From Wikipedia, the free encyclopedia
Rinta-Kurikan talonpoikaiskartano Kurikassa on yksi Suomen vanhimpia samassa suvussa edelleen olevia sukutiloja. Se on ollut saman suvun hallussa vähintään 530 vuotta. Kurikan tila on perustettu 1400-luvulla. Jo 1400-luvun puolella tila jaettiin Vähä- ja Iso-Kurikaksi. Kartano on toiminut vielä 1700-luvulla Vähä-Kurikan talouskeskuksena. [1]
Tilan ensimmäinen tunnettu isäntä on Antti Kurikka (s. 1480). Kurikan kaupunki on saanut nimensä tästä talosta. [2] Kartano sijaitsee edelleen samalla paikalla, historiallisen valtareitin Kyrönkankaan talvitien päätepisteessä Kyrönjoen korkealla jokitöyrällä ja myös Kyrönkankaan kesätien vieressä Kurikan kaupungin keskustassa.[1]
Kartanoa on vain remontoitu ja laajenneltu satojen vuosien saatossa. Vanhinta osaa edustaa keskiaikainen ja käsin hakatuista kivistä tehty suuri holvattu kellari talon alla. Vanhimmat hirsiosat ovat aikaisintaan vuoden 1646 jälkeisiä, koska Etelä-Pohjanmaan Historia III:n mukaan Marcus Vähä-Kurikalta paloi tuolloin 40 huoneinen kartano, josta jäi vain perustukset ja iso kellari. Vuoden 1765 isojakokartassa kartanon rakennukset on kuitenkin taas näkyvissä rakennettuna nykyisellä paikallaan. Talvitie on kulkenut oheisen kartan mukaan talon puutarhan läpi aivan seinän vierestä, jossa portti on ollut kiinni. Talvitien portitkin ovat vielä tallessa.
Tilan merkittävä paikka Kyrönkankaan talvitien ja Kyrönkankaan kesätien risteyksessä, ilmenee itsensä Ruotsin kuningas Kustaa II Aadolfin ja kuningatar Maria Eleonooran yövyttyä seurueineen Wähä-Kurikan talonpoikaiskartanossa 1626 talvella, heidän paluumatkallaan Preussin sodasta Tallinnan, Viipurin, Hämeenlinnan ja Kurikan kautta Korsholman linnaan ja edelleen Tukholmaan.
Isonvihan aikana sai kartano taas korkea-arvoisen vieraan, kun 15. päivänä helmikuuta 1714 mainitaan tsaari Pietari Suuren käskystä Suomen miehittänyttä Venäjän armeijaa komentaneen ruhtinas Mihail Golitsyn tulleen joukkoineen noin 11 000 miestä[3] idästä Kurikkaan pitkin Kyrönkankaan talvitietä, joka johti Vähä-Kurikan kartanolle. Joukot marssivat talon pihan läpi vievää talvitietä ja ylittivät Kyrönjoen talon vierestä, Kurikanlahden eteläpuolelta. Tässä nähtiin kuulua Napuen taistelua edeltävä ensimmäinen yhteenotto, kun Kurikan kirkon puolella vastarannalla oli ruotsalaisen kenraali Carl Gustaf Armfeltin sadan miehen etuvartio, joka käsitti ainakin 30 miehen vahvuisen ratsuväkijoukon, 20 miehen vahvuisen jalkaväen ja joukon talonpoikia.[4] Kahakan jälkeen etuvartion rippeet pakenivat kohti Isoakyröä, ja Golitsyn joukkoineen jäi Kurikan keskustan paikkeille tai ehkä Meijerinlahden jäälle lepäämään, kuten Klaus Flemingin joukot tekivät juuri ennen nuijasodan taistelua runsas vuosisata aiemmin vuonna 1597. Kartanon isäntähän oli tuolloin myös kirkonisäntä Yrjö Matinpoika Wähä-Kurikka, joka on saattanut auttaa asiaa, sillä ruhtinas Golitsyn panetti peitsimiehet vahtiin Kurikan kirkon ovelle ryöstelyn estämiseksi. Tämä oli erikoista sillä tsaari oli määrännyt Golitsynin käyttämään Pohjanmaalla poltetun maan taktiikkaa.[5]
Artturi Leinonen on ottanut talon kolmannen isännän Marcus Juhonpoika Wähä-Kurikan Hakkapeliitat-kirjansa sankariksi nimellä Niisius Kurikka. Tilasta ja kuningas Kustaa II Adolfin ja kuningatar Maria Eleonoran vierailusta talossa kerrotaan heti kirjan ensimmäisillä sivuilla. Kirjassa kerrotaan huovien polttaneen Kurikan talon 1643. Tätäkin tukee se seikka, että Marcukselta mainitaan Etelä-Pohjanmaan historian kolmannessa osassa palaneen nelisenkymmentä huonetta käsittänyt kartano.[6]
Tilan ensimmäinen isäntä on tullut Pirkkalasta, missä on ollut Kurikan ratsutila 1400-luvun alussa. [2] Tämä Kurikka-niminen uudisasukas on tullut pitkin Kyrönkankaan talvitietä, mistä on näyttönä Kurikka nimeen viittaavaa omistajuutta Jalasjoen varrella ja Luopajärvellä. Molemmat olivat lempääläis-pirkkalalaisten eränkävijöiden nautintoja. Tilan ensimmäinen tiedossa oleva isäntä on Antti Kurikka (s. noin 1480). Ensimmäinen Kurikan isäntä oli löytänyt seudun komeimman paikan Kyrönkankaan talvitien päätepisteestä Kurikanlahden yläpuolelta ja Kyrönjoen korkealta rantatörmältä. Kurikanlahti oli todella kalaisa kalojen kutupaikka ja Kyrönjokikin kuhisi tuolloin lohta.
Kyrönkankaan talvitie poikkesi normaalista reitistään pitkin Jalasjokea Kurikan Ikarin teollisuusalueen kohdalla, koska erämiesten oli ohitettava nykyään kuivattu Pitkäkoski. Ohitus tapahtui pitkin Ikarintaivalta maateitse ja valtatie 3:n linjausta noudattava talvitie päättyi Wähä-Kurikan kartanon pihaan. Talon kohdalta joen ylittämällä pääsi Kyrönkankaan kesätielle, joka vei Korsholman linnaan eli nykyisen Vaasan suuntaan.
Kurikassa on veroluetteloista pystytty osoittamaan kuusi kantataloa, jotka ovat 1400-luvulta. Kurikan talo on näistä ainoa, joka on Kurikan nykyisen keskustan kohdalla, kun muut ovat tulleet Ilmajoelta leviävän asutusrintaman mukana Panttilan Nenättömän luoman kohdalle.
Wähä-Kurikan talon alla oleva rinne raivattiin niityksi ja jokitörmän päältä tasangot kaskettiin ja raivattiin pelloksi.
1795 Samuel Vähä-Kurikan jäätyä esikoisena isännöimään Vähä-Kurikkaa hänen pikkuveljensä Jaakko Vähä-Kurikka lähti syntymäkodistaan Vähä-Kurikan talosta isännöimään Vähä-Kurikan suurta torppaa torpparin kuoltua ja perusti pian paikalle mahtavan Oja-Kurikan, jonka nimen tyttärensä Maria Vähä-Kurikka otti käyttöön 1835. Oja-Kurikan kahtiajaossa 1928, Sofia Oja-Kurikka muutti taloineen Saukkotielle ja serkkunsa kirkkoväärti Salomon Oja-Kurikka jäi vanhalle paikalle ja otti tilalleen kantatilan nimen Vähä-Kurikka, sekä muutti oman sukunimensä Kurikaksi.
Vuonna 1887 Erotettiin Rinta-Kurikasta taas iso tila talon tyttärelle, kun Iisakki Mäki-Tassi ja vaimonsa Helena Rinta-Kurikka perustivat 1887 Kurikan kauppakartanon(Myllyniemi), joka olikin jo kantatie 67:n vieressä. Jokitöyrällä olevaan Vähä-Kurikan vanhimpaan taloon isännäksi tullut vävy Iisakki Juhonpoika Rinta-Kakkuri vaihtoi oman sukunimen ja tämän talon nimen Vähä-Kurikasta Rinta-Kurikaksi 1828. Vähä-Kurikan perintötila jaettiin kuitenkin maakirjojen mukaan lopullisesti vasta 1928. Tuolloin Wähä-Kurikan talouskeskus Rinta-Kurikka sai uuden tilanumeron ja uuden nimensä maakirjoihin.
Oheisessa valokuvassa 1920-luvulta on vielä nähtävissä 2 Oja-Kurikkaa. Saukkotielle siirretty Juho Oja-Kurikan talo vielä vanhalla paikallaan Myllyniemen vieressä, sekä 1930 purettu kirkkoväärti Salomon Jaakonpoika Oja-Kurikan 1800-luvulla rakentama talo. Edellisen pojanpoika Salomon Kurikka rakensi tälle paikalle uuden talon 1930. Keskellä kuvaa Rinta-Kurikka eli entinen Vähä-Kurikan talouskeskus. Tämä on viimeinen tunnettu kuva, jossa vielä näkyy Kyrönkankaan talvitie kulkemassa kartanon puutarhan läpi ja laskee siitä jokitöyrää alas. Myös Jyllinkosken sähköt hiljan vedetty kuvassa.
Seuraavan selvityksen on tehnyt Suomen maanviljelijäin ammatillinen järjestö vuonna 1963. Tätä uudemmat tiedot ovat peräisin tilan nykyiseltä isännältä.
Tilan rakennusten yhteispinta-ala on noin 1 600 m2, joista päärakennuksessa ja lisäsiivessä noin 600 m2 Päärakennuksen pituus on noin 43 metriä. Päärakennuksen vanhimmat osat ovat 1400–1500-luvun taitteesta. Vanhinta osaa edustavat ainakin osa perustuksista ja valtava jääkellari maan alla. Tehty käsinhakatuista kivistä. Huonekorkeus on alakerrassa korkeimmillaan noin 3,4 metriä. Osassa taloa kattoa madallettu kolmeen metriin. Yläkerrassa katto on korkeimmillaan 4 metrissä.
Päärakennuksen laajennuksen suunnitteli kirkonrakentaja Salomon V. Birling vuonna 1901. Laajennuksessa tehtiin iso kuisti kahteen kerrokseen, käsin paikalle tehty peltikatto sekä asennettiin punamultaisten hirsien päälle lautavuoraus.
Renkien ja piikojen asumus 1700-luvulta. Siirretty kartanon vierestä nykyiselle paikalleen 1930. Kruunun verovilja-aitta on 1600-luvulta. (Museoviraston arvio)
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
