Anton Brucknerin neljännestä sinfoniasta Es-duuri (WAB 104) käytetään nimitystä Romanttinen. Teoksen ensimmäinen esitys Wienissä vuonna 1880 Hans Richterin johdolla oli menestys. Bruckner uudisti sen alkuperäistä versiota (1874) muun muassa korvaamalla alkuperäisen scherzon nykyisin tunnetummalla metsästysaiheisella ja alkuperäisen finaalin uudella "Volkfestiksi" nimetyllä. Finaali kuitenkin korvattiin parin vuoden kuluttua jälleen vähemmän ohjelmallisella. Säveltäjä teki laajoja muutoksia myös kahteen ensimmäiseen osaan. Näistä muutoksista syntynyt vuosien 1878–1880 versio on nykyisin tunnetuin ja esitetyin. Brucknerin oppilaat toteuttivat myöhempiä muutoksia vuosien 1887–1888 versiossa,[1] jota Wilhelm Furtwängler suosi.[2]
Säveltäjä hahmotteli teostaan ohjelmallisesti, mikä erottaa sen hänen muista sinfonioistaan. Lisänimi Romanttinen viittaa tutkijoiden mukaan keskiaikaiseen romanssiin.[3]
- Bewegt, nicht zu schnell
- Andante, quasi allegretto
- Scherzo. Bewegt - Trio: Nicht zu schnell
- Finale: Bewegt, doch nicht zu schnell
Teoksen esittävään kokoonpanoon kuuluu kaksi huilua, kaksi oboea, kaksi klarinettia, kaksi fagottia, neljä käyrätorvea, kolme trumpettia, kolme pasuunaa, patarummut ja jouset. Vuoden 1878 muutosten jälkeen soittimiin kuuluu lisäksi bassotuuba. Vuonna 1889 julkaistussa partituurissa oli osuudet myös kolmannelle huilulle (piccolo) ja lautasparille.
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
