putkilokasvilaji From Wikipedia, the free encyclopedia
Suomyrtti (Myrica gale, syn. Gale palustre) on suomyrttien sukuun kuuluva, voimakkaasti tuoksuva varpumainen lehtipensas.[2]
| Suomyrtti | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Varsinaiskaksisirkkaiset Rosopsida |
| Lahko: | Pyökkimäiset Fagales |
| Heimo: | Suomyrttikasvit Myricaceae |
| Suku: | Suomyrtit Myrica |
| Laji: | gale |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Myrica gale |
|
| Katso myös | |
Suomyrtti kasvaa 0,5–1 metrin korkuiseksi. Haarat ovat pystyjä ja keltanystyisiä. Nystyt erittävät voimakasta yrtintuoksua. Harmaanvihreät ja keltanystyiset lehdet kasvavat kierteisesti. Lehtilapa on 2,5–4 cm pitkä, vastapuikea ja kärkiosa harvahampainen. Suomyrtti kukkii ennen lehtien puhkeamista, Suomessa huhti-toukokuussa. Kukinnot ovat tähkämäisiä norkkoja. Laji on tavallisesti kaksikotinen eli hede- ja emikukinnot ovat eri yksilöissä. Kukat ovat yksineuvoisia, pieniä ja kehättömiä. Hedelmä on kuiva luumarja, hedelmistö on käpymäinen. Suomyrtti on myrkyllinen kasvilaji.[2][3]
Suomyrtti lisääntyy pääasiallisesti kasvattamalla maarönsyjä. Juurinystyröistä kasvaa pikkujuuria ylöspäin, jotka auttavat juuriston hapensaannissa kosteassa kasvuympäristössä. Juurinystyröissä elää myös sädesieniä, jotka sitovat ilmakehän typpeä kasvin tarpeisiin.[3][4]
Suomyrtin voi sekoittaa helposti joihinkin sitä muistuttaviin pajulajeihin.[5]
Suomyrtin levinneisyysalue on aukottaisesti sirkumpolaarinen.[6] Luonnonvaraisena suomyrttiä tavataan Euroopassa Britteinsaarilla, rannikkoalueilla Portugalissa sekä Ranskasta Tanskaan ja edelleen koko Itämeren rannikkovyöhykkeellä. Norjan rannikolla lajia kasvaa napapiirin korkeudelle saakka. Ruotsissa ja Suomessa lajia kasvaa laajoilla alueella myös sisämaassa järvialueilla. Aasiassa lajia tavataan Venäjän kaukoidässä sekä Pohjois-Japanissa. Pohjois-Amerikassa suomyrtti on levinnyt suureen osaa Kanadaa, Alaskaa sekä Yhdysvaltain koillisosaa.[5] Suomessa suomyrttiä tavataan koko rannikkoalueella sekä toisaalta Itä-Suomen järvialueella, erityisesti Saimaan vesistön alueella.[7]
Suomyrtti on tyypillinen meren- ja järvenrantojen kasvi. Toisin kuin lajin suomenkielinen nimi antaa ymmärtää, suomyrttiä tavataan vain harvoin rämeillä, letoilla ja nevoilla.[2]
Suomyrtti on vanha rohdoskasvi, jota käytettiin sekä lääkekasvina että syöpäläisten karkottajana. Kasvilla lääkittiin muun muassa hiustenlähtöä, ihotauteja, vyöruusua ja kihtiä. Suomyrtin keitinvedellä karkotettiin syöpäläisiä niin hiuksista, vaatteista kuin asunnoistakin. Kasvia käytettiin aikaisemmin myös sikiönlähdetykseen.[8] Myrkyllisyyden vuoksi sen käyttöä ei suositella sisäisesti.[4]
Ennen humalan yleistymistä suomyrttiä käytettiin myös oluen ja siman mausteena 1500-luvulle saakka.[4][9] Viinan mausteeksi kasvia käytetään yhä edelleenkin, esimerkiksi latvialaiseen Riian balsami -yrttiviinaan ja Ruotsissa ”pors brännvin” -nimellä myytäviin akvaviitteihin.[4][8] Suomyrtin lehdissä on aineita, jotka aiheuttavat päänsärkyä. Viikinkisotilaiden arvellaan juoneen suomyrtistä tehtyä juomaa saavuttaakseen raivoisan taistelutilan.[9]
Suomyrtin lehtiä on käytetty myös nahan parkitsemiseen sekä värjäykseen. Alunakäsitelty villa saadaan sen avulla keltaiseksi.[5][6]
Suomyrttiä viljellään jossain määrin myös koristepensaana puistoissa ja puutarhoissa.[10]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
