T-26

T-26 oli neuvostoliittolainen kevyt panssarivaunu, joka perustui brittiläiseen Vickers 6-ton -vaunuun. T-26:ta valmistettiin Vickers-Armstrong Ltd:n lisenssillä vuosina 1931–1940 yli 12 000 kappaletta.

T-26
T-26 Parolan Panssarimuseossa.
Valmistushistoria
Valmistusmaa	Neuvostoliitto
Tekniset tiedot
Pituus
– putki edessä	4,62 m
– pelkkä runko	4,62 m
Leveys	2,24 m
Korkeus	2,22 m
Taistelupaino	9,4 t
Maksiminopeus
– tiellä	31,1 km/h
– maastossa	31,1 km/h
Toimintasäde	140 km
Pääase	45 mm tykki vuosimallia 1932 (20K)
Muu aseistus	Degtjarev-panssarivaunukonekivääri
Panssarointi	6–15 mm
– hevosvoimat	90 hv
– kilowattia	68 kW
Miehistö	3
Infobox OK

T-26:sta oli kahden ja yhden tornin malli. Aseistuksena oli pikakiväärit, 37 millimetrin tykit tai yksi torni 45 millimetrin tykillä. Vaunu painoi 10,3 tonnia.

Vaunuja käytettiin ensimmäisen kerran Mantšuriassa japanilaisia vastaan vuosina 1934 ja 1935. Espanjan sisällissodassa tasavaltalaiset saivat 281 kappaletta T-26:n mallia 1933,^[1] jotka havaittiin ylivoimaiseksi Saksan Panzerkampfwagen I:een nähden. T-26:ta käytettiin myös talvisodassa, jossa se osoittautui haavoittuvaksi panssarintorjunta-aseille. Suomalaiset saivat suuren määrän vaunuja sotasaaliiksi, mutta vaikka neuvostovaunut vastasivat ulkoisesti suomalaisten käyttämiä Vickersejä, ne oli valmistettu senttimitoituksella, kun taas brittiläiset oli valmistettu tuumamitoituksella, joten osat eivät olleet vaihtokelpoisia keskenään. Neuvostoliitossa vaunua käytettiin sodan loppuun asti vielä taistelussa japanilaisia vastaan vuoden 1945 elokuussa.

Osa T-26-vaunuista muutettiin miehittämättömiksi kauko-ohjattaviksi ”teletankeiksi”. Neuvostoliitto käytti kauko-ohjattavia vaunuja ainakin Summan taistelussa. Kenttäoloissa tankkia ohjattiin toisesta, miehitetystä T-26-vaunusta. Radiopohjaisen ohjauksen kantama oli vain kilometrin, ja ajautuessaan ohjauksen kantaman ulkopuolelle vaunu pysähtyi puolen minuutin kuluttua automaattisesti. Kauko-ohjattavissa vaunuissa ei ollut etäluettavia antureja, vaan ohjaus perustui täysin havainnointiin ohjausvaunusta. Teletankkia on pidetty varhaisimpana kenttäoloissa käytettynä taistelurobottina.^[2]

Suomalaiset saivat talvisodan aikana saaliiksi monta liekinheitinvaunuksi OT-133 muutettua T-26-panssarivaunua. Suomessa ne muutettiin tykkivaunuiksi, koska liekinheittimet katsottiin liian riskialttiiksi ja polttoaineen haaskaukseksi. Koska liekinheitinvaunun torni on sivulla, vaunuun voitiin lisätä yläpikakivääri ja sen käyttäjä, jolloin vaunun tavallisin tehtävä eli jalkaväkirynnäkön tukeminen, helpottui olennaisesti. Näitä vaunuja on säilynyt useita; yksi on näytteillä Panssarimuseossa ja siinä on talviajan valkokirjava naamiomaalaus.

Eri mallit

• T-26 malli 1931 – kaksi tornia, joissa pikakiväärit
• T-26 malli 1932 – kaksi tornia, 37 mm tykit
• T-26TU – komentomalli, jossa radio
• OT-26 – liekinheitinmalli
• T-26 malli 1933 – yksitorninen 45 mm tykillä ja pikakiväärillä, lukumäärältään yleisin

• OT-130 – malli 1933:n liekinheitinversio
• T-26 malli 1938 – uusi kartionmuotoinen torni
• T-26 malli 1939 (T-26S) – uusi torni, parannettu panssarointi sivuilla
• OT-133 – malli 1939 liekinheittimillä, ilman tykkiä
• OT-134 – malli 1939 liekinheittimillä, 45 mm tykki
• SU-5-1 – 76,2 mm haupitsi (vain muutama vaunu)
• SU-5-2 – 122 mm haupitsi (vain muutama vaunu)
• SU-5-3 – 152,4 mm kranaatinheitin, (vain muutama vaunu)
• AT-1 – rynnäkkötykkimuunnos

Lähteet

1. Zaloga, Steven J.: Soviet Tank Operations in the Spanish Civil War (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
2. Sofge, Erik: Tale of the Teletank: The Brief Rise and Long Fall of Russia’s Military Robots Popular Science. 7.3.2014. Arkistoitu 14.10.2014. Viitattu 9.3.2014. (englanniksi)

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta T-26 Wikimedia Commonsissa