yhdysvaltalainen vapaaottelija From Wikipedia, the free encyclopedia
Robert Glenn Lawler (s. 20. maaliskuuta 1982 San Diego, Kalifornia) on yhdysvaltalainen välisarjan vapaaottelija. Hän oli UFC:n välisarjan mestari 2014–2016 välisenä aikana. Lawler on kilpaillut aikaisemmin Strikeforcessa ja on entinen EliteXC:n keskisarjan mestari.
| Robbie Lawler | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 20. maaliskuuta 1982 San Diego, Kalifornia |
| Kansalaisuus |
 Yhdysvallat |
| Vapaaottelija | |
| Lempinimi | Ruthless, The Monster, The Brawler |
| Aktiivisena | 2001– |
| Pituus | 180 cm |
| Paino | 77 kg |
| Painoluokka |
välisarja (2001–2004, 2013–) keskisarja (2004–2013) |
| Kätisyys | oikea |
| Taistelutyyli | nyrkkeily, lukkopaini[1] |
| Seura |
Sanford MMA (2017–) American Top Team (2013–2016) Miletich Fighting Systems (2000–2013, 2021) |
| Tilastot | |
| Ottelut | 45 |
| Voitot | 29 |
| – tyrmäyksellä | 21 |
| – luovutuksella | 1 |
| – päätöksellä | 7 |
| Tappiot | 15 |
| – tyrmäyksellä | 3 |
| – luovutuksella | 5 |
| – päätöksellä | 7 |
Lawler aloitti vapaaottelun 2001 kohdattuaan John Reedin 7. huhtikuuta. Hän voitti kamppailun teknisellä tyrmäyksellä ensimmäisessä erässä. Sittemmin Lawler otteli vaihtelevasti eri organisaatioissa voittaen kaikki ottelunsa ensimmäisen erän tyrmäyksellä. Nopein tyrmäys tuli uransa toisessa kamppailussa Landon Showalteria vastaan, joka päättyi 14 sekunnissa.
Lawler siirtyi UFC:hen 2002 ja voitti ensimmäisen ottelunsa 10. toukokuuta Aaron Rileyta vastaan tuomariäänin UFC 37 -tapahtumassa.[2] Toisen kamppailunsa Lawler kävi UFC 37.5 -tapahtumassa kesäkuussa Steve Bergeriä vastaan. Hän voitti kamppailun teknisellä tyrmäyksellä toisen erän alussa.[3] Lawler otteli vielä kolmannen kerran marraskuussa Tiki Ghosnia vastaan, jonka hän voitti teknisellä tyrmäyksellä ensimmäisen erän alussa.[4]
Lawler otteli vuonna 2003 kahdesti, joista Pete Sprattia vastaan hän hävisi huhtikuussa käydyssä ottelussa luovutuksella loukatessaan lonkkansa.[5] Samalla päättyi Lawlerin seitsemän ottelun voittoputki. Marraskuussa hän voitti tuomariäänin (29–28, 29–28, 29–28) Chris Lytlen.[6]
Vuosi 2004 ei mennyt Lawlerin kannalta hyvin hävittyään ensin huhtikuussa Nick Diazille tyrmäyksellä toisen erän alussa ja myöhemmin lokakuussa keskisarjan ottelussa Evan Tannerille triangelikuristuksella ensimmäisen erän alussa.[7][8]
Kahden peräkkäisen tappion jälkeen Lawler sai lähteä UFC:stä ja hän päätyi ottelemaan SuperBrawl: Icon -tapahtumassa SuperBrawl keskisarjan mestaruudesta Falaniko Vitalea vastaan. Lawler voitti mestaruuden toisen erän lopussa teknisellä tyrmäyksellä.
Mestaruuden jälkeen Lawler otteli yhden voitokkaan ottelun King of the Cagessa syyskuussa 2005. Hän voitti Jeremy Brownin käsilukolla ensimmäisessä erässä.
Lawler siirtyi ottelemaan ICON Sport -organisaatioon 2006, jossa hän otteli heti ensimmäisessä ottelussaan keskisarjan mestaruudesta Falaniko Vitalea vastaan. Kaksikko oli kohdannut toisensa kerran aikaisemmin heinäkuussa 2005, jolloin Lawler oli parempi. Myös tällä kertaa Lawler oli parempi voitettuaan mestaruuden ensimmäisen erän tyrmäyksellä.
Lawler puolusti mestaruuttaan ensimmäisen kerran syyskuussa 2006 Jason Milleria vastaan. Hän menetti mestaruuden käsitriangelikuristuksella kolmannessa erässä.
Tappion jälkeen Lawler otteli kaksi ottelua muissa organisaatioissa. Lokakuussa 2006 vain kuukausi edellisestä ottelusta hän kohtasi Pridessa King of the Cagen hallitsevan keskisarjan mestarin Joey Villaseñorin. Lawler voitti kamppailun tyrmäyksellä hyppypolvipotkulla 22 sekunnissa. Helmikuussa 2007 hän voitti Eduardo Pamplonan IFL:ssä teknisellä tyrmäyksellä kolmannessa erässä.
Maaliskuussa 2007 Lawler palasi takaisin ICON Sportiin ja otteli uudelleen keskisarjan mestaruudesta nyt Frank Triggia vastaan. Hän onnistui voittamaan toisen kerran mestaruuden tyrmättyään Triggin neljännen erän alussa.
Lawler siirtyi seuraavaksi EliteXC:hen, jossa hän otteli 15. syyskuuta 2007 heti ensimmäisessä ottelussaan keskisarjan mestaruudesta Murilo Ruaa vastaan. Lawler voitti mestaruuden tyrmäyksellä kolmannessa erässä.
Hän puolusti mestaruuttaan ensimmäisen kerran 31. toukokuuta 2008 Scott Smithia vastaan. Ottelun tulos mitätöitiin kolmannessa erässä, kun Lawler osui vahingossa sormilla Smithin silmään. Kaksikko otteli uudelleen 26. heinäkuuta, jolloin Lawler voitti kamppailun teknisellä tyrmäyksellä toisessa erässä.
EliteXC:n lakkautettua toimintansa Lawler siirtyi Strikeforceen, jossa hän kohtasi kesäkuussa 2009 myös entisen EliteXC:n mestarin Jake Shieldsin. Lawler hävisi kamppailun giljotiinikuristuksella ensimmäisessä erässä.[9]
Lawler otteli vuonna 2010 kolmesti, ensimmäisen kerran tammikuussa. Hän kohtasi potkunyrkkeilijänä tunnetun Melvin Manhoefin, joka onnistui ottelun aikana antamaan tehokkaita alapotkuja, mutta Lawler lopulta voitti ottelun tyrmäyksellä ensimmäisessä erässä.[10] Kesäkuussa hän kohtasi Strikeforcen entisen alemman raskaansarjan mestarin Renato Sobralin, joka painoi punnituksessa sallitun painorajan yli. Ottelu käytiin epävirallisessa painoluokassa, jonka Lawler hävisi tuomariäänin (28–29, 28–29, 28–29).[11] Joulukuussa hän otteli Matt Lindlandia vastaan, joka oli urallaan otellut kerran UFC:n keskisarjan mestaruudesta. Lawler voitti ottelun tyrmäyksellä 50 sekunnissa.[12]
Nopean Lindland voiton jälkeen Lawler sai tilaisuuden otella Strikeforcen keskisarjan mestaruudesta Ronaldo Souzaa vastaan, joka puolusti mestaruuttaan ensimmäisen kerran. Ottelu käytiin 29. tammikuuta 2011 Strikeforce: Diaz vs. Cyborg -tapahtumassa, jossa hän hävisi mestaruuden takakuristuksella.[13]
Mestaruusottelun jälkeen Lawler otteli seuraavaksi heinäkuussa 2011 Tim Kennedya vastaan. Hän hävisi kamppailun tuomariäänin (27–30, 27–30, 27–30), Kennedyn hallitessa ottelua suurimman osan ajasta mattopainissa.[14]
Tammikuussa 2012 Lawler kohtasi Adlan Amagovin, jonka hän voitti tekniseen tyrmäykseen johtaneella hyppypolvipotkulla ensimmäisen erän alussa. Heinäkuussa Lawler kohtasi Lorenz Larkinin, joka ei ollut hävinnyt 13 otteluun. Hän hävisi Larkinille tuomariäänin (27–30, 27–30, 27–30).
UFC:n ostettua Strikeforcen useat ottelijat mukaan lukien Lawler siirtyivät uuteen organisaatioon. Hän siirtyi painoluokkaa alemmaksi ja kohtasi ensimmäisessä ottelussaan entisen välisarjan mestaruuden haastajan Josh Koscheckin helmikuussa 2003. Ottelu käytiin UFC 157 -tapahtumassa, jossa Lawler voitti kamppailun teknisellä tyrmäyksellä ensimmäisen erän lopussa. Hänet palkittiin voitosta illan tyrmäys bonuksella.[15] Heinäkuussa Lawlerin oli tarkoitus otella ensin Tarec Saffiedinea vastaan, joka joutui jättämään ottelun väliin loukkaantumisen vuoksi. Hänet korvattiin Siyar Bahadurzadalla, joka joutui myös jättämään ottelun väliin.[16] Lawler lopulta kohtasi entisen Strikeforceottelijan Bobby Voelkerin. Hän voitti ottelun päähän kohdistuneella potkulla, joka johti tyrmäykseen toisen erän alussa. Marraskuussa hän kohtasi Rory MacDonaldin, joka oli voittanut viisi ottelua peräkkäin UFC:ssä. Lawler voitti UFC 167 -tapahtumassa käydyn kamppailun hajaäänin (29–28, 28–29, 29–28).[17]
Lawler sai tilaisuuden otella välisarjan mestaruudesta 15. maaliskuuta 2014, kun pitkään mestarina ollut Georges St-Pierre lopetti uransa. Hän sai vastaansa Johny Hendricksin, joka hävisi edellisen mestaruusottelun St-Pierrelle. Lawler kohtasi Hendricksin UFC 171 -tapahtumassa, jossa hän hävisi mestaruuden tuomariäänin (48–47, 48–47, 48–47). Kaksikon välinen ottelu palkittiin illan kamppailu bonuksella.
Lawler otteli mestaruusottelun jälkeen toukokuussa Jake Ellenbergeria vastaan UFC 173 -tapahtumassa. Hän voitti kamppailun teknisellä tyrmäyksellä polvipotkuin ja lyönnein. Heinäkuussa Lawler sai tilaisuuden otella seuraavasta mestaruusottelun haastajan paikasta Matt Brownia vastaan, joka oli voittanut seitsemän ottelua peräkkäin. Ottelu käytiin UFC on Fox: Lawler vs. Brown -tapahtumassa, joka käytiin epävirallisessa painoluokassa Brownin oltua punnituksissa yli sallitun painorajan. Lawler voitti kamppailun tuomariäänin (49–46, 49–46, 48–47), joka palkittiin myös illan kamppailu bonuksella.
Lawler otteli toistamiseen välisarjan mestaruudesta Johny Hendricksiä vastaan, kun kaksikko kohtasi toisensa 6. joulukuuta 2014. Ottelu käytiin UFC 181 -tapahtumassa, jossa Lawler voitti mestaruuden hajaäänin (48–47, 47–48, 49–46).[18]
Hän puolusti ensimmäisen kerran mestaruuttaan Rory MacDonaldia vastaan heinäkuussa 2015. Lawler oli aiemmin voittanut kaksikon välisen ottelun hajaäänin. Lawler voitti kamppailun teknisellä tyrmäyksellä viidennessä erässä ja kamppailu palkittiin Illan kamppailu bonuksella. Dana White ja media kannattajien ohella piti kaksikon välistä kamppailua erinomaisena ja yhtenä UFC:n välisarjan historian parhaimpana otteluna. Sherdog ja muut mediasivustot palkitsivat ottelun vuoden 2015 parhaana kamppailuna. Se palkittiin myös 2017 ESPN äänestyksessä vapaaotteluhistorian mahtavimpana otteluna ja UFC historian parhaimpana otteluna.[19]
Tammikuussa 2016 Lawler puolusti toisen kerran mestaruuttaan Carlos Conditia vastaan UFC 195 -tapahtumassa. Ottelun oli tarkoitus käydä aluksi marraskuussa 2015, mutta Lawler kärsi peukalovammasta ja ottelu siirrettiin tammikuulle. Viisieräinen kamppailu päättyi Lawlerin voittoon hajaäänin. Se palkittiin myös edellisen Lawlerin kamppailun tapaan Illan kamppailu bonuksella.[20]
Lawler puolusti kolmannen kerran välisarjan mestaruuttaan 26. heinäkuuta 2016, jolloin hän kohtasi Tyron Woodleyn UFC 201 -tapahtumassa. Tällä kertaa Lawler hävisi kamppailun tyrmäyksellä ensimmäisessä erässä ja menetti mestaruutensa.[21]
Lawler piti toipumisaikaa hävittyään mestaruuden heinäkuussa 2016. Hänet liitettiin jo marraskuussa 2016 ottelemaan Donald Cerronea vastaan ja uudelleen 8. heinäkuuta 2017, mutta molemmilla kerroilla kumpikin ottelija ilmoitti kärsivänsä loukkaantumisista. Kaksikko kohtasi lopulta UFC 214 -tapahtumassa 29. heinäkuuta 2017. Lawler voitti kamppailun tuomariäänin (29–28, 29–28, 29–28).[22] Joulukuussa 2017 Lawler kohtasi entisen kevytsarjan mestarin Rafael dos Anjosin UFC on Fox: Lawler vs. dos Anjos -tapahtumassa. Hän hävisi kamppailun tuomariäänin (45–50, 45–50, 45–50) ja kärsi ottelun aikana eturistisiteen repeämästä.[23] Hän joutui vamman vuoksi jättämään vuoden 2018 kokonaan väliin.[24]
Lawler kohtasi paluuottelussaan entisen Bellatorin ja ONE Championshipin välisarjan mestarin Ben Askrenin UFC 235 -tapahtumassa maaliskuussa 2019. Lawler oli ottelun alkuminuuteilla hallitsevampi osapuoli, mutta hävisi ottelun bulldogkuristuksella ensimmäisen erän puolessavälissä.[25] Ottelun tulos aiheutti puheenaihetta, kun ottelun tuomari Herb Dean keskeytti ottelun oletettuaan Lawlerin menettäneen kuristuksen myötä tajunsa. Hänen käsi meni hetkeksi veltoksi, joka vaikutti että Lawler menetti tajunsa, mutta Lawler oli siitä huolimatta näyttänyt peukalomerkillä olevansa kunnossa. Hän nousi ylös tajuissaan, mutta siitä huolimatta Nevadan urheilukomission johtaja Bob Bennett tuki Herb Deanin päätöstä keskeyttää ottelu.[26] Lawlerin oli tarkoitus kohdata kesäkuussa uusintaottelussa Tyron Woodley, mutta ottelu peruuntui Woodleyn kärsittyä käsivammasta.[27] Sitä vastoin hän kohtasi elokuussa entisen välisarjan tilapäismestarin Colby Covingtonin UFC on ESPN: Covington vs. Lawler -tapahtumassa. Lawler hävisi viisieräisen kamppailun tuomariäänin (44–50, 45–50, 45–50).[28]
Lawler otteli elokuussa 2020 Neil Magnya vastaan, kun hän korvasi Magnyn alkuperäisen vastustajan Geoff Nealin, joka sairastui keuhkokuumeeseen kaksi viikkoa ennen ottelua.[29] Lawler hävisi kamppailun tuomariäänin (27–30, 27–30, 27–30).[30]
Syyskuussa 2021 Lawler kohtasi Nick Diazin, joka teki paluun vapaaottelun pariin yli kuuden vuoden tauon jälkeen. Ottelu käytiin UFC 266 -tapahtumassa, jonka oli alun perin määrä olla välisarjan ottelu. Diaz kuitenkin ilmoitti haluavansa ottelun käytävän keskisarjassa johon se myös siirrettiin. Lawler voitti kamppailun teknisellä tyrmäyksellä kolmannen erän alussa, kun Diaz ei enää halunnut jatkaa ottelemista.[31]
Lawler on naimisissa Marcia Suzanne Lawlerin kanssa (o.s Fritz) ja parilla on yksi poika.[32] Lawler pitää vapaa-ajalla muun muassa videopelien pelaamisesta, enimmäkseen Madden NFL -sarjaa. Hän kannattaa NFL:ssä New York Giantsia.[33]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
