Scipio Aemilianus Africanus

Publius Cornelius Scipio Aemilianus Africanus Numantinus (185 eaa. – 129 eaa.) oli roomalainen kenraali ja valtiomies, joka toimi konsulina vuosina 147 eaa. ja 134 eaa.

Scipio Africanuksen poika Publius Cornelius Scipio adoptoi hänet hyvin nuorena ja hän vaihtoi nimensä Publius Cornelius Scipio Aemilianukseksi. Scipion isä oli Makedonian valloittaja ja Pydnan taistelun voittaja Lucius Aemilius Paullus Macedonicus. Scipio taisteli itsekin Pydnassa ollessaan vain 17-vuotias.

Scipio valittiin vuonna 147 eaa. uransa ensimmäisen kerran konsuliksi, vaikka hän oli alaikäinen. Sen jälkeen hän osallistui kolmanteen puunilaissotaan menestyen hyvin ja vallaten Karthagon vuonna 146 eaa. Tämän johdosta hän sai triumfin ja sai agnomenin Africanus.

Vuonna 134 eaa. Scipio valittiin taas konsuliksi, ja hän päätti sen jälkeen pitkän sodan Numantiaa vastaan ja sai toisen triumfinsa ja lisänimen Numantinus.

Muutama vuosi sen jälkeen hänet murhattiin, koska hän yritti edistää itaalisten liittolaisten asemaa. Scipio Aemilianus Africanuksen murhasta on syytetty leski Semproniaa ja Gaius Gracchusta sekä tämän kannattajia. Syytökset ovat kuitenkin jääneet vain huhujen tasolle.

Kirjallisuutta

• Adrian Goldsworthy: Rooman puolesta - sotilaat, jotka loivat Rooman valtakunnan, s. 117. Luku 4. Ajatus Kirjat, 2006. ISBN 951-20-6951-2.

Lähteet

• Paavo Castrén & Leena Pietilä-Castrén: Antiikin käsikirja, s. 510. Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4.

Edeltäjä: Spurius Postumius Albinus Magnus ja Lucius Calpurnius Piso Caesoninus

Rooman konsuli Gaius Livius Drusuksen kanssa vuonna 147 eaa.

Seuraaja: Gnaeus Cornelius Lentulus ja Lucius Mummius Achaicus

Edeltäjä: Quintus Calpurnius Piso ja Servius Fulvius Flaccus

Rooman konsuli Gaius Fulvius Flaccuksen kanssa vuonna 134 eaa.

Seuraaja: Lucius Calpurnius Piso Frugi ja Publius Mucius Scaevola

Tämä antiikkiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.