Sophia Loren
italialainen näyttelijä From Wikipedia, the free encyclopedia
Remove ads
Sophia Loren (oikealta nimeltään Sofia Costanza Brigida Villani Scicolone; s. 20. syyskuuta 1934 Rooma, Italia) on italialainen elokuvanäyttelijä ja aikansa seksisymboli.[1]
_italienische_Filmschauspielerin.png)
Napolilaisessa pikkukaupungissa sotavuosina kasvanut Loren nousi elokuvatähdeksi ensin 1950-luvun alun Italiassa ja sen jälkeen Hollywoodissa. Loren näytteli aikansa tunnetuimpien italialaisten ja Hollywoodin elokuvatähtien parina ja Italian merkittävimpien ohjaajien elokuvissa. Hän on ensimmäinen ei-englanninkielisestä elokuvasta parhaan naispääosan Oscar-palkinnon saanut näyttelijä. Hän on jatkanut uraansa 2020-luvulle asti.[2]
Remove ads
Nuoruus
Sophia Loren, syntymänimeltään Sofia Scicolone, syntyi vuonna 1934 Romilda Villanin ja Riccardo Scicolonen aviottomana lapsena Roomassa. Villani ja Scicolone olivat tavanneet, kun Villani oli tullut Roomaan etsimään töitä. Pari seurusteli muutaman vuoden ajan, ja heille syntyi toinenkin tytär. Scicolone ei kuitenkaan halunnut mennä Villanin kanssa naimisiin, joten he erosivat ja Villani muutti tyttäriensä kanssa takaisin kotikyläänsä Pozzuoliin Napolin lähelle.[3]
Elämä toisen maailmansodan vuosina oli niukkaa, ja ilmahälytyksiä kuului tiheään. Lorenia kutsuttiin lapsena ”hammastikuksi” hänen laihuutensa vuoksi.[3]
Remove ads
Ura
Kun elämä palasi normaaliksi sodan päätyttyä, Loren alkoi katsella amerikkalaisia elokuvia ja haaveili elokuvaurasta. Hän kävi näyttelijänkursseilla Napolissa. Loren alkoi saada huomiota kauneutensa ansiosta, ja hänen äitinsä rohkaisi häntä osallistumaan vuonna 1949 paikalliseen kauneuskilpailuun. Loren ei voittanut, mutta sai palkinnoksi junalipun Roomaan. Siellä hän pääsi äitinsä kanssa avustajaksi MGM:n Hollywood-spektaakkeliin Quo Vadis? (1951). Sen jälkeen hän osallistui Roomassa kauneuskilpailuun ja tutustui sen tuomarina toimineeseen elokuvatuottaja Carlo Pontiin, josta tuli hänen ystävänsä ja myöhemmin aviomiehensä.[4]
Loren nousi 1950-luvun alussa suosituksi fumetti-malliksi. Fumettit olivat romanttisia valokuvakertomuksia, joissa oli puhekuplat sarjakuvien tapaan. Loren alkoi myös saada rooleja italialaisissa elokuvissa. Vuosina 1950–1952 Loren sai vain statistin rooleja ja sivurooleja, mutta vuonna 1953 hän sai ensimmäiset pääroolinsa ja nousi suosituksi näyttelijäksi Italiassa.[4]
Loren käytti vuoteen 1953 saakka taiteilijanimeä Sofia Lazzaro, kunnes tuottaja Goffredo Lombardo keksi hänelle taitelijanimeksi Sophia Loren, ruotsalaisen näyttelijä Märta Torénin sukunimeä mukaillen.[4]
Italialaisista ohjaajista tärkein Lorenin uran kannalta oli Vittorio De Sica, jonka elokuvassa Vahinko, että olet lurjus (1955) Loren ja Marcello Mastroianni aloittivat pitkäaikaisen yhteisten elokuvien sarjansa. Loren oli 1950-luvun puolivälissä hyvin tuottelias ja näytteli kolmen vuoden sisällä 20 italialaisessa elokuvassa.[5]
Opeteltuaan puhumaan englantia Loren alkoi saada rooleja myös amerikkalaisissa elokuvissa, joista ensimmäinen oli Ylpeys ja intohimo (1957). Lorenin tähti alkoi nousta kansainvälisesti, ja hänestä tuli Gina Lollobrigidan, Brigitte Bardot’n ja Anita Ekbergin kanssa Amerikassa ja koko maailmassa suosioon noussut eurooppalainen filmitähti. Hänen vastanäyttelijöitään olivat muun muassa Cary Grant, Anthony Quinn, Charlton Heston, Peter Sellers, Gregory Peck, Omar Sharif, Marlon Brando ja Paul Newman.[6]
Vittorio De Sican ohjaamasta elokuvasta Kaksi naista (1960) Loren palkittiin parhaan naispääosan Oscarilla roolisuorituksestaan nuoren tytön äitinä sodanaikaisessa Italiassa.[6] Lorenin muista 1960-luvun italialaisista elokuvista menestyksekkäimpiä ovat esimerkiksi Eilen, tänään, huomenna (1963), Avioliitto italialaiseen tapaan (1964) ja Auringonkukkia (1970).[6][7]
Lorenin suosio säilyi korkeana myös 1960-luvun jälkeen, vaikka hän näyttelikin 1980-luvulta alkaen aiempaa harvemmin. Hän on näytellyt viime vuosikymmeninä enimmäkseen italialaisissa elokuvissa. Hollywood-elokuvista Lorenin menestyksekkäimpiä ovat olleet komedia Äksymmät vanhat herrat (1995) ja musikaali Nine (2009).[7]
Vuonna 2002 Loren näytteli ensimmäisen kerran poikansa Edoardo Pontin ohjaamassa elokuvassa, Between Strangers.[8] Vuonna 2020 Loren näytteli Pontin ohjaamassa elokuvassa Elämä edessäpäin.[9]
Remove ads
Palkinnot
Elokuvasta Kaksi naista (1960) Loren sai parhaan naispääosan Oscar-palkinnon. Hän on saanut myös kunnia-Oscarin vuonna 1991 sekä muun muassa viisi Golden Globe -palkintoa ja yksitoista David di Donatello -palkintoa.[10]
Yksityiselämä
Lorenin suhde naimisissa olevaan tuottajaan Carlo Pontiin herätti Italiassa pahennusta. Loren ja Ponti ottivat Ranskan kansalaisuuden päästäkseen naimisiin, sillä avioero oli siihen aikaan Italiassa laiton. Hänen ja Carlon avioliitosta syntyi kaksi poikaa.[11] Heistä Carlo Ponti Jr. on kapellimestari ja Edoardo Ponti elokuvaohjaaja.
Vuonna 1982 Loren suoritti 17 päivän vankeustuomion Italiassa veronkierrosta. Tuomio kumottiin vuonna 2013.[7]
Loren on kirjoittanut keittokirjoja, ja hänellä on oma silmälasi- ja hajuvesimallisto.[7]
Lorenin pikkusisko Anna Maria Scicolone meni naimisiin jazzpianisti Romano Mussolinin kanssa, joka oli Benito Mussolinin kolmas poika. Tätä kautta Sophia Loren on Beniton Mussolinin lapsenlapsen, oikeistopoliitikko Alessandra Mussolinin, täti.[12]
Remove ads
Valikoitu filmografia
- Pääartikkeli: Sophia Lorenin filmografia
- Kaksi naista (1960)
- Eilen, tänään, huomenna (1963)
- Rooman valtakunnan tuho (1964)
- Avioliitto italialaisittain (1964)
- Hongkongin kreivitär (1967)
- Auringonkukkia (1970)
- Kassandran silta (1976)
- Kohtaaminen Roomassa (1977)
Lähteet
Aiheesta muualla
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads