Stefan Lindfors

Erik Stefan Lindfors (s. 3. toukokuuta 1962 Maarianhamina)^[1] on suomalainen graafinen suunnittelija, kuvanveistäjä, muotoilija ja sisustusarkkitehti.

Stefan Lindfors elokuussa 2012.

Elämä

Lindfors kirjoitti ylioppilaaksi Åbo Katedralskolanista vuonna 1982 ja valmistui sen jälkeen taiteen maisteriksi Taideteollisesta korkeakoulusta 1988.^[2] Lisäksi Lindfors on tehnyt opetustyötä taidealan korkeakouluissa. Lindfors on saanut useita kotimaisia ja ulkomaisia muotoilualan palkintoja.

Lindfors on suunnitellut muun muassa astioita, huonekaluja, valaisimia, vaatteita ja kankaita sellaisille suomalaisille kotitalousväline- ja kalusteyrityksille kuin Arabialle, Iittalalle ja Martelalle sekä vaatealan yrityksille kuten Marimekolle. Hän on työskennellyt myös elokuva- ja televisio-ohjaajana. Televisiossa hänen ohjaamiaan televisiomainoksia on nähty esimerkiksi telealan yristen DNA:n ja Nokian kampanjoissa. Lindfors on ohjannut myös joitakin musiikkivideoita muun muassa suomalaiselle HIM-yhtyeelle kappaleille The Funeral of Hearts, Tears On Tape ja Into The Night.^[3] Hänen Into the Night -musiikkivideonsa äänestettiin parhaaksi amerikkalaisen musiikkialan Internet-sivuston järjestämässä äänestyksessä vuonna 2014.^[4]

Lindforsin suunnitteleman Plup-pullovesipullon kokonaisympäristövaikutuksista syntyi kohu lokakuussa 2008.^[5] Vesipullon markkinoinnissa luvattiin luovuttaa 10 prosenttia pullon kokonaishinnasta Itämeren pelastamiseen. Tästä huolimatta Plup-vesipulloa ei voinut kierrättää normaaleissa pullonpalautusautomaateissa.

Yksityiselämä

Lindfors sairasti nuorena anoreksiaa ja painoi vain 55 kiloa.^[6] Lindforsilla on kaksi lasta näyttelijä-tuottaja Katariina Lehtosen kanssa, jonka kanssa hän oli naimisissa vuosina 2005–2013.^[7] Lindforsilla on myös yksi poika aiemmasta suhteestaan.^[8]

Kuvia julkisista teoksista

• 
  Aurinkotuuli, 1999, Lapinlahti.
• 
  Cyclus-tilateos, 1995, Vaasa.
• 
  Hylje, 2012 (2011), yhdessä Saija Hairon kanssa, Naantali.
• 
  Symbiosis, 2014, Turku.
• 
  Lucius Alienus, 2017, Parainen.
• 
  Rausku, 2022, Helsinki.