Varjo Innsmouthin yllä
H. P. Lovecraftin kirja From Wikipedia, the free encyclopedia
H. P. Lovecraftin kirja From Wikipedia, the free encyclopedia
Varjo Innsmouthin yllä (engl. The Shadow Over Innsmouth) on yhdysvaltalaisen kauhukirjailija H. P. Lovecraftin vuonna 1931 kirjoittama ja vuonna 1936 julkaistu pienoisromaani. Se oli ainoa Lovecraftin teos, joka julkaistiin kirjana hänen elinaikanaan.
| Varjo Innsmouthin yllä | |
|---|---|
| The Shadow over Innsmouth | |
 Ensipainoksen kansipaperi. |
|
| Alkuperäisteos | |
| Kirjailija | H. P. Lovecraft |
| Kansitaiteilija | Frank Utpatel |
| Kieli | englanti |
| Genre | kauhu, Cthulhu-tarusto |
| Kustantaja | Visionary Publishing Company |
| Julkaistu | marraskuu 1936 |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Pienoisromaani kertoo uusienglantilaisesta Innsmouthin satamakaupungista, jonka asukkaat näyttävät ja käyttäytyvät oudosti. Kertoja tutkii kaupungin historiaa ja saa tietää, että kaupunkilaiset ovat paritelleet kalojen kanssa jo sukupolvien ajan. Lovecraft ei itse ollut tarinaan tyytyväinen, mutta nykyään sitä pidetään eräänä hänen parhaista töistään. Huomionarvoisia ovat erityisesti Lovecraftille epätyypilliset nopeatempoiset toimintakohtaukset.
Tarinan kertoja on Robert Olmstead, joka aikuistumisensa kunniaksi lähtee matkustelemaan Uuteen-Englantiin. Hän päätyy puolivahingossa rähjäiseen Innsmouthin rannikkokaupunkiin, josta kiertää monenlaisia ikäviä huhuja. Kaupunki oli 1800-luvun alussa merkittävä satama, mutta on sittemmin taantunut. Vuonna 1846 suurin osa kaupungin asukkaista kuoli sairauteen, jonka kapteeni Obed Marsh toi etelämereltä.
Olmstead kiertelee kaupungissa, jonka kaljut, mulkosilmäiset asukkaat haisevat kalalta. Hän tapaa paikallisen kylähullun Zadok Allenin, joka kertoo kaupungin historiasta. Meressä elää outoja olentoja, jotka muistuttavat ihmisen, kalan ja sammakon sekoitusta. Obed Marsh tapasi olennot merimatkoillaan ja teki niiden kanssa sopimuksen: kultaa ja kalaa ihmisuhreja vastaan. Vuonna 1846 kyläläiset mellakoivat ja Marsh tapatti vastustajansa. Eloonjääneet alkoivat palvoa Dagonia ja harjoittaa seka-avioliittoja syväläisten kanssa. Nykyään lähes kaikki Innsmouthin asukkaat ovat puoliverisiä. Iän myötä heidän kalamaiset piirteensä voimistuvat ja he siirtyvät mereen, missä he elävät syväläisten kaupungeissa tuhansien vuosien ikään saakka.
Olmstead hämmentyy Allenin tarinasta ja päättää poistua kaupungista. Hänen linja-autonsa on kuitenkin hajonnut mystisesti, ja hän joutuu yöpymään paikallisessa majatalossa. Yöllä Innsmouthin asukkaat yrittävät tunkeutua Olmsteadin huoneeseen, mutta tämä onnistuu pakenemaan. Kotona Olmstead jatkaa asian tutkimista ja saa tietää polveutuvansa Innsmouthin asukkaista. Hän aikoo ensin tehdä itsemurhan, mutta tulee myöhemmin toisiin aatoksiin ja alkaa odottaa innokkaasti elämäänsä syväläisten keskuudessa.
Innsmouth-niminen paikka esiintyy ensimmäistä kertaa Lovecraftin vuonna 1920 kirjoittamassa novellissa ”Celephais”. Tarinassa Innsmouth sijaitsee kuitenkin Englannissa. Nimi esiintyy myös runossa ”Yuggothin kylvö” (1929–1930), joka jättää paikkakunnan sijainnin epämääräiseksi.[1]
Lovecraft mainitsi Dagonin ja kalamaiset ihmiset ensimmäisen kerran novellissaan ”Dagon” (1917).[2] Ajatus ihmisen ja kalan risteytyksestä lienee peräisin Lovecraftin ihaileman Irvin S. Cobbin novellista ”Fishhead” (1913) sekä Robert W. Chambersin tarinasta ”The Harbor-Master” (1904). Niissä kyse on kuitenkin yksittäistapauksista, kun taas Varjo Innsmouthin yllä esittelee kokonaisen kalamiesten kansan. Robert Olmsteadin hahmossa on omaelämäkerrallisia piirteitä: myös Lovecraft matkusteli mielellään Uudessa-Englannissa, valitsi aina halvimman kulkuvälineen ja söi hyvin spartalaisesti.[1]
Varjossa Innsmouthin yllä on Lovecraftin tuotannolle epätavallisia nopeatempoisia toimintakohtauksia, kuten Olmsteadin taistelu vainoojiaan vastaan sekä pitkä takaa-ajokohtaus. Robert E. Howard -elämäkerturi Mark Finnin mukaan kohtaukset ovat saaneet vaikutteita Howardilta, joka tuohon aikaan kävi aktiivista kirjeenvaihtoa Lovecraftin kanssa.[3]
Novellin viimeinen lause (”tuossa syväläisten valtakunnassa tulemme elämään ikuisesti ihmeiden ja loiston keskellä”) on S. T. Joshin ja David E. Schultzin mukaan parodiaa psalmista 23: ”Sinun hyvyytesi ja rakkautesi ympäröi minut kaikkina elämäni päivinä, ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti”.[1]
Lovecraft vieraili Newburyportissa syksyllä 1931. Kaupungin lahoava satama innoitti hänet kirjoittamaan aiheesta novellin. Lovecraft aloitti ”Varjon Innsmouthin yllä” marraskuussa 1931 ja sai sen valmiiksi 3. joulukuuta. Hän kirjoitti tarinasta neljä luonnosta, joissa hän kokeili eri kirjoitustyylejä. Lovecraft ei ollut kokeisiinsa tyytyväinen ja hävitti luonnokset. Lopullisen version hän kirjoitti totutulla kirjoitustyylillään. Tarina oli mahdollisesti tarkoitettu Strange Tales -lehteen, joka oli Lovecraftin pääasiallisen julkaisijan Weird Talesin kilpailija. Strange Tales maksoi novelleista Weird Talesia paremmin mutta edellytti tarinoilta toiminnallisuutta, mikä näkyy pienoisromaanin takaa-ajokohtauksessa.[1]
Lovecraft ei ollut lopputulokseen tyytyväinen ja katsoi tyylillisen kokeilunsa epäonnistuneen. Hän ei halunnut tarjota tarinaa julkaistavaksi, mutta käsikirjoitus levisi hänen ystäväpiirissään. Vuonna 1933 Lovecraftin kirjeystävä August Derleth tarjosi novellia Weird Talesiin ilman kirjailijan lupaa. Päätoimittaja Farnsworth Wright piti tarinasta mutta hylkäsi sen, koska se oli liian pitkä julkaistavaksi yhdellä kertaa eikä se toisaalta myöskään sopinut jatkosarjaksi. Tarina on noin 22 000 sanaa pitkä, ja sitä voidaan pitää joko pitkänä novellina tai pienoisromaanina (engl. novelette).[1]
Varjo Innsmouthin yllä ilmestyi lopulta William L. Crawfordin Visionary Publishing Companyn julkaisemana kirjana. Se oli ainoa Lovecraftin teos, joka ilmestyi kirjana hänen elinaikanaan. Kirjaa painettiin 400 kappaletta, mutta niistä vain puolet sidottiin ja loput tuhottiin. Kirjassa oli niin paljon painovirheitä, että mukaan jouduttiin liittämään erillinen virheet luetellut lehti. Teos päivättiin huhtikuulle 1936 mutta ilmestyi todellisuudessa vasta marraskuussa.[1]
L. Sprague de Camp totesi 1975, ettei Varjo Innsmouthin yllä ole Lovecraftin paras tarina, mutta se on tästä huolimatta ”hyvä, mukaansatempaava ja Cthulhu-taruston kannalta keskeinen juttu”. Takaa-ajokohtaus todistaa, että epäilyistään huolimatta Lovecraft osasi kirjoittaa menevää toimintaa. Virheenä de Camp pitää kliimaksin sijoittamista tarinan keskivaiheille.[4]
S. T. Joshin ja David E. Schultzin mukaan Varjo Innsmouthin yllä varoittelee ihmisrotujen sekoittumisesta. Lovecraft oli käsitellyt samaa teemaa novellissaan ”Arthur Jermyn” (1920). Pienoisromaanin loppuhuipennus todistaa, että sekä Olmsteadin ruumis että mieli ovat syväläisveren turmelemat.[1] Myös Markku Sadelehto tulkitsee pienoisromaanin käsittelevän ihmisrotua: ”[’Arthur Jermyn’ ja ’Varjo Innsmouthin yllä’] varoittavat, että rotujen pariutuminen tuottaa sekasikiöitä. On toinen juttu, onko se rasismia vai ei. Kauhukirjailijan mielipiteet ovat kauheita, ja elleivät ne olisi, hänen täytyisi vaihtaa alaa ja kirjoittaa romansseja romantikoille. Yllätys lienee, että Lovecraft oli pettynyt aikaansaannokseensa, joka edustaa hänen hienointa tuotantoaan.”[5]
Stuart Gordonin ohjaama vuonna 2001 valmistunut kauhuelokuva Dagon pohjautuu pääjuoneltaan Varjo Innsmouthin yllä -teokseen. Elokuva siirtää tapahtumat Yhdysvalloista espanjalaiseen kalastajakylään.[6]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
