Gregorios Nyssalaisen teologinen teos From Wikipedia, the free encyclopedia
Sielusta ja ylösnousemuksesta (m.kreik. Περί ψυχής και ἀναστάσεως ἦ λόγος ὁ λεγόμενος τα Μακρίνεια, Peri psykhēs kai anastaseōs ē logos ho legomenos ta Makrineia; lat. De anima et resurrectione) on Gregorios Nyssalaisen kirjoittama kristillinen filosofis-teologinen teos, joka käsittelee nimensä mukaisesti sielua ja ylösnousemusta. Teos on kirjoitettu vuonna 380 tai 381. Se esittää yksityiskohtaisesti Gregorioksen näkemyksen eskatologiasta.[1]
| Sielusta ja ylösnousemuksesta | |
|---|---|
| Περί ψυχής και ἀναστάσεως | |
 Suomennoksen kansikuva. |
|
| Alkuperäisteos | |
| Kirjailija | Gregorios Nyssalainen |
| Kieli | muinaiskreikka |
| Genre | teologia |
| Julkaistu | 380–381 |
| Suomennos | |
| Suomentaja | Marke Ahonen |
| Kustantaja | Kirjapaja |
| Julkaistu | 2006 |
| Ulkoasu | nidottu |
| Sivumäärä | 183 |
| ISBN | 951-607-351-4 |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Gregorios Nyssalainen eli ja kirjoitti 300-luvun lopulla, jolloin kristinuskosta oli jo tullut Rooman valtakunnan valtionuskonto. Teos on ilmeisesti syntynyt sen keskustelun innoittamana, jonka Gregorios kävi sisarensa Makrinan kuolinvuoteen äärellä Iriksen luostarissa vuonna 379. Myös heidän veljensä Basileios oli kuollut hieman aiemmin samana vuonna. Makrina oli tuolloin lohduttanut Gregoriosta puhumalla kuolemanjälkeisestä elämästä ja ylösnousemuksesta.[2][3] Näin teos kuuluu lajityypiltään lohdutuskirjallisuuteen ja tarkemmin kirjallisuuteen, jonka on tarkoitus lohduttaa kuoleman äärellä.[4]
Teos osoittaa monin tavoin Gregorioksen filosofista ja kirjallista oppineisuutta.[3] Aiheensa puolesta siinä voi nähdä Platonin Faidonin vaikutusta: molemmat ovat samankaltaisia kuolinvuoteella käytyjä keskusteluja sielun kuolemattomuudesta. Ajatteluunsa Gregorios on saanut vaikutteita Platonin lisäksi myös muun muassa Filon Aleksandrialaiselta ja Origeneeltä. Sisältönsä puolesta teoksessa on yhtäläisyyksiä Gregorioksen varhaisempaan teokseen De opificio hominis (”Ihmisen luomisesta”).[2]
Gregorioksen teoksessa esittämillä ajatuksilla on ollut suuri vaikutus ortodoksiseen teologiaan ja askeesia koskevaan ajatteluun.[3]
Gregorioksen teos on muodoltaan dialogi eli keskustelu hänen itsensä ja Makrinan välillä. Gregorioksen voi nähdä esittävän keskustelussa eräänlaista ”paholaisen asianajajaa”, siinä missä Makrina esittää kristillisen käsityksen sielun kuolemattomuudesta ja ylösnousemuksen toivosta. Gregorios tunnustaa keskustelun alussa, että häneltä puuttuu hänen toivomansa asioiden perinpohjaisesta tutkiskelusta seuraava vankkumaton luottamus siihen, että asiat todella ovat niin kuin opetetaan. Makrinan sanomina esitetyt ajatukset lienevät kuitenkin (myös) Gregorioksen omia.[3]
Gregorios katsoo, että pyhät kirjoitukset ovat kristillisen teologian lähde, mutta Pyhän Hengen valaisema ihmisjärki kykenee täydentämään ajattelua ja niin vahvistamaan uskoa. Näin järki toimii teologian apulaisena. Keskeisen sijan teoksessa saa teologinen antropologia, erityisesti sielun suhde ruumiiseen ja jumalalliseen luontoon.[3]
Keskustelu alkaa sielun kuolemattomuuden ja Jumalan olemassaolon tarkastelulla. Tämän jälkeen Gregorios ja Makrina keskustelevat sielun olemassaolosta, määritelmästä ja toiminnasta. Siitä siirrytään käsittelemään sielun olemusta ja sen suhdetta Jumalaan, sekä sielun ja ruumiin välistä suhdetta, kuten niiden ykseyttä. Tällöin kysytään muun muassa, voisiko ihminen olla pelkkä mekaaninen laite, jolla ei olisi sielua lainkaan.[5]
Seuraavaksi keskustelu etenee sielun järjettömiin liikkeisiin ja tunteisiin sekä näiden alkuperään.[6] Tämän jälkeen käsitellään tuonelaa (Haades), esimerkkinä Uudessa testamentissa mainitut rikas mies ja Lasarus, sekä sielun puhdistumista kuoleman jälkeen ja järjettömiä liikkeitä sitten, kun sielu on puhdistettu. Gregorioksen mukaan ihmisen autuus kykenee enenemään rajattomasti.[7] Makrina ja Gregorios käsittelevät myös sielunvaellusoppeja. Todetaan myös, ettei luomakunnan alkuperä ole paha eikä sattumanvarainen.[8]
Sielua käsittelevän osuuden loppupuolella puhutaan vielä Jumalan ja aineen suhteesta sekä käsitellään sielun syntymää ja aineellisen maailman alkuperää.[9]
Keskustelun lopussa käsitellään teoksen toista pääaihetta eli ylösnousemusta. Sen käsittely alkaa sen tutkimisella, mitä aiheesta sanotaan Raamatussa. Tämän jälkeen käsitellään ylösnousemusta vastaan esitettyjä epäilyksiä. Lopuksi todetaan, että ylösnousemus on itse asiassa paluu alkutilaan.[10]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
