteen 2021 saakka rataosilla Lahti– Kouvola–Kotkan satama. Junia liikennöitiin rataosilla reiteillä Lahti–Kotkan satama, Lahti– Kouvola ja Kouvola–Kotkan satama. Kalustona käytetään pääasiassa Sm2-sarjan sähkömoottorijunia. Junissa oli WC-tilat sekä kuljetusmahdollisuus polkupyörille, lastenvaunuille ja lemmikeille. VR:n uudempaa Sm4-sarjaa ei kuitenkaan tavattu lähes ollenkaan enää vuonna 2020 Lahti–Kotkan satama reittien junissa lukuun ottamatta paria Z-lähijunana ajettavaa Kouvola–Lahti–Helsinki-vuoroa.^[14] Vuoden 2022 alusta Lahden ja Kotkan sataman väliset, tuolloin viimeiset sähkömoottorijunilla liikennöidyt, taajamajunavuorot muuttuivat lähijuniksi.