venäläis-israelilainen liikemies ja miljardööri From Wikipedia, the free encyclopedia
Roman Arkadjevitš Abramovitš (ven. Рома́н Арка́дьевич Абрамо́вич, hepreaksi רומן אברמוביץ; s. 24. lokakuuta 1966 Saratov, Neuvostoliitto) on venäläis-israelilainen liikemies ja miljardööri. Abramovitš nousi 1990-luvulla yhdeksi Venäjän johtavista oligarkeista. Omaisuutensa hän keräsi alun perin öljynviennillä mutta myöhemmin myös alumiinilla ja teräksellä. Hän toimi Venäjän itäisimmän alueen, Tšukotkan autonomisen piirikunnan, kuvernöörinä vuosina 2000–2008. Hän on asunut Lontoossa useita vuosia, ja hän omisti lontoolaisen Chelsea-jalkapalloseuran.
| Roman Abramovitš | |
|---|---|
.png) Abramovitš vuonna 2021. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 24. lokakuuta 1966 Saratov, Neuvostoliitto |
| Kansalaisuus | Venäjä, Israel, Portugali |
| Muut tiedot | |
| Omaisuus | 9,1 mrd $ |
| Aiheesta muualla | |
| Kotisivu | |
Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen mukaan hänen varallisuutensa arvo on 9,4 miljardia puntaa eli 11,3 miljardia euroa[1]. Abramovitš on Britannian pakotelistalla, mikä tarkoittaa, että hänen varojaan on jäädytetty ja hän on liiketoiminta- ja matkustuskiellossa [1].
Roman Abramovitš syntyi vuonna 1966 Saratovissa Volgan varrella. Hänen liettuanjuutalaiset vanhempansa olivat kuolleet tapaturmaisesti, kun poika oli vasta nelivuotias. Hän kasvoi sukulaistensa hoivissa, osan lapsuudestaan kaukana pohjoisessa Komissa.[2][3]
Abramovitš jätti yliopiston kahdesti kesken ja suoritti asepalveluksensa.[3]
Abramovitšin kerrotaan aloittaneen liiketoimintansa vuonna 1987 häälahjakseen saamalla kahdellatuhannella ruplalla. Hän osti rahoilla hammastahnaa ja sukkahousuja ja myi niitä mustassa pörssissä Moskovassa perestroikan aikana. Seuraavana vuonna hän perusti ansaitsemillaan rahoilla vaimonsa kanssa pienen tehtaan, jossa valmistettiin nukkeja.[2]
Abramovitš siirtyi öljyalalle jo varhain ja alkoi viedä öljyä Venäjän suurimmasta öljynjalostamosta Omskissa.[4] Hän keräsi omaisuuden 1990-luvun alussa öljynviennillä. Vuosina 1992–1995 hän perusti viisi yritystä, jotka valmistivat ja myivät öljytuotteita.
Venäjän johtava oligarkki Boris Berezovski liittoutui Abramovitšin kanssa vuonna 1995, ja miehet ostivat Sibneft-öljy-yhtiön ”lainaa osakkeita vastaan” -huutokaupassa. Abramovitšin menestystä edesauttoi liikekumppanuus presidentti Jeltsinin vävyn Leonid Djatšenkon kanssa, ja hänellä oli pian hyvin läheiset välit presidenttiin.[2]
Kun Berezovski oli joutunut presidentti Putinin epäsuosioon vuonna 2000, Abramovitš osti hänen osuutensa Sibneftistä. Tämä rikkoi miesten ystävyyden, ja vuonna 2007 Berezovski haastoi Abramovitšin oikeuteen siitä, että Abramovitš olisi saanut hänen osuutensa alihintaan uhkailemalla häntä.[2] Vuonna 2011 Berezovski vaati Abramovitšilta 5,5 miljardia dollaria korvauksia.[5]
Abramovitš omisti 2000-luvun alussa 80 prosenttia Sibneftistä, 50 prosenttia alumiiniyritys RUSALista ja 26 prosenttia lentoyhtiö Aeroflotista.[4] Hän hankki myös ORT-tv-kanavan Berezovskilta ja Badri Patarkatsišvililta.[5] Vuosina 2003–2004 hän myi osuutensa RUSALista oligarkki Oleg Deripaskalle. Syksyllä 2005 Abramovitš myi suurimman osuuden öljy-yhtiö Sibneftistä Venäjän valtiolliselle kaasu- ja öljy-yhtiölle Gazpromille. Vuonna 2006 hän osti osuuden Venäjän suurimmasta teräksenvalmistajasta Evraz Groupista.
Abramovitš pidätettiin vuonna 1993, ja hän sai syytteen dieselöljyä kuljettaneen junan ohjaamisesta sivuraiteelle. Hänet päästettiin vapaaksi sen ansiosta, että hän teki yhteistyötä poliisin kanssa. Häntä vastaan on myöhemminkin nostettu useita syytteitä eri rikoksista, kuten vähemmistöosakkaiden omistuksen laimentamisesta. Vuonna 2008 hän myönsi maksaneensa miljardeja poliittisista palveluista ja suojelusta sen jälkeen, kun hänestä oli tullut suurten valtionyhtiöiden omistaja.[2]
Kun Putin nousi Venäjällä valtaan vuonna 2000, Abramovitš alkoi toimia myös politiikassa. Hänestä tuli itäisen ja köyhän Tšukotkan alueen kuvernööri vuoden 2000 vaaleissa, joissa hän sai 92 prosenttia äänistä.[3] Abramovitš käytti alueen kehittämiseen satoja miljoonia euroja omia rahojaan. Abramovitš toimi alueen kuvernöörinä vuoteen 2008 asti.[2]
Abramovitš muutti 2000-luvun alussa Lontooseen, josta hän osti Englannin Valioliigan jalkapalloseura Chelsean ja investoi siihen yli puoli miljardia euroa.[2] Abramovitš on sanonut, että hänen tavoitteensa Chelsean omistamisessa ei ole ansaita rahaa vaan voittaa pokaaleja ja pitää hauskaa.[2] Avokätisten pelaajaostojen jälkeen Chelsea on Abramovitšin omistuksessa voittanut vuosien 2003–2022 aikana Englannin Valioliigan viidesti sekä Mestarien liigan ja Eurooppa-liigan kahdesti.[6]
Abramovitš ilmoitti helmikuussa 2022 luopuvansa Chelsean johtamisesta ja hallinnasta.[6] Muutama päivä sen jälkeen hän kertoi aikovansa myydä seuran.[7]
Venäjällä Abramovitšin omistuksista merkittävin on KHL-jääkiekkoseura Avangard Omsk. Joukkueen pelaajabudjetti kaudella 2009–2010 oli koko liigan toiseksi suurin, noin 443 miljoonaa ruplaa (n. 12,2 milj. €).
Vuonna 2008 Forbes arvioi Abramovitšin varallisuudeksi 23,5 miljardia euroa. Vuoden 2008 rahoituskriisi vei suuren osan hänen omaisuudestaan.[2] Vuonna 2021 Forbes arvioi Abramovitšin omaisuuden arvoksi 14,5 miljardia dollaria, jolla hän on maailman 142. rikkain henkilö.[8] Abramovitš omistaa useita kiinteistöjä, suihkukoneita, jahteja, urheiluautoja ja taideaarteita.[3] Hänen neljän tai viiden huvijahtinsa arvo on yhteensä noin miljardi dollaria.[9]
Ukrainan kansallinen korruptiontorjuntavirasto (NACP) julkaisi elokuussa 2023 "sota- ja pakoteportaalin", jossa se luetteloi maalauksia ja veistoksia, joita Venäjän superrikkaiden uskotaan ostaneen ja myyneen viime vuosina ja joita länsi ja Kiovan syyttävät Vladimir Putinin Ukrainan sodan auttamisesta. Roman Abramovitš on portaalissa mainittujen taidekeräilijöiden joukossa. Hänen kerrotaan hankkineen vuosien varrella useita tunnettuja teoksia, mukaan lukien Francis Baconin triptyykin vuodelta 1976, Alberto Giacomettin maalauksedn Woman of Venice I ja kahdeksan albumia Ilja Kabakovin The 10 Characters -sarjasta. Ostettujen teosten arvioitu arvo on 163,9 miljoonaa dollaria.[10]
Syyskuussa 2023 The Guardian paljasti, että Abramovitš ja hänen entinen vaimonsa, yhdysvaltalainen keräilijä Dasha Zhukova hankkivat yhden merkittävimmistä koskaan kootuista modernin taiteen yksityiskokoelmista. Kymmenen vuotta kestäneen jakson aikana hankintoja tehtiin yli 300. Oligarkin omat arvioijat arvioivat sen arvon lähes miljardiksi dollariksi. Kokoelmaa kehui upeaksi Lontoon Goldsmithin yliopiston professori Andrew Renton. "Se ei ole uusrikkaiden mauton kokoelma, vaan se osoittaa erittäin hyvää makua. Jos on tarpeeksi rahaa, voi ostaa palan historiaa."[11]
Abramovitš on ollut kahdesti naimisissa ja hänellä on kuusi lasta.[3]
Abramovitš on kuuluisa elämäntyylistään, joka on ylellinen jopa oligarkkien mittapuulla. Hänen henkivartiostoonsa kuuluu huhujen mukaan yli 40 erikoiskoulutettua miestä.[2]
Abramovitšilta evättiin vuonna 2016 oikeus asettua asumaan pysyvästi Sveitsiin sen jälkeen, kun Sveitsin liittovaltion poliisi totesi hänen olevan uhka julkiselle turvallisuudelle. Abramovitšin aikomus oli asettua asumaan Verbierin hiihtokeskukseen Valaisin kantoniin.[12]
Britanniassa asuneella Abramovitšilla oli ollut vaikeuksia saada viisumia Britanniaan uusituksi samanaikaisesti kun Britannian ja Venäjän suhteet olivat viilentyneet Sergei ja Julia Skripalin murhayrityksen jälkeen. Abramovitšin asuinpaikaksi oli merkitty Jersey Kanaalisaarilla, mutta hän ei ole koskaan asunut siellä.[13]
Abramovitš muutti Israeliin vuonna 2018. Hänelle myönnettiin toukokuussa 2018 Israelin kansalaisuus juutalaisten paluuoikeuteen perustuvan lain pohjalta. Muuttonsa jälkeen Abramovitš on Israelin rikkain kansalainen. Hän asuu Tel Avivissa kartanossa, jonka hän osti israelilaiselta Hollywood-näyttelijältä Gal Gadotilta.[13]
Vuonna 2021 Abramovitšille myönnettiin myös Portugalin kansalaisuus sefardijuutalaisen sukutaustansa takia.[14]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
