Rypälekuuset (Cephalotaxus) on havupuusuku, johon kuuluu noin 10 lajia. Suvun lajit ovat ainavihantia pensaita tai pieniä puita. Suvulle ominainen piirre on koppisiemenisten kasvien hedelmiä muistuttava käpy, jonka käpysuomut ovat surkastuneita, ja jossa on tavallisesti vain yksi kokonaan mehevän siemenvaipan ympäröimä siemen. Eräät kasvitieteilijät pitävät rypälekuusia omana yksisukuisena rypälekuusikasvien heimonaan (Cephalotaxaceae), kun taas toiset luokittelevat rypälekuusten suvun marjakuusikasvien heimoon (Taxaceae).[2][3]
| Rypälekuuset | |
|---|---|
 Japaninrypälekuusi (Cephalotaxus harringtonia) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Havupuut Pinophytina |
| Luokka: | Havupuut Pinopsida |
| Lahko: | Cupressales |
| Heimo: |
Rypälekuusikasvit Cephalotaxaceae Neger, 1907[1] |
| Suku: |
Rypälekuuset Cephalotaxus Siebold & Zucc. ex Endl., 1842[2] |
| Katso myös | |
Nimet
Suvusta käytetyt nimet viittaavat suvun käpyihin. Tieteellinen nimi on muodostettu muinaiskreikan kielen päätä tarkoittavasta sanasta kephalos (κέφαλος), joka viittaa kävyn muotoon, sekä nimestä Taxus, joka on klassisesta latinasta juontuva marjakuusten tieteellinen nimi.[2][4]
Kuvaus
Rypälekuuset ovat puuvartisia kasveja. Ne ovat pensaita tai pieniä puita. Oksat voivat olla siirottavia ja sivusuuntaisia tai kohenevia. Rungon kuori on ohutta ja sileää. Se hilseilee kapeina liuskoina.[2] Silmut ovat hieman kartiomaisia tai munanmuotoisia ja limittäisten silmusuomujen peittämiä.[2][3]
Lehdet ovat litteitä ja muodoltaan tasasoukkia tai tasasoukan suikeita. Lehtiasento on kierteinen. Useimmissa versoissa lehdet ovat kääntyneet tyvestään siten, että asettuvat vaakatasossa rangan sivuille kampamaisesti, mutta johtoversoissa ne siirottavat säteittäisesti kaikkiin suuntiin. Lehdessä on näkyvä keskisuoni, joka on koholla lehden kummallakin pinnalla, ja yksi pihkatiehyt, joka kulkee lehden alapinnan keskisuonta myöten. Ilmaraot sijaitsevat lehden alapinnassa, jossa ne muodostavat kaksi vaaleaa ilmarakojuovaa. Kumpikin ilmarakojuova koostuu 11–24 rivistä ilmarakoja. Suvun kasvit ovat ainavihantia ja lehdet ovat monivuotisia.[2][3][5]
Rypälekuuset ovat yleensä kaksikotisia, joten yksineuvoiset hede- ja emikukinnot sijaitsevat tavallisesti eri kasviyksilöissä. Kukinnot kasvavat hankasilmuista kehittyvissä perällisissä ryppäissä. Hedekukinnot eli hedekävyt kasvavat 6–8 kukinnon ryppäissä. Hedekukinto koostuu 4–16 muodoltaan kilpimäisestä hedelehdestä, jotka ovat asettuneet kierteisesti lyhyen rangan ympärille. Jokaisessa hedelehdessä on 2–4 siitepölyä tuottavaa pölylokeroa. Emikukinnot eli kävyt kasvavat yleensä 1–6 kukinnon ryppäissä. Emikukinnossa on useita hedelmällisiä emilehtiä eli käpysuomuja, joissa kussakin on kaksi pystyä siemenaihetta. Lopulta yleensä vain yksi tai joskus kaksi siemenaiheista kehittyy kypsiksi siemeniksi. Siemenet ovat luumun- tai munanmuotoisia, niillä on kova siemenkuori, ja kypsinä niitä ympäröi kokonaan mehevä siemenvaippa. Aluksi vihreän siemenvaipan väri vaihtelee kypsänä vihreästä ja kellertävästä punaiseen ja ruskeaan. Siemenvaipan muoto vaihtelee pallomaisesta pitkänomaiseen. Sen kärki on yleensä otapäinen.[2][5]
Kiinanrypälekuusen (Cephalotaxus fortunei) lehtiä.
Lajin Cephalotaxus sinensis hedekukintoja.
Japaninrypälekuusen (Cephalotaxus harringtonii) hedelmää muistuttavia käpyjä.
Kiinanrypälekuusen kuivattuja käpyjä ja siemeniä.
Luokittelu
Rypälekuuset luokitellaan vaihtelevasti joko omaan, yleensä yksisukuiseen rypälekuusikasvien heimoonsa tai marjakuusikasvien heimoon. Lisäksi eräät tutkijat ovat luokitelleet muitakin useimmiten marjakuusikasveihin kuuluvina pidettyjä kasvisukuja, kuten suvun Amentotaxus, rypälekuusikasvien heimoon.[1][3]
Lajit
Rypälekuusiin kuuluu lajien määrittelystä riippuen 8–11 lajia. Havupuihin erikoistuneen kasvitieteilijän Aljos Farjonin teoksessa A Handbook of the World's Conifers määritellään sukuun kuuluvan seuraavat kahdeksan lajia:[2]
- Cephalotaxus fortunei – kiinanrypälekuusi
- Cephalotaxus hainanensis
- Cephalotaxus harringtonia – japaninrypälekuusi
- Cephalotaxus lanceolata
- Cephalotaxus latifolia
- Cephalotaxus mannii
- Cephalotaxus oliveri
- Cephalotaxus sinensis
Levinneisyys ja elinympäristö
Rypälekuusia kasvaa luonnossa Aasian etelä-, itä- ja kaakkoisosissa. Niitä esiintyy luonnonvaraisena Japanin, Pohjois- ja Etelä-Korean, Kiinan, Vietnamin, Laosin, Myanmarin ja Intian alueilla. Suurin lajirunsaus on Kiinassa.[2][3]
Rypälekuuset kasvavat kosteassa, lämpimänlauhkeassa tai subtrooppisessa ilmastossa. Kaikki suvun lajit kestävät hyvin varjostusta ja kasvavat yleensä metsän latvuskerroksen alapuolella pieninä puina tai pensaina.[3]
Käyttö
Rypälekuusten puuta käytetään paikallisesti saha- tai polttopuuna. Monia suvun edustajia on myös käytetty perinteiseen lääkintään, ja joistakin on tuotettu syöpälääkkeiden valmistukseen käytettäviä alkaloideja, kuten monista marjakuusistakin (Taxus).[3]
Lähteet
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
