Sacy Sand

Sacy Sand [säki sänd]^[1] (oik. Rolf Rainer Sigurd Sandqvist, 9. kesäkuuta 1927 – 15. marraskuuta 1985) oli suomalainen muusikko ja laulaja. Hän oli suomalaisen latinomusiikin pioneereja.

Sacy Sand vuonna 1951

Ura

Kokkolalainen Sacy Sand oli jo varhain kiinnostunut jazzista, ja hänen ensimmäinen esikuvansa oli Benny Goodmanin orkesteri. Sotien jälkeen hän liittyi Lars Enqvist Sextettiin laulaja-rumpaliksi ja osallistui keväällä 1946 orkesterin kanssa Jive-Clubin järjestämään orkesterikilpailuun. Musisoinnin ohessa Sand opiskeli Ateneumissa ja valmistui mainosgraafikoksi ja taidemaalariksi. Näihin aikoihin Sandin mielenkiinto Perez Pradon, Benny Moren ja Ernesto Lecuonan rytmejä kohtaan heräsi, ja hän alkoi opetella latinomusiikin keinoja rakennellen muun muassa erilaisia lyömäsoittimia.

Ulkoiselta olemukseltaan Sand oli kuin luotu latinomusiikin esittäjäksi. Ihailemansa Perez Pradon tapaan hän oli lyhyehkö (168 cm) ja hänellä oli ohuet viikset kuten Pradolla. Lavalla hänellä oli aina iloinen ilme kasvoillaan ja hänestä huokui vilpitön esiintymisen riemu.^[2]

Vuonna 1948 Sand siirtyi Leo Lindblomin orkesteriin laulavaksi perkussionistiksi. Tämäkin orkesteri osallistui Jive-Clubin 1949 järjestämiin orkesterikilpailuihin, joissa se voitti oman sarjansa. Seuraavana vuonna Sand siirtyi Kalevi Huuskosen Rytmi-Veikkoihin laulaja-saksofonistiksi ja esiintyi musiikki-lyhytelokuvassa Etelän rytmejä. Sand esiintyi 1950-luvulla myös kolmessa pitkässä elokuvassa Minä soitan sinulle illalla, Tähtisilmä ja Pekka ja Pätkä sammakkomiehinä, joista kahdessa ensimmäisessä hänet voidaan nähdä tyypillisessä lava-show'ssaan laulamassa röyhelöpaitoineen ja isoine conga-rumpuineen.

Sand levytti vuosien 1950 ja 1957 välillä latinalaisia kappaleita, kuten ”El Cumbanchero”, ”Keinu kanssani” (alkup. ”Sway”), ”Brazil”, ”Perfidia” ja ”Lissabonin yössä”. Levyt saivat hyvät arvostelut, mutta eivät käyneet juuri kaupaksi.

1951 Sand siirtyi basisti-laulajaksi Ossi Aallon orkesteriin, joka esiintyi myös Ruotsissa. Lähdettyään Aallon yhtyeestä hän vieraili muun muassa Lasse Turusen orkesterissa, kunnes perusti oman, puhtaasti latinalaisen orkesterinsa. Sandin orkesteri oli vuonna 1955 ensimmäinen televisiossa esiintynyt yhtye – Sand itse nukkui pommiin, eikä häntä nähty lähetyksessä.

Vuonna 1961 Sand joutui keikkamatkalla vakavaan auto-onnettomuuteen, joka käytännössä lopetti hänen muusikonuransa. Elämänsä jälkipuolen hän toimi lähinnä taidemaalarina, joskin kävi satunnaisesti laulamassa Kokkolan Perdido-jazzklubilla.

Diskografia

Singlet

I Cross My Fingers / Robbin's Nest (Cupol FC 5006 • 1951)
Kerrothan miksi / Mua älä hylkää (Metronome KM 7001 • 1952)
Keinu kanssani / Kuka kanalja varasti hääkellot (Tähti RW 507 • 1953)
Te Doy Mi Amor / Kanssasi kaukana (HMV TJ 048 • 1954)
Cara Mia / Rakkauskirje (Star WS 601 • 1955)
Nicolasa / Lemmentuskissasi (Star WS 614 • 1956)
Lissabonin yössä / Vidita (Star WS 622 • 1956)
Brazil / Linda Majer (HMV TJ 063 • 1956)
Perfidia / Mua lähemmäksi käy (HMV TJ 064 • 1957)
Frenesi / Löytää voi niin monta syytä (Star WS 639 • 1957)

EP:t

Etelän rytmejä (Star WEP 05 • 1956)
Brazil (HMV 7 EGY 007 • 1956)
Frenesi (HMV 7 EGY 019 • 1957)

Albumit

• Sacy Sand 1950–1957 (Star STLP 1)
• Levytyksiä vuosilta 1950–1958 (2009)

Lähteet

• Jukka Haavisto: Puuvillapelloilta kaskimaile - Jatsin ja jazzin vaiheita Suomessa, Otava, 1991
• Pekka Gronow, Jukka Lindfors & Jake Nyman: Suomi soi 1 - Tanssilavoilta tangomarkkinoille, Tammi, 2002

Viitteet

1. Nyman, Jake: Muistojen bulevardi: Sing, Sing, Sing Yle Areena. 24.5.2014. Viitattu 26.9.2018.
2. Gronow ym. (toim.), 2002, s. 263.

Aiheesta muualla

• Sacy Sand esiintyy elokuvassa Pekka ja Pätkä sammakkomiehinä (1957), kohdasta 1:42 alkaen.