From Wikipedia, the free encyclopedia
Sapotillakasvit eli sapotillapuukasvit (Sapotaceae)[2] on kasviheimo lahkossa Ericales. Heimoon kuuluu noin 1100 kasvilajia, jotka jaetaan lähteestä riippuen 53–58 sukuun.[1][3] Heimon lajit ovat lähinnä trooppisten alueiden puita. Monet lajit ovat ravintokasveina viljeltyjä hedelmäpuita.
| Sapotillakasvit | |
|---|---|
 Sapotillapuu (Manilkara zapota) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophyta |
| Lahko: | Ericales |
| Heimo: |
Sapotillakasvit Sapotaceae Juss.[1] |
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
Sapotillakasvit ovat monivuotisia puuvartisia kasveja. Useimmat lajit tuottavat lateksimaista maitiaisnestettä. Lehdet ovat yleensä asettuneet kierteisesti tai vuorottaisesti, joillakin lajeilla tosin vastakkaisesti. Ne ovat muodoltaan soikeat tai suikeat ja ehytlaitaiset. Kukat ovat yleensä pienissä ryhmissä lehtihangoissa. Ne voivat olla yksi- tai kaksineuvoisia. Verhiö koostuu joko yhdestä 4–6 verholehden kiehkurasta, tai kahdesta 2–4 verholehden kiehkurasta. Terälehtiä on usein enemmän kuin verholehtiä, jopa kaksinkertainen määrä. Heteet ovat asettuneet terälehtiin nähden vastakkain ja niitä on yhtä monta kuin terälehtiä. Hedelmä on tyypiltään marja tai luumarja. Siementen lukumäärä vaihtelee.[4]
Sapotillapuukasvit jaetaan kolmeen alaheimoon:[5]
Alaheimossa on vain suku Sarcosperma, jonka kuusi lajia kasvaa Kaakkois-Aasiassa.[6] Kasvien lehdet ovat korvakkeelliset. Kukintolapakko on hyvin kehittynyt, itse asiassa se on surkastunut haara. Kukassa on toimivien heteiden lisäksi lyhyitä, leveitä ja suomumaisia joutoheteitä. Kehrä puuttuu. Yksi tai kaksi yhteen kasvanutta emilehteä muodostaa sikiäimen, jonka päässä on tukeva vartalo. Siemenet ovat pyöreitä ja vailla ravintovarastoa eli endospermiä.[5]
Alaheimo koostuu 27 suvusta ja 543 lajista, joiden levinneisyys on pantrooppinen. Lehdet ovat korvakkeelliset tai korvakkeettomat. Suurimmat suvut ovat Palaquium (120 lajia), mahuapuut (Madhuca, 110 lajia), sapotillapuut (Manilkara, 80 lajia), marmulanot (Sideroxylum, 75 lajia) ja baulapuut (Mimusops, 50 lajia).[5]
Alaheimo käsittää 25 sukua ja 550 lajia kaikkialla tropiikissa. Lehdet ovat korvakkeettomat. Heteet sijaitsevat tavallisesti korkealla teriötorvessa, ja toisinaan kukassa on myös joutoheteitä. Vartalossa on useita erillisiä luottipintoja. Siemenessä on runsas endospermi tai se puuttuu kokonaan. Sirkkalehdet ovat kookkaita, kasvulehtimäisiä. Runsaslajisimmat suvut ovat poutapuut (Pouteria, lajiluku mahdollisesti 235), Planchonella (110 lajia), tähtiomenat (Chrysophyllum, 80 lajia), Pleioluma (noin 40 lajia) ja balatapuut (Micropholis, 38 lajia).[5]
|
|
Sapotillakasveja tavataan kaikkialla maailman trooppisilla alueilla.[4]
Useat lajit tuottavat syötäviä hedelmiä, kuten lukuma (Pouteria lucuma), sapotillapuu (Manilkara zapota) ja Synsepalum dulcificum. Voipuun (Vitellaria paradoxa) siemenistä saadaan karitevoita, jota käytetään raaka-aineena kosmetiikkatuotteissa. Lisäksi Palaquium-suvun lajien maitiaisnesteestä on tehty guttaperkkaa.
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
