Sadi Carnot

Nicolas Léonard Sadi Carnot (1. kesäkuuta 1796 – 24. elokuuta 1832)^[1] oli ranskalainen fyysikko, joka ensimmäisenä selitti lämpökoneen eli termodynaamisen koneen toiminnan, joka on termodynamiikan toisen pääsäännön perusta.

Tämä artikkeli kertoo fyysikosta. Samannimisestä poliitikosta kerrotaan artikkelissa Sadi Carnot (Ranskan presidentti).

Nicolas Léonard Sadi Carnot
Henkilötiedot
Syntynyt	1. kesäkuuta 1796 Pariisi, Ranska
Kuollut	24. elokuuta 1832 Pariisi, Ranska
Kansalaisuus	ranskalainen
Koulutus ja ura
Tutkimusalue	fysiikka
Tunnetut työt	Carnotin kierto
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Sadi Carnot oli myös matemaatikkona tunnetun kenraali Lazare Carnot'n poika. Hän opiskeli École polytechniquessa yhdessä mm. Claude-Louis Navierin ja Gaspard-Gustave Coriolisin kanssa opettajinaan muiden muassa Joseph Louis Gay-Lussac, Siméon Denis Poisson ja André-Marie Ampère. Suoritettuaan tutkintonsa siellä hän kouluttautui upseeriksi ennen kuin omistautui tieteelliselle uralle.

Insinöörit osasivat rakentaa höyrykoneita, mutta niiden toimintaperiaate ymmärrettiin huonosti. Esimerkiksi lämpö käsitettiin erikoiseksi aineeksi nimeltä kalorikki. Kirjassaan Réflexions sur la puissance motrice du feu vuodelta 1823 Carnot osoitti että fysiikan lait asettavat rajan minkä tahansa lämpökoneen hyötysuhteelle. Carnot’n kierto on idealisaatio lämpövoimakoneesta, jonka hyötysuhde on mahdollisimman suuri.

Carnot kuoli koleraepidemiaan jo 36-vuotiaana. Hänen jälkeensä saksalainen Rudolf Clausius muotoili ja kehitti lämpöopin täsmälliseen matemaattiseen muotoon.