Suomen presidentinvaali 1988

Suomen presidentinvaalin 1988 voitti tasavallan presidentti Mauno Koivisto, joka valittiin toiselle kaudelle. Koiviston ehdokkuutta tukivat SDP, SMP sekä Pro Koivisto -niminen ehdokaslista. Koivisto valittiin valitsijamiesten suorittaman vaalin toisella kierroksella, kun myös pääosa kokoomuksen valitsijamiehistä äänesti häntä.

Suomen presidentinvaali 1988

1982 ← 31. tammikuuta – 1. helmikuuta 1988 (valitsijamiesten vaalit ja suora vaali) 15. helmikuuta 1988 (presidentinvaali) → 1994

Ehdokas Mauno Koivisto Paavo Väyrynen Puolue Sosiaalidemokraatit Keskustapuolue Valitsijamiesäänet 189 68 Äänet 1 513 234 636 375 Kannatus 48,90 % 20,57 %

Suoran vaalin voittajat vaalipiireittäin.

Presidentti ennen vaaleja Mauno Koivisto Sosiaalidemokraatit Uusi presidentti Mauno Koivisto Sosiaalidemokraatit

Vuoden 1988 presidentinvaalissa oli ainoan kerran käytössä valitsijamiesjärjestelmän ja suoran kansanvaalin yhdistelmä, jossa kansalaiset äänestivät samassa yhteydessä sekä presidentistä että valitsijamiehistä. Jos joku ehdokkaista olisi saanut suorassa vaalissa enemmistön äänistä, hänet olisi valittu presidentiksi. Koiviston saama 48,9 % äänistä ei aivan riittänyt tähän, joten presidentin valinta jäi valitsijamiehille. Seuraavissa presidentinvaaleissa vuonna 1994 valitsijamiehistä luovuttiin kokonaan.

Vaalitapa

Valitsijamiesjärjestelmää oli varsinkin edellisen, presidentinvaalin 1982 yhteydessä kritisoitu erityisesti sen vuoksi, että valitsijamiehillä oli mahdollisuus äänestää ”mustaa hevosta”. Suomen hallitusmuotoa muutettiin vuonna 1987 niin, että valitsijamiehet saivat äänestää presidentiksi ainoastaan virallisia, ennen valitsijamiesvaaleja asetettuja presidenttiehdokkaita, ja ”mustan hevosen” mahdollisuus poistui.^[1]

Äänestäjillä oli käytössään kaksi vaalilippua, joista valkoisella äänestettiin presidenttiehdokasta ja ruskealla valitsijamiesehdokasta.^[1] Vuoden 1982 vaalin tapaan valitsijamiehiä valittiin 301 eikä 300.^[2]

Valitsijamiesten vaalit ja suora vaali järjestettiin 31. tammikuuta ja 1. helmikuuta 1988.^[3]

Ehdokkaiden kampanjatunnukset

Lähde:^[4]

• Demokraattinen Vaihtoehto: Vaihtoehto vasemmalla - Jouko Kajanoja (numero 2)
• Keskustapuolue: Paavo Väyrynen: Suomi tarvitsee oman suunnan (numero 3)
• Liike 88: Järjen ja sydämen valinta - Kalevi Kivistö (numero 4)
• Kansallinen Kokoomus: Harri Holkeri - Tulevaisuuden tekijä (numero 5)
• Mauno Koiviston vaaliliitto: Mauno Koivisto suoraan (numero 6)

Tulokset

Suora vaali

Mauno Koivisto sai yli puolet kaikista annetuista äänistä kahdeksassa vaalipiirissä viidestätoista. Ahvenanmaalla Koiviston kannatus oli peräti 75,1 prosenttia. Keskustapuolueen ehdokas Paavo Väyrynen voitti Koiviston Oulun ja Lapin läänin vaalipiireissä.^[5]

Äänioikeutetut	4 036 169[5][3]
Äänestäneet	3 158 090[5]
Äänestysaktiivisuus	78,2 %[5]
Äänestysaktiivisuus (Suomessa asuvat)	82,7 %[5][3]
Hylätyt äänet	63 641[5]

Ehdokas	Puolue	Äänet
		Lukumäärä	Osuus
Mauno Koivisto	SDP, SMP, PK ja ÅS	1 513 234	48,90 %
Paavo Väyrynen	Keskustapuolue	636 375	20,57 %
Harri Holkeri	Kansallinen Kokoomus	570 340	18,43 %
Kalevi Kivistö	Liike 88	330 072	10,67 %
Jouko Kajanoja	Demokraattinen Vaihtoehto	44 428	1,44 %
Yhteensä		3 094 449	100 %
Lähde: Tilastokeskus[5]

Koska kukaan ehdokas ei saanut tarvittavaa yksinkertaista enemmistöä – yli 50 % äänistä – valinta siirtyi valitsijamiehille eli käytännössä presidentinvaalissa tarvittiin toinen kierros.

Valitsijamiesten vaalit

Äänioikeutetut	4 036 169[5][3]	+115 164
Äänestäneet	3 141 360[5]
Äänestysaktiivisuus	77,8 %[5]
Äänestysaktiivisuus (Suomessa asuvat)	82,3 %[5][3]	−4,5
Hylätyt äänet	155 651[5]

Ehdokas	Puolue	Valitsija- miehet	Äänet
			Lukumäärä	Osuus
Mauno Koiviston kannattajat	A+B+C+D	144	1 391 399	46,60 %
	A Suomen Sosialidemokraattinen Puolue	128	1 175 209	39,36 %
	B Suomen Maaseudun Puolue	7	120 043	4,02 %
	C Pro Koivisto	8	88 663	2,97 %
	D Åländsk Samling	1	7 484	0,25 %
Paavo Väyrysen kannattajat	Keskustapuolue	68	647 769	21,70 %
Harri Holkerin kannattajat	Kansallinen Kokoomus	63	603 180	20,20 %
Kalevi Kivistön kannattajat	Liike 88	26	286 833	9,61 %
Jouko Kajanojan kannattajat	Demokraattinen Vaihtoehto		56 528	1,89 %
Yhteensä		301	2 985 709	100 %
Lähde: Tilastokeskus[5]

Valitsijamiehiksi valituista naisia oli 92^[5] ja lopulliseen vaaliin osallistuneista 93, mikä oli suurin määrä Suomen presidentinvaalien historiassa.

Luettelo valitsijamiehistä

Pääartikkeli: Luettelo Suomen vuoden 1988 presidentinvaalin valitsijamiehistä

Eniten ääniä saaneet valitsijamiehet

Sija	Ehdokas	Puolue	Äänet	Vaalipiiri
1	Kalevi Sorsa	SDP	32 089	Helsingin kaupungin vaalipiiri
2	Pirjo Ala-Kapee	SDP	31 131	Uudenmaan läänin vaalipiiri
3	Matti Ahde	SDP	25 335	Oulun läänin vaalipiiri
4	Pertti Paasio	SDP	24 633	Turun läänin eteläinen vaalipiiri
5	Matti Luttinen	SDP	18 966	Hämeen läänin eteläinen vaalipiiri
6	Marja-Liisa Tykkyläinen	SDP	18 914	Kuopion läänin vaalipiiri
7	Erkki Liikanen	SDP	18 875	Mikkelin läänin vaalipiiri
8	Pertti Salolainen	Kok.	18 397	Helsingin kaupungin vaalipiiri
9	Antero Kekkonen	SDP	18 350	Kymen läänin vaalipiiri
10	Sirpa Pietikäinen	Kok.	17 354	Hämeen läänin eteläinen vaalipiiri
Lähde: Tilastokeskus[5]

Valitsijamiesten suorittama vaali

Ehdokas	1. kierros	2. kierros
Koivisto, MaunoMauno Koivisto	144	189
Väyrynen, PaavoPaavo Väyrynen	68	68
Holkeri, HarriHarri Holkeri	63	18
Kivistö, KaleviKalevi Kivistö	26	26

Vaalitoimitus

Valitsijamiehet kokoontuivat 15. helmikuuta 1988 Eduskuntatalossa. Puheenjohtajana toimi pääministeri Harri Holkeri ja sihteerinä eduskunnan pääsihteeri Erkki Ketola.^[6] Ensimmäiellä kierroksella kaikki puolueet äänestivät omia ehdokkaitaan. Toisella kierroksella 45 kokoomuksen valitsijamiestä äänesti Koivistoa, joka sai 189 ääntä ja tuli siten valituksi. Kokoomuksen loput 18 valitsijamiestä äänestivät toisellakin kierroksella puolueen omaa ehdokasta Holkeria.

Mauno Koiviston toinen, jälkimmäinen toimikausi alkoi 1. maaliskuuta 1988.

Jälkiarvioita

Professori Risto Sänkiahon mukaan presidentinvaalin muuttumista luonteeltaan henkilövaaliksi osoitti selvästi se, että valitsijamiesten vaalikampanja jäi täysin presidenttiehdokkaiden kampanjoinnin varjoon eivätkä valitsijamiehet tosiasiassa käyneet juuri minkäänlaista vaalikamppailua. Lisäksi vaalissa äänioikeuttaan käyttäneistä noin neljä prosenttia äänesti vain presidenttiehdokasta eikä lainkaan valitsijamiesehdokasta.^[1]