From Wikipedia, the free encyclopedia
Rob Tyner (oikealta nimeltään Robert W. Derminer, 12. joulukuuta 1944 – 18. syyskuuta 1991) oli yhdysvaltalainen rock-muusikko, joka tunnetaan MC5-yhtyeen laulajana ja keulakuvana. Rob Tynerin valtava afrokampaus, joka nähtiin Rolling Stone -lehden kannessa tammikuussa 1969, tuli symboloimaan MC5:n visuaalista ilmettä.[1]
| Rob Tyner | |
|---|---|
.jpg) Rob Tyner |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Robert Derminer |
| Syntynyt | 12. joulukuuta 1944 |
| Kuollut | 18. syyskuuta 1991 (46 vuotta) |
| Ammatti | muusikko, laulaja, sarjakuvapiirtäjä, toimittaja, aktivisti |
| Muusikko | |
| Taiteilijanimi | Rob Tyner |
| Aktiivisena | 1965–1991 |
| Tyylilajit | rock, protopunk, hard rock |
| Yhtyeet | MC5, Stev Manteiv |
| Levy-yhtiöt | Elektra Records, Atlantic Records |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Hänet muistetaan myös huudahduksestaan ”Kick out the jams, motherfuckers!”, joka kuullaan MC5:n samannimisen kappaleen introssa. Hän asui yhtyeen muiden jäsenten tavoin Detroitissa. Tynerin taiteilijanimi oli kunnianosoitus jazz-artisti McCoy Tynerille.[2]
Rob Tyner liittyi MC5-rockyhtyeeseen alun perin basistiksi vuonna 1965, mutta yhtyeen muut jäsenet huomasivat pian hänen sopivan paremmin laulajaksi. MC5:n nopea ja energinen rock on vaikuttanut suuresti myöhempään garage rockiin, punk rockiin ja metallimusiikkiin. Tyner lauloi yhtyeen jokaisella albumilla. Yhtye oli poliittisesti aktiivinen ja asenteeltaan vallankumouksellinen. Kirosanat MC5:n kappaleissa saivat levykaupat kieltäytymään myymästä sen albumeja, ja levy-yhtiö Elektra Records erotti yhtyeen. Yhtyeen jäseniä pidätettiin useasti törkeiden tai paheksuttavien tekojen ja vallankumouksellisen toiminnan vuoksi.[2]
Levy-yhtiön menettämisen jälkeen MC5:n jäsenten välit huonontuivat. Tyner erosi yhtyeestä vuonna 1972 kesken Euroopan kiertueen. Saman vuoden lopussa MC5 hajosi.
MC5-yhtyeen hajoamisen jälkeen vuonna Tyner kehitti taitojaan kirjoittajana ja kuvataiteilijana. Rob Tynerin graafinen taide on jäänyt vähälle huomiota, mutta hän suhtautui intohimoisesti kuvataiteeseen. Tyner piirsi etenkin sarjakuvia. Tyner piirsi useisiin lehtiin sarjakuvia ja pilapiirroksia. Tyner toimi Creem-lehden avustavana toimittajana ja kirjoitti säännöllisesti myös musiikkiarvosteluja ja Detroitin musiikkia käsitteleviä raportteja Phonograph Record Magazineen.[1]
Tyner yritti MC5:n jälkeen soolouraa pariin otteeseen mutta jäi ilman menestystä. Syyskuussa 1977 New Musical Express tilasi Tyneriltä raportin Englannin punk-skenestä. Vuonna 1977 hän myös keikkaili Eddie & the Hot Rods -yhtyeen kanssa tarkoituksena saada MC5:n uudelleenjulkaistut LP-levyt myymään. Hän teki myös singlen yhtyeen kanssa.[1]
Detroitissa hän aloitti aluksi The New MC5 -nimisen projektin, josta muodostui Rob Tyner Band. Yhtye keikkaili aikansa ja levytti yhden singlen, joka ei menestynyt kaupallisesti. Myöhemmin Tyner alkoi työskennellä detroitilaisten ja michiganilaisten yhtyeiden kanssa manageroimalla ja promotoimalla niitä. Hän teki myös hyväntekeväisyyttä Vietnamin sodan veteraanien auttamiseksi. Näistä projekteista tunnetuin oli Stev Manteiv -projekti.
1980-luvun puolivälissä Tyner päätti tehdä musiikkia Vietnamin sodan veteraanien kanssa. Hän oli ystävystynyt sodassa vammautuneiden muusikoiden kanssa ja päätti tehdä heidän kanssa Vietnamin sotaa käsittelevän albumin, jolla kerättiin rahaa sotaveteraanien hyväksi. Levyn kappaleet ammensivat inspiraationsa suoraan veteraanien sotakokemuksista. Levyn nimi on Ambush, ja se julkaistiin salanimellä Stev Manteiv. Yhtyeen nimi Stev Manteiv on ”Vietnam Vets” – Vietnamin veteraanit takaperin kirjoitettuna. Albumi oli omakustannejulkaisu. Sen julkaisi Rob Tyner yhdessä Stev Manteiv -yhtyeen kanssa vuonna 1985. Rob Tyner oli yhtyeen jäsenistä ainoa, joka ei ollut koskaan sotinut Vietnamissa.[1][3]
Vuonna 1988 Tyner toimi Detroitin edustajana Chicagon Festival of Life -tapahtuman 20-vuotisjuhlassa. Hän matkusti vuoden 1968 demokraattisen puolueen kokoukseen, mellakoi tapahtumapaikalla ja puhui rauhan sanomaa muille aktivisteille ja toimittajille, kuten MC5 oli tehnyt aiemmin vuoden 1968 mellakassa.[1] Tyner pysyi 1980-luvun lopun erossa musiikin teosta, kunnes levytti sooloalbumin Blood Brothers vuonna 1990 ja alkoi taas esiintyä yleisölle. Tyner oli sopinut tekevänsä kiertueen Blackfoot-yhtyeen rumpalin Jakson Spiresin kanssa, mutta kuoli ennen sovittuja keikkoja.
Tyner sai sydänkohtauksen pysäköidyssä autossaan 17. syyskuuta 1991 Berkleyssä Michiganissa. Hänet löydettiin kuljettajan penkiltä elottomana ja vietiin Beaumont Hospital -sairaalaan Royal Oakiin, jossa hän kuoli seuraavana päivänä 46-vuotiaana. Tyner jätti jälkeensä vaimon ja neljä lasta.[4]
Hänet haudattiin MC5 -T-paita yllään. Hänen hautakivensä, jonka suunnitteli hänen elinikäinen ystävänsä, kuvataiteilija Gary Grimshaw, sisältää Robin oman piirroksen hänen sieluneläimestään biisonista ja lauseen MC5-yhtyeen ”Kick Out The Jams” -kappaleesta : ”Let me be who I am”. (Anna mun olla oma itseni). Hautakivi on suuri, musta ja pyöreä, ja se esittää Rob Tynerin valtavaa afrokampausta.[1]
Rob Tynerin perheen auttamiseksi MC5 järjesti vuonna 1992 paluukonsertin, jossa yhtye esiintyi neljän elossa olevan jäsenensä voimin. Vuonna 2024 hänet nimitettiin postuumisti Rock and Roll Hall of Fameen yhdessä MC5-yhtyeen kanssa.[4]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
