Rosaleen Norton
From Wikipedia, the free encyclopedia
Rosaleen Norton (2. lokakuuta 1917 Dunedin, Uusi-Seelanti – 5. joulukuuta 1979 Sydney, Uusi Etelä-Wales, Australia) oli australialainen kuvataiteilija ja okkultisti, joka kutsui itseään noidaksi. Hänet tunnettiin julkisuudessa provokatiivisesta elämäntyylistään ja okkultismia käsittelevästä taiteestaan.[1] Rosaleen Nortonin elämäntyyli ja vakaumukset tekivät hänestä kohutun hahmon konservatiivisessa Australiassa, ja hän joutui usein median, poliisin ja kirkon tarkkailun kohteeksi.[1] Hänen surrealistinen taiteensa oli elinaikanaan laajalti väärinymmärretty ja se joutui sensuurin kohteeksi. Nortonia kutsuttiin mediassa nimellä ”Kings Crossin noita”, sillä hän asui ja vaikutti Sydneyssä, Kings Crossin alueella, joka tunnettiin boheemista kulttuuristaan.[2]
| Rosaleen Norton | |
|---|---|
 Rosaleen Norton vuonna 1943. |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Rosaleen Miriam Norton |
| Syntynyt | 5. lokakuuta 1917 Dunedin, Uusi-Seelanti |
| Kuollut | 5. joulukuuta 1979 (62 vuotta) Sydney, Uusi Etelä-Wales, Australia |
| Ammatti | taiteilija |
| Taiteilija | |
| Salanimi | The Witch of Kings Cross |
| Ala | kuvataiteilija, okkultisti, noita |
| Taidesuuntaus | surrealismi, vortisismi, okkultistinen taide |
Hän joutui useita kertoja oikeuteen syytettynä säädyttömyydestä. Norton oli julkisuudessa avoimesti noita ja biseksuaali.[3] Vaikka Norton kohtasi elinaikanaan paljon vastustusta ja sensuuria, hänestä on myöhemmin tullut kulttuuri-ikoni feministien ja vaihtoehtotaiteilijoiden keskuudessa. Häntä pidetään merkittävänä henkilönä myös okkultismin historiassa.[1][3]
Rosaleen Nortonin elämä
Varhaiset vuodet
Rosaleen Norton syntyi 2. lokakuuta 1917 Dunedinissa Uudessa-Seelannissa. Hän oli Albert Thomas Nortonin, lontoolaisen merikapteenin, ja tämän Uudessa-Seelannissa syntyneen vaimon Beena Salekin (o.s. Aschman) kolmas tytär. Albert oli säveltäjä Ralph Vaughan Williamsin serkku. Perhe muutti Sydneyyn Australiaan kesäkuussa 1925.[1]
Norton kutsui itseään jo lapsena itseään noidaksi, ja hän kertoi jo lapsena näkevänsä näkyjä.[3] Hänet erotettiin Church of England Girls’ Schoolista, Chatswoodissa 14-vuotiaana, koska hän oli tehnyt vampyyreista, aaveista ja ihmissusista piirroksia, joita pidettiin sopimattomina ja muiden tyttöjen moraalia pilaavina. Koulun rehtori kuvaili häntä "turmeltuneeksi".[2] Myöhemmin hän opiskeli kaksi vuotta East Sydney Technical Collegessa, missä kuvanveistäjä Rayner Hoff rohkaisi hänen ”pakanallista” luovuuttaan.[1]15-vuotiaana hän alkoi myydä okkulttisia novellitarinoita.[2]
Elantonsa hän hankki erilaisilla matalapalkkaisilla töillä samalla, kun syventyi magian, okkultismin, metafysiikan ja psykologian opiskeluun.[2] Rosaleen elätti itseään muun muassa keittiöapulaisena, yökerhon tarjoilijana, postinkantajana. Hän työskenteli hetken aikaa myös toimittajakokelaana ja kuvittajana Smith’s Weekly -lehdessä, mutta koki työn liian rajoittavaksi ja erosi tehtävästä. Hänen ensimmäiset julkaistut taideteokset – kaksi fantasia-aiheista maalausta ja lyijykynätutkielma The Borgias – ilmestyivät Pertinent-lehdessä vuonna 1941.[1] Nortonin inspiraatio kumpusi hänen mukaansa todellisista kohtaamisista pakanallisten jumaluuksien kanssa, Nämä ilmestyivät hänelle transsi-visioissa, mutta vain hänen omasta tahdostaan. Jumaluuksien lisäksi Norton väitti kohdanneensa Luciferin, Baphometin, demoneita, astraalisia olentoja ja muita entiteettejä – joita hän kuvasi taideteoksissaan alastomina puoliksi eläiminä, puoliksi ihmisinä.[2]
Ongelmat viranomaisten kanssa
Vuonna 1949 Norton nousi julkisuuteen pidettyään näyttelyn pakanallisista ja seksuaalisesti latautuneista piirroksistaan Rowden White -kirjastossa Melbournen yliopistossa. Poliisi teki ratsian näyttelyyn, joka sisälsi muun muassa tunnetut teokset Lucifer, Witches’ Sabbath ja Individuation.[1] Melbournen poliisi tuhosi suuren osan hänen töistään yliopiston ratsiassa.[4] Rosaleen Nortonia vastaan nostettiin syyte säädyttömyydestä, mutta syytteet hylättiin, kun hän esitti oikeudessa yksityiskohtaiset selitykset teostensa okkulttisesta symboliikasta.[1]
Norton kokosi mystisiä piirroksiaan kuvasarjaksi, joka julkaistiin vuonna 1952 kirjassa The Art of Rosaleen Norton. Kirjan kustansi arvostettu Walter Glover, mutta kirja aiheutti vielä suuremman kohun, kuin Melbournen näyttely. Glover sai syytteen säädyttömän julkaisun levittämisestä, ja kirjaa sai myydä Australiassa vain sensuroituna, osa seksuaalisesti latautuneista kuvista peitettynä. Yhdysvalloissa tulliviranomaiset polttivat kirjan kappaleita.[1] Gloverilla oli vaikeuksia mainostaa kirjaa, ja talousongelmien kasaantuessa hän ajautui konkurssiin vuonna 1957[2]
Kohujen vuoksi Norton tunnettiin mediassa pian nimellä ”Kings Crossin noita”, sillä hän julisti avoimesti medialle olevansa oikea noita, ja hän kertoi omistautuneensa taiteen lisäksi myös okkultismille. Lausuntoja seurasi median ajojahti, joka kohdistui hänen taiteeseen, uskomuksiin, elämäntapaan ja jopa hänen ulkonäköönsä.[1] Rosaleen oli visuaalisesti dramaattinen nuori nainen: tummat kiharat hiukset, intensiivinen katse ja hän pukeutui usein mustiin miesten vaatteisiin ja esoteerisiin asusteisiin. Hän oli gootti jo kauan ennen kuin goottityyli oli yleisesti muodissa.[3] Skandaalihakuinen lehdistö levitti hänestä väitteitä mustien messujen järjestäjänä. Vuonna 1955 mielenterveysongelmista kärsivä nainen nimeltä Anna Karina Hoffman väitti, että hänen elämänsä ja psyyke oli romahtanut sen jälkeen, kun hän oli osallistunut Rosaleen Nortonin johtamaan saatanalliseen mustaan messuun.[5] Hoffmanin syytösten takia siveyspoliisi pidätti Rosaleenin vuokraamastaan kellariasunnosta.[2]
Norton kiisti nämä syytökset, mutta tapaus synkensi hänen mainetta mediassa, sillä lehdistö julkaisi tarinoita, joissa Nortonia syytettiin saatanpalvonnasta ja jopa eläinuhreista. Hoffman myönsi myöhemmin, että hän oli valehdellut viranomaisille.[5]
Vuonna 1956 Norton joutui uuden kohun keskelle, kun poliisi takavarikoi valokuvia ja filmimateriaalia seremoniallisista rituaaleista. Näiden kuvien perusteella Rosaleenia syytettiin ”epäluonnollisista sukupuolisuhteista”. Hän oli harjoittanut sadomasokismia ja työskennellyt dominana.[3] Seuraavat kaksi vuotta Rosaleen Norton joutui pitkällisiin oikeudenkäynteihin, jotka herättivät laajasti median kiinnostusta. Hänestä kuvattua filmimateriaalia väitettiin todisteeksi Kings Crossin noitakultista ja Nortonin taidetta luonnehdittiin mediassa "irstaaksi" ja "himokkaaksi"[2]
Kohu sadomasokismista ja noituudesta johti lopulta Sir Eugene Goossensin, Sydneyn sinfoniaorkesterin kapellimestarin, julkiseen nöyryytykseen. Sir Eugene Goossens oli kuulunut Nortonin lähipiiriin vuodesta 1952, mutta hän joutui nyt eroamaan sinfoniaorkesterista noituus-ja seksiskandaalin vuoksi.[1][3]
Viimeiset vuodet
Norton vetäytyi julkisuudesta 1970-luvulla ja asui kellariasunnossa Roslyn Gardenissa. Vaikka hän oli viimeisinä vuosinaan fyysisesti heikko ja huonokuntoinen, Norton pysyi elämänsä loppuun saakka sekä taiteilijana että noitana harjoittaen rituaalejaan ja pitäen yhteyttä eläimiin ja luontoon.[3] Hän maalasi yliluonnollisia aiheita käsitteleviä makaabereja taideteoksia koko elämänsä ajan.[1]
Rosaleen Norton kuoli syöpään 5. joulukuuta 1979 Australiassa.[1]
Rosaleen Nortonin taide
Kuvataide
Taiteilijana Rosaleen Norton kuvitti uskomuksiaan, sekä niihin kuuluvia jumalia, demoneja ja muita okkultismiin liitettyjä olentoja ja symboleja. Nortonin kuvataidetta inspiroi brittiläinen vortisismi, ja hänen tyyliään on verrattu taiteilija Norman Lindsayn töihin, jolle hän toisinaan myös poseerasi alastonmallina.[3] Hänen kuvataiteensa on usein rinnastettu myös surrealismiin ja visionääriseen taiteeseen.[6] Nortonin itsensä mukaan hänen kuvastonsa sai voimakkaasti vaikutteita itsehypnoosista ja astraalimatkoista, joita hän harjoitti ja jotka olivat keskeisiä harjoitteita hänen okkultismi-uskossaan.[1]
Julkinen esiintyminen
Mediassa on toisinaan pohdittu, oliko Rosaleen Nortonin julkinen esiintyminen noitana myös performanssitaidetta.[7] 1940- ja 1950-luvuilla hänen synkkä esteettinen tyylinsä ja provosoiva asenteensa olivat voimakkaassa ristiriidassa sodanjälkeisen yhteiskunnan normien kanssa, etenkin naisille asetettujen perhe- ja kotikeskeisten odotusten valossa.[4] Nortonin tapa hallita julkista imagoaan mediassa on nähty poliittisena kannanottona. Hän vastusti avoimesti mediassa kristillistä ja patriarkaalista yhteiskuntajärjestystä 1900-luvun puolivälin Australiassa. Hän nousi erityisesti kapinaan Australian pääministerin Robert Menziesin tiukkoja sensuurilakeja vastaan.[4] Hänen on katsottu ottaneensa haltuun noidan hahmon ja tehneen siitä voimakkaan symbolin omasta yhteiskunnallisesta sananvapauden ja tasa-arvon vaatimuksestaan.[7] Australian media demonisoi hänet, mutta hän itse nautti maineestaan ja vaali kohuja, jonka hänen elämäntapansa herätti.[4]
Kuoleman jälkeinen arvostus
Vuonna 1981 takaisin liiketoimintaan palannut Walter Glover sai The Art of Rosaleen Norton kirjan tekijänoikeudet viralliselta konkurssipesän hoitajalta. Hän julkaisi kirjan uudelleen vuonna 1982, jolloin teos sai myötämielisen vastaanoton.[2] Rosaleen Nortonin kuolemansa jälkeen, hänen tarinansa Kings Crossin noitana on inspiroinut romaaneja, näytelmiä ja musiikkia. Hänestä on kirjoitettu useita elämäkertoja. Joillekin hän on feministinen ikoni ja aikansa edellä ollut taiteilija, mutta toisten silmissä femme fatale, joka tuhosi kapellimestari Sir Eugene Goossensin uran.[8]
Hänen elämäkertakirjoittajansa Nevill Drury kuvailee Rosaleen elämää ja taidetta: ”Nortonin esoteeriset uskomukset, kosmologia ja visionäärinen taide kietoutuvat tiiviisti yhteen – ne heijastavat hänen ainutlaatuista lähestymistapaansa maagiseen universumiin. Häntä innoitti magian ’yöllinen’ puoli, jossa korostettiin pimeyttä, sekä seksimagian muodot, joita hän oli oppinut englantilaisen okkultistin Aleister Crowleyn kirjoituksista.”[9]
Vuonna 2021 elokuvaohjaaja Sonia Bible teki Rosaleen Nortonin elämästä dokumenttielokuvan The Witch of Kings Cross.[3][10][11]
Lähteet
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.