kuningaskunta Malaijien saaristossa 1222–1293 From Wikipedia, the free encyclopedia
Singhasari oli hindulais-buddhalainen kuningaskunta Malaijien saaristossa 1222–1293. Lyhytikäisyydestään huolimatta se nousi 1200-luvun jälkipuoliskolla Malaijien saariston suurvallaksi valloittamalla alueita ennen muuta heikentyneeltä Srivijayan kuningaskunnalta.[1] Laajimmillaan Singhasarin alue käsitti nykyisestä Indonesiasta Jaavan, Sumatran kaakkoisosat, Borneon eteläosat ja osia Malaijien saariston itäisistä saarista, mukaan lukien nykyinen Itä-Timor, sekä nykyisen Malesian ja Singaporen alueilta Malakan niemimaan itäosat.
| Singhasari |
|
|---|---|
1222–1293 |
|
|
|
|
| Valtiomuoto | kuningaskunta |
| Pääkaupunki | Tumapel myöhemmin nimellä Kutaraja Singhasari (nyk. Malangin lähellä) |
| Uskonnot |
hindulaisuus buddhalaisuus |
| Historia | |
| – Perustaminen | 1222 |
| – mongolien hyökkäys ja kuningaskunnan tuho | 1293 |
| Edeltäjä(t) | Kedirin kuningaskunta |
| Seuraaja(t) |
Majapahit Pajajaran |
Ken Arok (tai Ken Angrok) perusti Singhasarin kuningaskunnan 1222 sen jälkeen, kun hän oli voittanut Kedirin kuningaskunnan armeijat Genterin taistelussa 1221. Tätä ennen Arok oli Tumapelin (nykyisen Malangin kaupungin lähettyvillä) kaupungin hallitsija, joka oli Kedirin vasallivaltio. Tarinan mukaan Arok oli rakastunut edellisen kuvernöörin Tunggul Ametungin raskaana olleeseen vaimoon Putri Dedesiin, ryöstänyt Dedesin ja tapattanut Ametungin, jotta olisi päässyt Tumapelin hallitsijaksi. Dedesin ja Ametungin poika Anusapati seurasi Arokia Singhasarin valtaistuimella.[2]
Singhasarin kuningaskunnan pääkaupungiksi tuli Tumapel. Arok kuoli jo 1227 ja hänen jälkeensä kuninkaaksi kruunattiin Anusapati, joka hallitsi 20 vuotta. Häntä seurasi 1247 Tohjaya, Arokin poika jalkavaimon kanssa, mutta hän kuoli kapinassa vain kolme vuotta myöhemmin ja valtaan nousi Arokin poika Visnuwardhana (hallitsi 1250-1268). Vishunwardhanaa seurasi Kertanegara (hallitsi 1268-1292), Singhasarin maineikkain kuningas, jonka aikana valtakunta oli laajimmillaan.[2]
Kertanegara aloitti Jaavan ja Sumatran kuningaskuntien yhdistämisen 1275. Ensimmäinen valloitus oli Bali 1284. Mongolit olivat saapuneet Kaakkois-Aasiaan 1280-luvulla ja 1289 Kublai-kaanin lähettiläät vaativat Kertanegaralta vasalliveron maksamista. Kertanegara kieltäytyi ja karkotti Kublai-kaanin lähettiläät nöyryytettyinä takaisin.[2]
Vuoteen 1290 mennessä Kertanegaran oli pystynyt yhdistämään koko Jaavan saaren. Seuraava kohde oli Srivijayan heikentynyt kuningaskunta, josta Kertanegaran onnistui vallata 1290 Melayun kuningaskunta, joka ympäröi Srivijayan tuolloista pääkaupunkia Jambia. Vuoden 1290 tienoilla Singhasarin voidaan katsoa olevan Malaijien saariston vahvin valtio.[2][1]
Singhasarin valta-asema säilyi kuitenkin vain kolme vuotta, sillä 1292 Kublai-kaani, joka ei ollut hyväksynyt Kertanegaran kieltäytymistä, varusti tuhannen laivan sotajoukon Kertanegaraa vastaan. Kertanegara kuitenkin murhattiin hovikapinassa 1292 ennen kuin mongolijoukot saapuivat Singhasariin. Vijaya, Kertanegaran seuraaja, onnistui pakenemaan hovikapinaa ja perusti uuden hovin Majapahitiin. Vijaya halusi kuitenkin murskata Singhasarin viimeiset joukot Kedirissä ja liittoutui mongoli- ja kiinalaisjoukkojen kanssa 1293. Vijaya liittolaisineen onnistui tässä maaliskuussa 1293, minkä jälkeen Vijaya teki yllätyshyökkäyksen mongoleja vastaan ja onnistui ajamaan mongolit pois Jaavalta. Tämä oli myös Singhasarin kuningaskunnan loppu ja sen alueelle syntyi Majapahit, jonka kuninkaaksi Vijaya kruunasi itsensä 1293, ja Pajajaran.[2][1]
| Vuodet | Kuningas | Huomiota |
|---|---|---|
| 1222–1227 | Ken Angrok | Singhasarin perustaja |
| 1227–1247 | Anusapati | |
| 1247–1250 | Tohjaya | |
| 1250–1268 | Vishnuvardhana | |
| 1268–1292 | Kertanegara | |
| 1292–1293 | Vijaya | Perusti 1293 Majapahitin kuningaskunnan |
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
