Remove ads
Soft Machine oli englantilainen, alun perin kokeellista psykedeelistä rockia ja sittemmin fuusiojazzia soittanut yhtye, jonka aktiivinen ura ulottui 1960-luvun lopulta 1970-luvulle. Yhtye otti nimensä kirjailija William S. Burroughsin samannimisen kirjan mukaan.
| Soft Machine | |
|---|---|
 Robert Wyatt soitti yhtyeessä sen perustamisesta vuoteen 1971 |
|
| Tiedot | |
| Toiminnassa | 1966–1968, 1969–1978, 1980–1981, 1984 |
| Tyylilaji | psykedeelinen rock, fuusiojazz, progressiivinen rock |
| Kotipaikka | Iso-Britannia |
| Laulukieli | englanti |
| Jäsenet |
Robert Wyatt, rummut, laulu |
| Levy-yhtiö |
ABC Records |
Soft Machinen perustivat vuonna 1966 Robert Wyatt (rummut ja laulu), Kevin Ayers (basso ja laulu), myöhemmin Gong-yhtyeen perustava Daevid Allen (kitara) ja Mike Ratledge (kosketinsoittimet).
Yhtyeen julkaistua ensimmäisen singlensä ja keikkailtua Manner-Euroopassa Allenia, joka oli Australian kansalainen, ei päästetty takaisin Englantiin, ja hän erosi kokoonpanosta, joka jatkoi triona. Tässä suppeassa kokoonpanossa Soft Machine teki vuonna 1968 kiertueen Yhdysvalloissa Andy Summersin toimiessa kitaristina. Hän ei jäänyt yhtyeeseen Kevin Ayersin katsoessa yhtyeen suuntautuvan liiaksi jazz-musiikkiin.
Yhtye levytti New Yorkissa ensimmäisen pitkäsoittolevynsä nimeltään vain The Soft Machine. (Soft Machinen levyillä yleensäkään, myöhäisiä levyjä lukuun ottamatta, ei ole muuta nimeä kuin järjestysnumero.)
Tämän jälkeen Ayers lähti yhtyeestä omalle soolouralleen, ja basistiksi hänen tilalleen tuli aiemmin yhtyeen roudarina toiminut Hugh Hopper. Toinen levy – jonka saksofoniosuudet soittaa Hughin veli Brian Hopper – tehtiin tällä kokoonpanolla, jonka jälkeen Soft Machine muutti tyyliä instrumentaaliseen suuntaan ja alkoi soittaa musiikkia, jota myöhemmin tultiin kutsumaan jazzrockiksi tai rockjazziksi tai varsinaisemmin fuusiojazziksi. Näihin aikoihin Soft Machine oli luovuutensa huipulla moninaisista kokoonpanomuutoksistaan huolimatta.
Kolmannella levyllä, joka alun perin oli tupla, sisältää vain neljä kappaletta ja on Soft Machinen myydyin levy, yhtye on septetti: ydintrion lisäksi mukana on neljä puhaltajaa, joista Elton Dean jäi Soft Machinen vakituiseksi jäseneksi. Yhtyeen 'klassisin' kokoonpano lieneekin juuri Ratledge, Hopper, Wyatt, Dean. Neljännellä levyllä – joka on ensimmäinen puhdas instrumentaalilevy – vierailevia muusikoita on vieläkin enemmän ja sovitukset ovat taidokkaampia kuin millään muulla Soft Machinen levyllä.
Jazzleimastaan huolimatta Soft Machine säilytti pitkään myös psykedeelisen imagonsa: Wyattin ohut, hapuileva laulutapa, Ratledgen minimalistiset kosketinjuoksutukset, rytmiset ja melodiset toistot, Hopperin omaleimaiset riffit ja kaiken kaikkiaan yhtyeen positiivisesti kokeileva ja ennakkoluuloton, musiikillisesti taidokas soitto luovat melko helposti tunnistettavan Soft Machine -tyylin.
Remove ads
Robert Wyatt, joka halusi laulaa, jätti instrumentaaliseksi muuttuneen yhtyeen "musiikillisten erimielisyyksien vuoksi" vuonna 1971. Hänen tilalleen rumpuihin tuli pian John Stanley Marshall – tosin Phil Howard ehti välissä studiossa soitella uuden, viidennen, levyn ykköspuolen. Myös Elton Dean jätti tässä välissä yhtyeen.
Kuudennella levyllä, joka on taas tupla ja josta puolet on live- ja puolet studiomateriaalia, kosketinsoittajaksi Ratledgen oheen tuli Karl Jenkins, joka soitti myös puhaltimia.
Seuraavaksi lähti basisti Hugh Hopper; hänet korvasi Roy Babbington, joka tosin oli jo vieraillut aikaisemmilla levyllä. Tämä kokoonpano (Jenkins, Ratledge, Marshall, Babbington) oli viimeinen 'virallinen' kokoonpano ja se julkaisi vielä kolme levyä. Tämän jälkeen, vuonna 1976, alkuperäisestä kokoonpanosta enää ketään ei ollut jäljellä.
Myöhemmillä muutamalla levyllä soittavat mm. Allan Holdsworth, Steve Cook, Alan Wakeman, Ric Sanders ja Jack Bruce. Vielä 1981 yhtye julkaisi omalla nimellään levyn. Tämän jälkeen vanhoja live- ja radionauhoja on masteroitu ja julkaistu tasaiseen tahtiin, uusimmat vuonna 2006.
Soft Machinen albumi Third (1970) valittiin vuonna 2005 julkaistuun hakuteokseen 1001 albumia jotka jokaisen on kuultava edes kerran eläessään[1].
Remove ads
- The Soft Machine (ABC/Probe, 1968)
- Volume Two (ABC/Probe, 1969)
- Third (Columbia, 1970)
- Fourth (Columbia, 1971)
- Rock Generation Vol. 7 (osittain, 1967 demoäänityksiä) (BYG, 1972)
- Rock Generation Vol. 8 (osittain, 1967 demoäänityksiä) (BYG, 1972)
- 5 (Columbia, 1972)
- Six (Columbia, 1973)
- Seven (Columbia, 1973)
- Bundles (Harvest, 1975)
- Softs (Harvest, 1976)
- Rubber Riff (Harvest, 1976)
- At the Beginning (vuoden 1967 demonauhoja; julkaistu myös nimellä Jet-Propelled Photographs) (Charly, 1976)
- Triple Echo (kolmen levyn kokoelma vuosilta 1967-1976) (Harvest, 1977)
- Alive & Well: Recorded in Paris (Harvest, 1978)
- Land of Cockayne (EMI, 1981)
- Live at the Proms 1970 (Reckless, 1988)
- The Peel Sessions (nauhoitettu 1969-1971) (Strange Fruit, 1991)
- BBC Radio 1 Live in Concert 1971 (Windsong, 1993)
- BBC Radio 1 Live In Concert 1972 (Windsong, 1994)
- Live at the Paradiso 1969 (Voiceprint, 1995)
- Live In France (nauhoitettu 1972; julkaistu myös nimellä Live in Paris) (One Way, 1995)
- Spaced (nauhoitettu 1969) (Cuneiform, 1996)
- Virtually (nauhoitettu 1971) (Cuneiform, 1998)
- Noisette (nauhoitettu 1970) (Cuneiform, 2000)
- Backwards (nauhoitettu 1968-1970) (Cuneiform, 2002)
- Facelift (nauhoitettu 1970) (Voiceprint, 2002)
- BBC Radio 1967-1971 (Hux, 2003)
- BBC Radio 1971-1974 (Hux, 2003)
- Somewhere In Soho (nauhoitettu 1970) (Voiceprint, 2004)
- Breda Reactor (nauhoitettu 1970) (Voiceprint, 2005)
- Out-Bloody-Rageous (kokoelma vuosilta 1967-1973) (Sony, 2005)
- Floating World Live (nauhoitettu 1975) (MoonJune Records, 2006)
- Grides (CD/DVD nauhoitettu 1970) (Cuneiform Records, 2006)
Singlet
- Love Makes Sweet Music/Feelin', Reelin', Squeelin' (Polydor UK, 1968)
- Soft Space Parts 1 & 2 (Harvest UK, 1978)
Remove ads
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
Remove ads