Ritariperhonen

Ritariperhonen (Papilio machaon) on apollo- ja ritariperhosten (Papilionidae) heimoon kuuluva päiväperhoslaji. Se on yksi Suomen suurimmista päiväperhosista.

Ritariperhonen
Uhanalaisuusluokitus
Suomessa:
Elinvoimainen [1]
Tieteellinen luokittelu
Domeeni:	Aitotumaiset Eucarya
Kunta:	Eläinkunta Animalia
Pääjakso:	Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso:	Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka:	Hyönteiset Insecta
Lahko:	Perhoset Lepidoptera
Alalahko:	Imukärsälliset perhoset Glossata
Osalahko:	Erilaissuoniset perhoset Heteroneura
Yläheimo:	Päiväperhoset Papilionoidea
Heimo:	Ritariperhoset Papilionidae
Alaheimo:	Ritariperhoset Papilioninae
Tribus:	Papilionini
Suku:	Ritarit Papilio
Laji:	machaon
Kaksiosainen nimi
Papilio machaon Linnaeus, 1758
Katso myös
Ritariperhonen Wikispeciesissä   Ritariperhonen Commonsissa
Infobox OKNimi-testi OK

Koko ja ulkonäkö

Ritariperhosen siipien kärkiväli on 7,6–9,3 cm. Yläpuolelta se on pääasiassa keltaisen ja mustan kirjava. Takasiivissä on myös sinistä ja punaiset täplät. Pitkät kapeat kannukset takaosassa ovat ritariperhoselle ja sen lähisukulaisille tunnusomaiset.

Lajin toukka on täysikasvuisena vihreä ja siinä on mustaoransseja kuvioita.

Kotelovaiheessa ritariperhonen näyttää käpristyneeltä lehdeltä.

• 
  Ritariperhosen toukka
• 
  ♂
• 
  ♂ △
• 
  ♀

Levinneisyys

Ritariperhosen levinneisyysalue on huomattavan laaja. Se kattaa suuren osan Eurooppaa ja Aasiaa. Lisäksi ritariperhosta tavataan Pohjois-Afrikassa ja Pohjois-Amerikan länsi- ja keskiosissa. Suomessa sitä esiintyy koko maassa pohjoisimpaan Lappiin asti.^[1]

Elinympäristö ja ravinto

Ritariperhosta tavataan vuoristoisilla alueilla ja rannikkoseuduilla. Sen tyypillisimpiä elinympäristöjä ovat kosteikot, kukkaniityt, metsänreunat ja suot.

Toukkavaiheessa ritariperhosen on syötävä runsaasti sarjakukkaiskasveja, kuten karhunputkea, kerätäkseen kylliksi energiaa nahanluonteja ja lopullista muodonmuutosta varten. Lyhyillä, vahvoilla leuoillaan se jauhaa ravintokasvin lehtiä useiden päivien ajan miltei tauotta. Nautittu kasviaines sisältää myrkyllisiä yhdisteitä, jotka kerääntyvät toukan ruumiiseen ja suojaavat sitä linnuilta ja muilta pedoilta.

Aikuinen ritariperhonen käyttää ravinnokseen mettä.

Lisääntyminen

Naaras munii munansa erilaisten sarjakukkaisten tuoreimmille lehdille, etenkin luhtasuoputkelle ja karhunputkelle. Ritariperhosen munat ovat vaaleanvihreitä, sileitä ja läpimitaltaan noin 1 mm.

Lähteet

1. Lauri Kaila, Marko Mutanen: Ritariperhonen – Papilio machaon Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 8.1.2023.

Aiheesta muualla

• Pertti Pakkanen: Ritariperhonen. Suomen Perhostutkijain Seura.
• LuontoPortti: Ritariperhonen (Papilio machaon)
• Suomen Perhoset: Ritariperhonen
• Iltalehti: Ritariperhonen (Papilio machaon) (Arkistoitu – Internet Archive)
• UniProt, Taxonomy: Papilio machaon (englanniksi)
• Pherobase: Semiochemicals of Papilio machaon, the Old world swallowtail (englanniksi)
• University of Michigan, Animal Diversity Web (ADW): Papilio machaon (englanniksi)