organisaatio From Wikipedia, the free encyclopedia
Suomen Sukututkimusseura (ruots. Genealogiska Samfundet i Finland, engl. Genealogical Society of Finland) on kaikille avoin kaksikielinen kansalaisjärjestö, jonka tehtävänä on toimia suomalaisen suku- ja henkilöhistorian tutkimuksen edistäjänä ja sukututkijoiden tieteellisenä seurana, edunvalvojana ja yhteistyöjärjestönä sekä alansa lausuntojen antajana.[1] Yhdistyksen kotipaikka on Helsinki, sen jäsenmäärä vuonna 2022 on noin 8500 ja se kuuluu Tieteellisten seurain valtuuskuntaan.
| Suomen Sukututkimusseura | |
|---|---|
 |
|
 Suomen Sukututkimusseuran toimitilat sijaitsevat Tieteiden talolla Helsingissä. |
|
| Perustettu | 30. tammikuuta 1917 |
| Toimiala | suku- ja henkilöhistoriallinen tutkimus, edunvalvonta |
| Kotipaikka | Helsinki |
| Jäsenmäärä | noin 8500 |
| Toiminnanjohtaja | P. T. Kuusiluoma |
| Puheenjohtaja | Jouni Elomaa |
| Jäsenlehti | Aikakauskirja Genos |
| Aiheesta muualla | |
| genealogia.fi | |
Suomalainen opettaja, toimittaja ja sukututkija Eeli Granit-Ilmoniemi perusti seuran vuonna 1917. Seura perustettiin vaalimaan suku- ja henkilöhistorian alalla kansallisen kulttuuriperinnön säilymistä. Nykyisin seura pyrkii lisäksi tekemään suku- ja henkilöhistoriallista tutkimusta tunnetuksi kotimaassa ja kansainvälisesti.[2]
Seura ei tee tutkimusta, mutta sen toimintaa on mm. indeksointi ja henkilöhistoriallisten aineistojen digitointi, eli seura tuottaa aineistoja, jotka helpottavat painettujen arkistolähteiden käytettävyyttä. Huomattavin aikaansaannos seuran indeksoinnissa on kirkonkirjojen hakutietokanta HisKi, joka on toteutettu vapaaehtoisvoimin.[3] Lisäksi seura tuottaa ja ylläpitää erilaisia verkkopalveluita, joita sukututkijat voivat hyödyntää tehdessään omaa tutkimustaan, ja näitä palveluita ovat SukuHaku, hautakivitietokanta, Henkikirjahaku, Tietoja Suomen seurakunnista -tietokanta, SukuTopoteekki ja Suku Forum.[4]
Tavoitteittensa ja tehtäviensä toteuttamiseksi seura ylläpitää suku- ja henkilöhistorian käsikirjastoa Tieteiden talolla Helsingin Kruununhaassa, harjoittaa julkaisutoimintaa, ylläpitää verkkopalveluita sekä järjestää koulutustilaisuuksia. Lisäksi sukututkijoiden juridinen edunvalvonta on tärkeä osa seuran toimintaa.[5]
Vuodesta 1930 seura on julkaissut Aikakauskirja Genosta. Muita seuran julkaisuja ovat mm. Suomen Sukututkimusseuran Julkaisuja -sarja, Suomen Sukututkimusseuran Oppaita -sarja ja Suomen Sukututkimusseuran Vuosikirja -sarja, joka on ilmestynyt vuodesta 1917 alkaen.[6] Vuosittain seura järjestää yhdessä muiden toimijoiden kanssa Valtakunnalliset Sukututkimuspäivät ja on järjestänyt myös ruotsinkielisiä Finlandssvenska Släktkonferensen -päiviä. Molemmat tapahtumat järjestetään usein yhteistyössä yhden tai useamman paikallisen toimijan kanssa. Yleensä toinen yhteistyökumppani on paikallinen sukututkimusyhdistys. Tapahtuman yhteydessä seura palkitsee vuosittain parhaan suomalaisen sukukirjan.[7]
.jpg)
Porissa asunut sukututkija Eeli Granit-Ilmoniemi kävi keväällä 1916 Helsingissä tunnustelemassa helsinkiläisten sukututkimuksen ja henkilöhistorian aktiivisten työntekijöiden ja harrastajien suhtautumista uuden sukututkimusseuran perustamiseen. Ajatus sai osakseen kannatusta, joten Granit-Ilmoniemi alkoi laatia perustettavalle seuralle ohjelmaa ja sääntöjä yhdessä muiden alan harrastajien kanssa. Näin syntyneet säännöt sekä niiden osana ollut 42. henkilön allekirjoittama anomus jätettiin senaattiin tarkastettavaksi heinäkuun alussa 1916. Seuran säännöt hyväksyttiin senaatissa 18. joulukuuta 1916 ja seuran perustava kokous järjestettiin tammikuun lopulla 1917. Ensimmäinen vuosikokous pidettiin Suomen sukututkimuksen isänä pidetyn Elias Robert Alceniuksen syntymäpäivän kunniaksi 10. huhtikuuta 1917. Kokouksessa Granit-Ilmoniemi esitteli uuden yhdistyksen suunniteltua toimintaa ja seuralle hyväksyttiin yhteensä noin 140 jäsentä. Granit-Ilmoniemi valittiin seuran ensimmäiseksi sihteeriksi ja professori, kansanedustaja Kustavi Grotenfeltista tuli seuran ensimmäinen esimies ja puheenjohtaja.[8][9] Myöhemmin vuonna 1920 ensimmäiseksi arkiston- ja kirjastonhoitajaksi valittiin Arne Jörgensen.[8]
Tieteellisten seurain valtuuskunta katsoi perustetun seuran toiminnan niin merkittäväksi, että se otti seuran jäsenekseen ja antoi seuran käyttää tilojaan Tieteellisten seurain talossa Helsingin Kasarmikatu 24:ssä. Nykyisin rakennuksessa sijaitsee Suomen arkkitehtuurimuseo. Alkuun seura järjesti tiloissa vain kokouksia, sillä seuran kirjastolle ei ollut talossa vielä tuolloin tilaa. seuran kirjastoa säilytettiin sukututkija Osmo Durchmanin työpaikalla kustannusosakeyhtiö Otavan toimitalossa, kunnes kirjasto sai käyttöönsä kaksi tilavaa kirjakaappia Tieteellisten seurain kirjastoon Kasarmikadulle vuonna 1929. Kirjaston laajuus oli tässä vaiheessa 4000 nidettä. Durchamnista tuli vuonna 1922 seuran uusi sihteeri, kun Granit-Ilmoniemi erotettiin tehtävästään.[8]
Kun eduskuntatalo valmistui vuonna 1931, eduskunnan kirjasto muutti Säätytalosta eduskuntatalon yhteyteen. Vapautunut rakennus annettiin Tieteellisten seurojen käyttöön ja sen nimeksi tuli Tieteellisten seurain talo. Näin ollen sinne muutti myös Suomen Sukututkimusseura ja sen kirjasto. Uudet tilat seura jakoi yhdessä Suomen Historiallisen Seuran ja Suomen kirkkohistoriallisen seuran kanssa, ja kolmella seuralla oli uusissa tiloissa yhteinen tilava kirjasto. Valtioneuvoston kanslia otti Säätytalon hallintaansa vuonna 1978 ja muutti sen edustuskäyttöön vuonna 1987, jolloin tiloissa yhdessä toimineet kolme seuraa muuttivat eri puolille Helsinkiä.[8]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
