neuvostoliitolainen avaruusohjelma From Wikipedia, the free encyclopedia
Sojuz-avaruusohjelma on 1960-luvun alussa aloitettu neuvostoliittolainen miehitettyjen avaruuslentojen sarja, jota Venäjän avaruusjärjestö jatkaa yhä. Vuonna 2010 Sojuz TMA -alukset antavat Venäjän avaruusjärjestölle mahdollisuuden miehitettyihin avaruuslentoihin. Aluksia käytetään kuljettamaan eri maiden avaruuslentäjiä ja rahtia Kansainväliselle avaruusasemalle. Vuosina 2011–2018 välissä Sojuz TMA toimii ISS-avaruusaseman ainoana miehitettynä avaruusaluksena, koska Venäjän avaruusjärjestön kehittämä Sojuzin korvaava Kliper-alus ei valmistu tällä aikavälillä.
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Sojuz-avaruusohjelma alkoi osana Neuvostoliiton miehitettyyn Kuu-lentoon tähtäävää ohjelmaa ja Sojuz-avaruusalus kehitettiin Kuulento-ohjelmassa. Ohjelman tuloksiin kuuluu myös Proton-kantoraketti. Kehitystyössä pyrittiin siihen, että Proton-raketeilla ja Sojuz-avaruusaluksella päästäisiin Kuuhun ilman tarvetta kehittää hyvin suurta kantorakettia kuten NASAn Saturn V-kantoraketti. Miehitetty lento Kuuhun olisi vaatinut useamman Proton-kantoraketin laukaisemista ja niiden kuljettamien avaruusalusten, moduleiden ja ajoainemäärien kokoamista Maan kiertoradalla Kuu-alukseksi. Myös NASAn Wernher von Braun kannatti tällaista teknistä suunnitelmaa NASAn Apollo-ohjelman alkuvaiheessa. Neuvostoliiton kuuohjelman pääkehityslinjaksi valittiin kuitenkin suuri N1-kantoraketti, joka epäonnistui teknisesti 1960-luvun lopussa.
Sojuz-avaruusalus toteutettiin siitä huolimatta, että se hävisi kilvan Neuvostoliiton Kuu-ohjelmassa. Sojuz-avaruusaluksen käyttökohteeksi tuli 1960-luvun puolivälistä alkaen Neuvostoliiton avaruusasemiin liittyvät miehitetyt avaruuslennot matalilla Maan kiertoradoilla, esim. lennot Saljut-avaruusasemille. Lennot Mir-avaruusasemalle jatkuivat Venäjän aikana ja tätä seurasivat lennot ISS-avaruusasemalle. Sojuz-lennot aloittivat 1990-luvulla avaruusturismin.
Sojuz-kantoraketti on yleisin versio Sergei Koroljovin 1950-luvun alkupuolella kehittämästä R-7-ohjuksesta, jonka ensimmäinen koelaukaisu tehtiin 23. elokuuta 1957. Rakettia käytetään sekä miehitettyjen avaruusalusten että satelliittien ja avaruusluotainten laukaisuihin. Vuonna 2010 alkavat miehittämättömät Sojuz-laukaisut ESA:n Kouroun avaruuskeskuksesta.
Miehitettyjä Sojuz-aluksia on kehitetty 40 vuoden aikana ja niiden tuotantoversioissa on eri sukupolvia. Sojuz 1–11-avaruusalukset olivat ensimmäisen sukupolven aluksia, jotka olivat käytössä vuosina 1967–1971. Ensimmäinen sukupolvi käsitti alkuperäisen Sojuz-aluksen ja Saljut 1-avaruusasemaan liittyvän Sojuzin lennot. Lentoja Saljut-avaruusasemalle tehtiin vuodesta 1971 alkaen.
Miehitetty Zond-avaruusalus oli eräs Sojuzista kehitetty versio. Se liittyi Neuvostoliiton ohjelmaan, jonka tarkoituksena oli lähettää miehitetty avaruusalus kahdeksikon muotoiselle radalle Maan ja Kuun välille. Sen suunnittelussa ei koskaan saavutettu riittävää turvallisuustasoa ja ohjelma keskeytettiin.
Toisen sukupolven Sojuz-avaruusalukset olivat Sojuz 12–40 -alukset, joita käytettiin vuosina 1973–1981. Apollo-Sojuz-yhteyslennon eli Apollo-Sojuz-liennytyslennon Sojuz-alus oli teknologinen silta kolmanteen sukupolveen eli Sojuz-T-avaruusalukseen. Kolmannen sukupolven aluksia käytettiin vuosina 1976–1986. Sojuz-TM oli neljäs Sojuz-avaruusaluksen sukupolvi, joka oli käytössä vuosina 1986–2003. Sitä käytettiin Mir-avaruusaseman huoltolentoihin.
Viidennen sukupolven venäläinen Sojuz-TMA-alus on ollut käytössä vuodesta 2003 alkaen. Se kuljettaa avaruuslentäjiä ja rahtia sekä toimii varapaluualuksena ("pelastusvene") Kansainvälisen avaruusasemalle. NASA solmi vuoden 2010 alussa Venäjän avaruusjärjestön kanssa 306 miljoonan dollarin suuruisen sopimuksen, jonka puitteissa Venäjän avaruusjärjestö lennättää kuusi NASAn astronauttia ISS-asemalle vuosina 2012 ja 2013. Sojuz-lennon hinta on noussut 51 miljoonaan dollariin per avaruuslentäjä - euroissa avaruuslentäjän istuinpaikan hinta ei ole noussut yhtä paljon: lennon hinta on 36 miljoonaa euroa.[1]
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty päivitettäväksi, koska sen sisältö on osin vanhentunut. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
Lennot 1–5 | Lennot 6–10 | Lennot 11–15 | Lennot 16–20 | Lennot 21–26 |
---|---|---|---|---|
1. Kosmos 133 | 6. Kosmos 212 | 11. Kosmos 396 | 16. Kosmos 638 | 21. Sojuz 20 |
2. Laukaisu epäonnistui | 7. Kosmos 213 | 12. Kosmos 434 | 17. Kosmos 656 | 22. Kosmos 869 |
3. Kosmos 140 | 8. Kosmos 238 | 13. Kosmos 496 | 18. Kosmos 670 | 23. Kosmos 1001 |
4. Kosmos 186 | 9. Sojuz 2 | 14. Kosmos 573 | 19. Kosmos 672 | 24. Kosmos 1074 |
5. Kosmos 188 | 10. Kosmos 379 | 15. Kosmos 613 | 20. Kosmos 772 | 25. Sojuz T-1 |
26. Sojuz TM-1 |
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.