kemiallinen yhdiste From Wikipedia, the free encyclopedia
Sakariini on vanhin keinotekoinen makeutusaine. Sen kehittivät Ira Remsen ja Constantin Fahlberg vuonna 1879 Johns Hopkinsin yliopistossa Baltimoressa tutkittuaan kivihiilitervan johdannaisia. Löytö oli sattumaa, sillä Fahlberg huomasi makeuden vasta siirryttyään kiireessä aterioimaan laboratoriotyöskentelynsä päätteeksi, unohtaen pestä kätensä.[1]
Sakariini | |
---|---|
Tunnisteet | |
IUPAC-nimi | 3-okso-2,3-dihydrobentso(d)isotiatsoli-1,1-dioksidi |
CAS-numero | |
PubChem CID | |
SMILES | C1=CC=C2C(=C1)C(=O)NS2(=O)=O |
Ominaisuudet | |
Molekyylikaava | C7H5NO3S |
Moolimassa | 183,1845 g/mol g/mol |
Sulamispiste | 226–230 °C |
Tiheys | 0,828 g/cm3 |
Liukoisuus veteen | 4 g/l (25 °C) |
Kemialliselta rakenteeltaan sakariini on aromaattinen kaksoisrengas, joka sisältää rikkiä ja typpeä. Makeudeltaan sakariini on noin 300–500-kertainen sakkaroosiin nähden. Sakariini ei sinänsä ole erityisen vesiliukoinen, ja siksi sitä käytetään lähinnä natriumsuolana eli natriumsakariinina.
Sakariinia käytetään makeutusaineena urheilijoille tarkoitetuissa proteiinivalmisteissa.
Nimi sakariini juontuu kreikan kielen sokeria tarkoittavasta sanasta σακχαρον (sakharon).
Sakariinista käytetään myös nimiä sakkariini, bentsosulfimidi, 3-okso-2,3-dihydrobentso(d)isotiatsoli-1,1-dioksidi ja 1,2-bentsoisotiatsoli-3(2H)-oni-1,1-diaksidi. Sen kemiallinen kaava on C7H5NO3S, moolimassa 183,1845 g/mol, sulamispiste 226–230 °C ja CAS-numero 81-07-2.
Sakariinin E-koodi on E954. Samalla E-koodilla ovat myös sakariinin suolat natriumsakariini, kaliumsakariini ja kalsiumsakariini. Näiden aineiden päivittäinen enimmäismäärärajoitus eli ADI-arvo on 5 mg/kg/vrk.
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.