Remove ads
Stan Laurel (oikealta nimeltään Arthur Stanley Jefferson; 16. kesäkuuta 1890 Ulverston, Englanti, Yhdistynyt kuningaskunta – 23. helmikuuta 1965 Santa Monica, Kalifornia, Yhdysvallat) oli brittiläinen näyttelijä ja koomikko, joka tunnetaan erityisesti Ohukainen ja Paksukainen -elokuvien Ohukaisen roolista.[1]
| Stan Laurel | |
|---|---|
 Laurel noin vuonna 1920 |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Arthur Stanley Jefferson |
| Syntynyt | 16. kesäkuuta 1890 Ulverston, Englanti, Yhdistynyt kuningaskunta |
| Kuollut | 23. helmikuuta 1965 (74 vuotta) Santa Monica, Kalifornia, Yhdysvallat |
| Ammatti | näyttelijä, koomikko |
| Näyttelijä | |
| Merkittävät roolit | Ohukainen |
 Nimikirjoitus |
|
| Aiheesta muualla | |
| Viralliset kotisivut | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Laurel syntyi 16. kesäkuuta 1890 isovanhempiensa kotona Ulverstonissa, Englannissa. Hän oli toiseksi vanhin viidestä sisaruksesta. Hänen isänsä A.J. Jefferson teki erinäisiä töitä teattereissa, ja hänen äitinsä oli näyttelijä. Laurel eli isovanhempiensa kanssa kuusivuotiaaksi asti, muutti sitten isänsä luokse ja aloitti koulun. Teatteri viehätti häntä jo lapsena.
Ensimmäinen koulu, johon Laurel meni, sijaitsi Gainfordissa. Myöhemmin hän meni Kuningas Jamesin Grammar Schooliin Bishop Aucklandissa, Tynemouthissa, ja opiskeli myös Glasgow’ssa, jossa valmistui. Laurel aloitti työt Metropol Theatressa, jossa myös hänen isänsä työskenteli. Isä kehotti Laurelia pyrkimään teatterin johtajistoon, mutta hänellä oli muita suunnitelmia.
16-vuotiaana Laurel pyrki töihin E. Pickardin teatteriin. Työhaastattelu meni kohtuullisesti. Vaikka Laurelin isä ei pitänyt ajatuksesta, hän suositteli pojalleen keskittymistä komediaan. Vuonna 1907 Laurel liittyi kiertävään teatteriryhmään, ja lopulta hänestä tuli sivuosanäyttelijä Fred Karnon kiertävään teatteriin. Hänestä tuli pian ryhmän tähtinäyttelijän, Charles Chaplinin sijainen ja varanäyttelijä[1].
Ryhmä matkusti Yhdysvaltoihin vuosina 1910 ja 1913, mutta hajosi lopulta. Laurel ja muutama hänen näyttelijätoverinsa kokeilivat onneaan vaudeville-teatterissa. Vuodesta 1916 vuoteen 1918 hän oli samassa ryhmässä Alice ja Baldwin Cooken kanssa, joista tuli hänen elinikäisiä ystäviään. Oltuaan mukana tekemässä elokuvaa Nuts in May vuonna 1917 hän päätti jäädä oleskelemaan Yhdysvaltoihin.
Remove ads
Laurel oli naimisissa neljän eri naisen kanssa, joista yhden kanssa kaksi kertaa.
- 1926–1935 Lois Nelsen
- 1935–1937 Virginia Ruth Rogers (ensimmäinen kerta)
- 1938–1940 Vera Ivanova Shuvalova
- 1941–1946 Virginia Ruth Rogers (toinen kerta)
- 1946–1965 Ida Kitaeva Raphael, jonka kanssa hän oli naimisissa kuolemaansa asti
Hän oli myös avoliitossa Mae Charlotte Dahlbergin kanssa vuodesta 1918 vuoteen 1925. Hän tapasi Dahlbergin vuonna 1918, ja heistä tuli teatterissa vastanäyttelijät. Taiteilijanimi Stan Laurel oli Dahlbergin keksintö. Kun pari oli tehnyt ensimmäisen yhteisen elokuvansa Nuts in Mayn, Universal Studios tarjosi Laurelille pienimuotoista työsopimusta, jonka hän hyväksyi.
Toinen avioliitto
Vuonna 1933 Laurel tapasi Ruth Rogersin. He alkoivat tapailla toisiaan illanvietoissa. Rogers virallisti eronsa edellisestä miehestään lokakuussa 1933. Asiat saivat ikävän käänteen, kun Laurelin veli, joka oli muuttanut Yhdysvaltoihin, kuoli hammaslääkärioperaatiossa. Huhtikuussa 1934 Laurel ja Rogers menivät naimisiin. Vuonna 1935 alkoivat Laurel ja Oliver Hardy kuvata elokuvaa Bonnie Scotland. Ruth-vaimo vieraili usein kuvauspaikalla ja antoi ideoita ja vinkkejä seuraavaan elokuvaan Way Out West. 1936 avioliitto päätyi eroon. Asiat mutkistuivat entisestään, kun Laurelin entinen avopuoliso Mae Dahlberg haastoi hänet oikeuteen elatusmaksuista. Dahlberg väitti, että oli ollut Laurelin virallinen puoliso vuosina 1918–1925. Tämän lisäksi Laurelin työsopimus päättyi. Laurel ei halunnut jatkaa Roach Studiolla, mutta Hal Roach vaati häntä tekemään niin. Kompromissina Laurel perusti oman Stan Laurel Production Companyn, joka teki filmejä Roachille. Ensimmäinen Companyn elokuva oli Swiss Miss.
Kolmas avioliitto
1. tammikuuta 1938 Laurel avioitui Vera Illiana Shuvalovan kanssa. Ruth Rogers lensi ”tapaamaan” heitä heidän kuherruskuukautensa aikana, ja nosti mellakan pystyyn sanoen ettei heidän eroaan ollut käsitelty loppuun. Pari erosikin jo toukokuussa 1940.
Remove ads
Stan Laurelin ensiesiintyminen tapahtui vuonna 1917 elokuvassa Nuts in May. Filmissä esiintyi myös Laurelin silloinen avovaimo Mae Dahlberg.
Stan Laurelin ja Oliver Hardyn ensimmäinen yhteinen kohtaus valkokankaalla oli elokuvassa The Lucky Dog vuonna 1921. He esiintyivät myös Hal Roachin filmissä Forty-Five Minutes From Hollywood vuonna 1926, ja ensimmäinen yhteinen ”virallinen” elokuva oli The Second Hundred Years (1927). Tästä alkoi Ohukaisen ja Paksukaisen, Laurelin ja Hardyn, kolmekymmenvuotinen yhteistyö.
10. joulukuuta 1927 syntyi Laurelin tytär Lois. Lois kuoli 89-vuotiaana 27. heinäkuuta 2017.[2] 1929 Laurel ja Hardy siirtyivät mykkäfilmien teosta äänielokuviin. Heidän ensimmäinen äänielokuvansa oli Ristiriitoja.
Laurel koki, että Roach Studios rajoitti hänen luomisvoimaansa. Hän pyysi ystäviään Alice ja Baldwin Cookea studioille töihin. 1930 Laurelin vaimo synnytti pojan. Poika syntyi keskosena, kaksi kuukautta liian aikaisin, ja kuoli yhdeksän päivää syntymänsä jälkeen. Masentunut Laurel alkoi filmata elokuvaa nimeltä Pardon Us.
31. joulukuuta 1931 hän alkoi filmata elokuvaa Muuttomiehet pulassa, yhtä kehutuimmista filmeistään. Elokuva voitti parhaan lyhyen komedian Oscarin vuonna 1932. Laurel ja Oliver Hardy perheineen vetäytyivät lomalle, joka olikin hyväksi ja teki välimatkaa innokkaisiin mutta tunkeileviin fanijoukkoihin. Matkan aikana Laurelista ja Hardysta tuli parhaat ystävykset. Laurel sanoikin myöhemmin Hardysta: ”Hän oli minulle kuin veli. Me pidimme toisiamme älykkäinä ja kunnioitimme toistemme mielipiteitä. Hassua, ettemme oppineet tuntemaan toisiamme kunnolla ennen kuin teimme yhteisiä matkoja ja kiertueita. Elokuvien tekeminen oli raakaa, täyttä työtä, vaikka toki hauskaakin. Elokuvien tekemisen välillä emme nähneet toisiamme juuri koskaan. Hänen studioiden ulkopuolinen elämänsä keskittyi urheiluun ja minä tein työtä kaiken aikaa. Jopa sen jälkeen, kun filmaukset olivat ohi, jäin mielelläni leikkaamaan elokuvaa. Hän taas ei ollut sellaisesta kiinnostunut. Meillä ei ollut koskaan mitään erimielisyyksiä, ei koskaan.”
Remove ads
Oliver Hardyn kuoltua elokuussa 1957 Stan oli liian heikossa kunnossa ottaakseen osaa ystävänsä hautajaisiin. Kysyttäessä asiasta Stan vastasi ”Babe ymmärtäisi” (Babe oli Oliver Hardyn yleinen lempinimi). Stan sanoikin myöhemmin: ”Maailma on menettänyt neron, minä olen menettänyt parhaan ystäväni.”
Hardyn kuoleman jälkeen Stan kieltäytyi enää esiintymästä televisiossa ja elokuvissa, mutta tapasi usein ihailijoitaan kotonaan ja keskusteli heidän kanssaan hänen ja Hardyn yhteisistä elokuvista.
Kuolema
Stan Laurel kuoli helmikuussa 1965.[1] Hänet on haudattu Forest Lawn Memorial Park -hautausmaalle Hollywood Hillsiin, Los Angelesiin, Kaliforniaan.
Ennen kuolemaansa Laurel oli puhunut hoitajalle hiihtämisestä. Hoitaja oli sanonut Laurelille ettei tiennyt tämän harrastavan hiihtoa, johon tämä oli vastannut (karkeasti suomennettuna): ”En minä harrastakaan, mutta mieluummin olisin hiihtämässä kuin tässä!” Muutamaa minuuttia myöhemmin hoitaja oli huomannut Laurelin kuolleen rauhallisesti nojatuoliinsa; puheet hiihtämisestä jäivät hänen viimeisiksi sanoikseen.[3]
Remove ads
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
Remove ads