putkilokasvilaji From Wikipedia, the free encyclopedia
Sinimailanen (Medicago sativa) eli alfalfa, joskus myös luserni[2], on valkuaisainepitoinen hernekasvi.
| Sinimailanen | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Fabales |
| Heimo: | Hernekasvit Fabaceae |
| Suku: | Mailaset Medicago |
| Laji: | sativa |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Medicago sativa |
|
| Katso myös | |
Sinimailasen alalaji on sirppimailanen (Medicago sativa ssp. falcata), joka voi risteytyä sinimailasen kanssa.
Sinimailasen varren pituus on 50–70 cm, ja sillä on voimakkaat juuret – pääjuuri voi olla yhdeksän metriä pitkä. Kasviyksilössä voi olla 5–25 vartta, joissa on useita haaroja. Lehdet ovat kolmilehdykkäisiä. Sinimailaselle kasvaa heinä-elokuussa pallomaiset siniset-sinivioletit kukat. Siemen on pieni, munuaisen muotoinen, väriltään kellertävän ruskeasta oliivin vihreään.[3] Se on yleinen rehukasvi.[4][5]
Sinimailanen on alkujaan kotoisin Välimeren alueelta, sitä tavataan luonnonvaraisena Espanjassa, Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä. Se on levinnyt kaikkialle Eurooppaan Islantia lukuun ottamatta, Australiaan, Etelä-Afrikkaan, laajoille alueille Aasiassa ja joihinkin Pohjois- ja Etelä-Amerikan osiin.[6] Sitä voidaan kasvattaa alueilla, joissa vuorokauden keskilämpötila kasvukaudella on yli 5°C. Paras tuotto saadaan, kun lämpötila on yli 25°C; kasvu heikkenee jyrkästi, jos lämpötila on yli 30°C tai alle 10°C.[7]
Sinimailanen menestyy myös kuivissa ja vähäravinteisissa oloissa, sillä se sitoo ilmasta tarvitsemansa typen ja syvä juuristo auttaa selviämään kuivissakin oloissa. Typpeä sitovana ja laajajuurisena se myös parantaa maaperän laatua.[8] Ihanteellinen kasvupaikka sinimailaselle on lämmin rinnemaa, josta pintavesi valuu pois. Mailanen sopii parhaiten vuoroviljelyyn, jossa lohkolla kasvatetaan välillä muita kasveja.[5]
Suomessa sinimailasen viljelyn ongelmia ovat sen talvehtiminen ja puutteet viljelytekniikassa.[8]
Sinimailasta käytettiin ja kasvatettiin hevosten rehuksi jo ennen ajanlaskun alkua. Kiinalainen Han-dynastian keisari Wudi (140–87 eaa.) hankki nykyisessä Uzbekistanissa sijaitsevasta Ferganan laaksosta (ks. Ferganan alue) kookkaita sotahevosia, joiden tärkeä rehu sinimailanen oli.[9]
Sinimailasta useissa maissa tärkeimpänä lypsykarjan rehuna.[10] Sitä käytetään myös paljon energiaa ja valkuaista tarvitsevien hevosten rehuna. Se ei sovi laidunkasviksi, sillä se on erityisen herkkä tallaantumiselle.[11]
Sinimailanen on valkuaisrehukasvi. Sen valkuaispitoisuus voi nousta jopa 20 prosenttiin.[8]
Suomessa sinimailasta viljellään lähinnä seoskasvustona. Seoskasvustossa sen kilpailukyky kärsii typpilannoituksesta, koska typpeä sitomattomien kasvu paranee.[8] Seoskasvatus lisää viljelyvarmuutta, jolloin voidaan turvallisemmin kokeilla missä mailanen viihtyy. Seoskumppaneina on usein timoteitä, natoja, raiheiniä tai apilaa. Seoksella saadaan myös parannettua rehun maittavuutta, säilöntäominaisuuksia ja etenkin mailasen kohdalla kuitua ja sokeria rehuun. Seoskasvatus suojaa sinimailasta myös keväthalloilta, joille se on arka.[5]
Sinimailasta voi idättää. Idut sisältävät muun muassa A-, C-, E- ja K-vitamiineja.[12][13]
2000-luvun vaihteessa tutkijat huomasivat, että sinimailanen erottaa luonnostaan kasvualustastaan kultaa.[14] Lisäksi se säilöö kullan nanohippuina, jotka sopivat mainiosti nanoelektroniikan käyttöön.[15]
Kasvit käyttävät juuriaan ravinnon hankintaan. Ne erottavat maaperästä veden ja mineraalien lisäksi raskasmetalleja. Kansainvälinen tutkijaryhmä selvitti kasvien kykyä imeä metalleja kasvualustastaan tutkimalla sinimailasta. Pian he huomasivat, että sinimailanen todella kerää alustastaan kultaa nanohippuina, jotka ovat kooltaan 5–15 nanometriä. [16]
Elektroniikkateollisuus on jo pitkään käyttänyt hyväkseen kullan lämmön- ja sähkönjohtokykyä sekä sitä, ettei se hapetu helposti. Kasvien tuottamilla kultahipuilla olisi kysyntää, sillä nanokokoisten hippujen kemiallinen valmistus on hankalaa.[15]
Stanfordin yliopiston tiedote vuodelta 2020 kertoo, että amerikkalaiset ja meksikolaiset tutkijat yrittävät parhaillaan löytää keinon kullan erotteluun. Ensimmäiseksi kokeillaan ”linkoamista” sentrifugilla. [15]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
