Alfred Hitchcockin elokuva vuodelta 1936 From Wikipedia, the free encyclopedia
Salainen asiamies (engl. Secret Agent) on Alfred Hitchcockin ohjaama brittiläinen jännityselokuva vuodelta 1936. Se oli Hitchcockin toinen vakoiluaiheeseen perustuva elokuva. Sitä oli edeltänyt 39 askelta (1935) ja sitä seurasi niin ikään vakoiluaiheinen Sabotaasi vielä samana vuonna. [1]
| Salainen asiamies | |
|---|---|
| Secret Agent | |
 |
|
| Ohjaaja | Alfred Hitchcock |
| Käsikirjoittaja |
Charles Bennett Ian Hay Jesse Lasky Jr. Näytelmä: Campbell Dixon Novellit: W. Somerset Maugham |
| Tuottaja |
Michael Balcon Ivor Montagu |
| Säveltäjä | Hubert Bath |
| Kuvaaja | Bernard Knowles |
| Leikkaaja | Charles Frend |
| Lavastaja | Oscar Friedrich Werndorff |
| Pääosat |
John Gielgud Peter Lorre Madeleine Carroll |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Yhdistynyt kuningaskunta |
| Tuotantoyhtiö | Gaumont British Picture Corporation |
| Levittäjä |
Associated British Picture Corporation Netflix |
| Ensi-ilta |
toukokuu 1936 Suomi: 4. lokakuuta 1936 |
| Kesto | 86 min |
| Alkuperäiskieli | Englanti |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Richard Ashenden on kirjailija, josta on tehty salainen agentti. Brittihallitus lähettää hänet Sveitsiin tapaamaan saksalaisen vakoilijan. Elsa Carrington, myös agentti, esiintyy hänen vaimonaan. Sveitsissä he lyöttäytyvät yhteen ammattitappaja Kenraalin kanssa. Richard ja Kenraali alkavat epäillä Cayporia ja tappavat hänet Alpeilla. Caypor osoittautuu kuitenkin syyttömäksi. Oikeaksi vakoilijaksi paljastuu yhdysvaltalainen Robert Marvin, joka juuri lähtenyt Elsan kanssa junalla Turkkia kohti. Ashendenin ja Kenraalin on varoitettava häntä. He pääsevät junaan, joka suistuu radalta ilmahyökkäyksessä. Oikea vakoilija kuolee onnettomuudessa.[1]
| John Gielgud | … | Richard Ashenden |
| Peter Lorre | … | ”Kenraali” |
| Madeleine Carroll | … | Elsa Carrington |
| Robert Young | … | Robert Marvin |
| Percy Marmont | … | Caypor |
| Florence Kahn | … | Mrs. Caypor |
| Charles Carson | … | ”R” |
| Lilli Palmer | … | Lilli |
Alfred Hitchcockilla ei ole cameoroolia Salaisessa asiamiehessä.[2]
Salainen asiamies perustuu Daily Telegraphin elokuvakriitikon Campbell Dixonin näytelmään, joka puolestaan perustui W. Somerset Maughamin novelliin The Hairless Mexican (suomeksi teoksessa Salainen asiamies 1958). Tuottaja Michael Balconin mielestä olisi hyvä idea ostaa näytelmän oikeudet ja antaa Dixonin tehdä ensimmäinen käsikirjoitusluonnos. Näin pidettäisiin myös yllä hyviä suhteita lehdistöön. Apulaistuottaja Ivor Montagu oli jyrkästi tätä vastaan, sillä hänellä oli vielä tuoreessa muistissa, kuinka tällainen studiopolitiikka esti Sergei Eisensteinin Hollywood-uran. Hitchcock sai Montagun kuitenkin ylipuhuttua, sillä Hitchcockilla ei ollut aikomustakaan käyttää Dixonin käsikirjoitusluonnosta.[3]
Kun Hitchcock ja Bennett alkoivat työstää käsikirjoitusta, he käyttivät Dixonin näytelmän lisäksi Maughamin alkuperäistä novellia ja lisäksi toista Maughamin novellia The Traitor. Kaikissa niissä seikkailee salainen agentti Ashenden. Juoni perustui pääasiassa Maughamin novelleihin, Dixonin näytelmästä he ottivat rakkaustarinan. Koska tapahtumat sijoittuvat Sveitsiin, siinä oli Hitchcockin mielestä oltava mukana Alpit ja suklaatehdas, josta tuli vakoilijoiden päämaja.[4]
Hitchcockin edellinen elokuva 39 askelta oli menestynyt hyvin Yhdysvalloissa ja siksi hän valitsi Salaisen asiamiehen kahteen pääosaan yhdysvaltalaisten tuntemat näyttelijät Madeleine Carrollin ja Robert Youngin. Carroll oli näytellyt myös 39 askeleessa ja Young, joka tavallisesti näytteli rakkaus- tai komediaelokuvissa, sai tässä elokuvassa roiston roolin. Peter Lorre, joka oli näytellyt Hitchcockin Miehessä joka tiesi liikaa, sai näytellä epäilyttävää meksikolaista kenraalia.[5]
Ashendenia näyttelemään Hitchcock halusi teatterinäyttelijä John Gielgudin, joka ei ollut kiinnostunut elokuvista. Hitchcock sai houkuteltua Gielgudin, että elokuva oli kuin nykyaikaan sijoitettu Hamlet-tarina, jossa päähenkilö on epätietoinen siitä, pitäisikö hänen tehdä velvollisuutensa vai ei. Kun Gielgud sitten viimein sai luettavakseen valmiin käsikirjoituksen, hän sai pettymykseen todeta, ettei Hamlet-teemaa ollut hyödynnetty siinä juuri lainkaan.[5]
Kuvaukset eivät sujuneet hyvin John Gielgudin kannalta. Hänestä hänen roolihahmonsa oli latistettu jokseenkin mitäänsanomattomaksi. Lisäksi hän aristi Madeleine Carrollia, jota Hitchcock näytti lähes palvovan kuvauksissa. Gielgud ei myöskään ollut mielissään siitä, kuinka Peter Lorre näytti varastavan kaikki kohtaukset häneltä – puhumattakaan siitä, että Lorrella oli tapana kadota lyhyiksi ajoiksi lavasteisiin ottamaan morfiinipiikkiä.[6]
Hitchcock oli varsin tyytyväinen valmiiseen elokuvaan – varsinkin kun hän ei ollut itse saanut valita materiaaliaan. Ensimmäinen ennakkoesitys studiolla epäonnistui, sillä Hitchcock ja Montagu olivat lisänneet junaonnettomuuskohtaukseen värillisen kohtauksen, joka näytti aivan siltä kuin filmi projektorissa olisi syttynyt tuleen. Niin kuin katsojat luulivatkin, vaikka elokuva jatkuikin sen jälkeen normaalisti. Johtoporras vaati otoksen poistamista, sillä he pelkäsivät sen aiheuttavan paniikkia elokuvateattereissa. Hitchcock suostui tähän, sillä vaikka hän olikin pitänyt ideaa hyvänä, hänestä se vaikutti nyt väkinäiseltä ja häiritsevältä.[7]
Salainen asiamies sai Britannian ensi-iltansa toukokuussa 1936. Se sai vaihtelevan vastaanoton niin kriitikoiden kuin katsojienkin taholta. Hitchcock itse oli silloin sitä mieltä, että syynä huonoon menestykseen lienee ollut aiheenvalinta: katsojat haluavat sankarin, johon he voivat samaistua ja joka tavoittelee jotain ja myös saakin sen lopussa. Tämä oli kuitenkin puuttunut Salaisesta asiamiehestä.[8]
Herald Tribunen kriitikko kiitteli ennen kaikkea näyttelijöitä. Hänen mielestään Carroll oli vakuuttava ja humaani roolissaan ja Youngista löytyi yllättävää voimaa ja viekkautta. Kaikkein eniten kriitikko oli vaikuttunut Peter Lorren suorituksesta meksikolaisena ”kenraalina”. Kriitikon mielestä Hitchcockin olisi pitänyt poistaa häiritsevät romanttiset kohtaukset ja antaa enemmän tilaa Lorrelle.[9]
Vaikka Salainen asiamies ei ollutkaan sellainen menestys kuin 39 askelta, se tuotti kuitenkin voittoa.[8]
Hitchcock oli leikitellyt sillä idealla, että roistojen ei pitäisi aina näyttää roistoilta. Hän halusi roiston charmantti, kohtelias ja luotettavanoloinen. Salaisessa asiamiehessä hän testasi tämän antamalla roiston roolin Robert Youngille ja kuvaamalla hänet charmikkaammaksi, hauskemmaksi ja komeammaksi kuin sankarin. Yleisö oli haltioissaan ja tätä teemaa Hitchcock muuntelikin koko uransa ajan aina Frenzyyn (1972) asti.[10]
Madeleine Carrollia voidaan pitää ensimmäisenä todellisena hitchcockilaisena naissankarina. Carroll oli elegentti, viileä ja blondi. Hitchcockin asenne Carrolliin vaihteli jumaloinnista sadismiin – käyttäytymismalli, jota Hitchcock tulisi tulevaisuudessa noudattamaan useimpien naistähtiensä kanssa.[11]
Hitchcock oli elokuvia tehdessään tunnetusti hyvin epäpoliittinen, koska politiikka tavallisesti vain sotki jännityselokuvan rakennetta.[3] Salainen asiamies oli jo kuitenkin kolmas peräkkäinen elokuva (muina Mies joka tiesi liikaa ja 39 askelta), jossa elokuvan konnat ovat ilmiselvästi tunnistettavissa saksalaisiksi, vaikka heitä näissä elokuvissa ei suoraan nimitetäkään saksalaisiksi. [11]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
