Sketsisarja

Sketsisarja on televisiosarjatyyppi, jonka jaksot koostuvat lyhyistä komediallisista sketseistä. Sketsit voivat lyhimmillään kestää vain muutaman sekunnin, mutta yleensä ne ovat pariminuuttisia. Sketsit saattavat olla täysin toisiinsa liittymättömiä tai sitten yhteen teemaan liittyviä, kuten esimerkiksi suomalaisuuteen keskittyvässä sarjassa Ugrilampaat. Joissain sarjoissa on juontaja tai vastaava hahmo, joka esittelee sketsit. Tällaisia ovat esimerkiksi Kummeli ja Studio Julmahuvi. Huumoriyhtyeet Alivaltiosihteeri ja Lapinlahden Linnut ovat tehneet muutamia sketsisarjoja televisioon. Monty Python -ryhmän sarja Monty Pythonin lentävä sirkus on tyylilajin klassikko, jota edelleen esitetään usein televisiossa.

Historiaa

Sketsisarjat saivat alkunsa anglosaksisten maiden radiotoiminnasta ja siirtyivät sitten 1950-luvulla televisioon. Alun perin sketsien kirjoittajina oli musiikki- ja komediateatterin ammattilaiset kuten vaudeville-esiintyjät, mutta sittemmin sketsejä alkoivat käsikirjoittaa näyttelijät yksin, pareittain tai isompana työryhmänä. Siirtyminen radiosta televisioon tarkoitti, että lyhyet musiikilliset väliosat korvautuivat muulla, kuten taustanaurulla tai dialogisketsien ja fyysisen komedian vuorottelulla, tai esimerkiksi Monty Python -ryhmän sarjoissa Terry Gilliamin animaatioilla. Tv-kerronnan nopeuduttua välikkeitä ei enää välttämättä tarvita, vaan voidaan siirtyä sketsistä toiseen pelkällä nopealla leikkauksella. Sketsejä saatetaan sijoittaa myös ”sisäkkäin” niin, että edellinen sketsi keskeytyy toisella, ja kesken jääneeseen sketsiin palataan jaksossa myöhemmin.^[1]

Toistuvat elementit

Television radiota kankeammat tuotantopuitteet aiheuttivat myös sen, että kun radiossa voitiin nopeasti tuottaa uudenlainen maailma pelkin äänitehostein ja puhetapaa muuttamalla, eriaiheiset televisiosketsit vaativat yleensä puvustuksen, maskeerauksen, rekvisiitan ja lavastuksen vaihtoa, joskus uutta kuvauspaikkaakin. Siksi television sketsisarjat alkoivat pian sisältää vakioituja elementtejä, jotka toistuvat sketsistä ja ohjelman jaksosta toiseen: samoja sketsihahmoja, tuttuja tapahtumapaikkoja ja muita toistuvia lähtöasetelmia. Tehokkaasti kerralla tuotettuja samanaiheisia sketsejä voidaan näin sijoittaa sketsisarjan eri jaksoihin pitkin tuotantokautta. Sketsihahmo voi näin tulla katsojille niin tutuksi, että tälle voidaan käsikirjoittaa jopa oma televisiosarja, esimerkkinä Ruuvit löysällä -sketsisarjan sovinistinen autokauppiashahmo Swiss Tony, jonka ympärille tuotettiin tilannekomediasarja Pisnesmies Toni.^[1]

Perinteisesti sketsisarjoissa, samoin kuin tilannekomediasarjoissa, päähenkilöiden luonne tai heidän välisensä suhteet eivät muutu eikä kokemuksista opita vaan samoja erehdyksiä toistetaan. Joissakin sketsisarjoissa, kuten Pikku-Britannian Jason ja mummo -episodeissa nähtiin tuotantokauden mittainen jatkojuoni, jossa heidän suhteensa kehittyi.^[1]

Perussketsit ja nopeat sketsit

Sketsisarjojen normaali sketsi on noin kahden minuutin mittainen. Se alkaa nopeasti tunnistettavalla ja katsojaa samastuttavalla alkuasetelmalla, kehittyy puolivälissä yhä hauskemmaksi ja loppuu punchlineen tai muuhun huipennukseen. Nopea sketsi taas on helposti tajuttava, yhdellä tai parilla kuvalla kerrottava visuaalinen vitsi tai sellaisten sarja,^[1] kuten Velipuolikuun levysoitinsketsit, joissa äänilevyn tilalla levylautasella pyörii soivasta kappaleesta riippuen milloin reikäleipä, milloin mikäkin kiekkomainen esine.

Monty Python alkoi ehkä ensimmäisenä rikkoa sääntöä, että sketsin tulee loppua perinteiseen punchlineen kunnon vitsin tavoin. Heidän sketsinsä saattoi loppua näyttelijöiden muka lähtiessä lounaalle tai poliisin tullessa keskeyttämään sketsin sen loukkaavuuden vuoksi.^[1]

Lähteet

1. Nikkinen, Are & Vacklin, Anders: ”Sketsisarja”, Television runousoppia : Toisenlainen katse tv-ohjelmiin, s. 296–301. Like, 2012. ISBN 978-952-01-0588-4.

Tämä televisioon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.