vuoden 1956 elokuva From Wikipedia, the free encyclopedia
Riihalan valtias on Hannu Lemisen ohjaama melodraama vuodelta 1956. Elokuva perustuu Arvo Kalliolan romaaniin Lihan okaat (1946).[1]
| Riihalan valtias | |
|---|---|
 |
|
| Ohjaaja | Hannu Leminen |
| Käsikirjoittaja |
Juha Nevalainen Hannu Leminen |
| Perustuu |
Arvo Kalliolan romaaniin Lihan okaat, Fennia (1946) |
| Tuottaja | Risto Orko |
| Säveltäjä | Harry Bergström |
| Kuvaaja | Erkki Imberg |
| Leikkaaja | Armas Laurinen |
| Lavastaja | Ville Hänninen |
| Pääosat |
Emma Väänänen Heimo Lepistö Raili Mäki Alpo Vammelvuo |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Suomi |
| Tuotantoyhtiö | Suomi-Filmi Oy |
| Ensi-ilta | 20. tammikuuta 1956 |
| Kesto | 83 min |
| Alkuperäiskieli | suomi |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Elokuvassa viina ja vietit ovat vieneet vanhaa isäntää (Heimo Lepistö), ja elämä on kylmettänyt emännän (Emma Väänänen) sydämen. Uusi sukupolvi vapautuu kuitenkin ikeestä. Moraliteetti panostaa rakkauteen ja anteeksiantoon, jotka voittavat maalliset kunnianhimot[2][3].
| Emma Väänänen | … | Anna, Riihalan emäntä |
| Heimo Lepistö | … | Riihalan isäntä |
| Raili Mäki | … | Elma, Kaltevan piika |
| Alpo Vammelvuo | … | Riihalan Antti |
| Anni Helenius | … | Kaltevan Eliina |
| Kerttu Hämeranta | … | Kaltevan emäntä |
| Matti Aulos | … | Kaltevan isäntä |
| Varma Lahtinen | … | Lehto-Leena |
| Pentti Siivonen | … | Kaltevan Viljo |
| Pia Hattara | … | Sanna, Riihalan karjakko |
| Irja Rannikko | … | Lyyti, Kaltevan piika |
| Paavo Honkamäki | … | Anselmi, Riihalan renki |
| Helsingin Teatteriorkesteri | … | yhtye |
| Lopen VPK | … | stunt, tulipalokohtaus |
| Väinö Sulalampi | … | Kaltevan Veikko |
| Lea Venkula | … | Veikon morsian |
| Alli Seppälä | … | häävieraita |
| Kalervo Anttila | … | häävieraita |
| Kosti Seppälä | … | häävieraita |
| Onni Timonen | … | häävieraita |
| Vilho Rannanmaa | … | harmonikansoittaja |
| Pentti Säilä | … | Anttia jututtava nuori mies häätalon pihalla |
Käsikirjoituksen ensimmäisen version teki Juha Nevalainen, mutta hänen nimeään ei voitu mainita hänen muiden sopimustensa vuoksi, ja siksi elokuvan tiedoissa mainitaan vain Lemisen nimi.[1]
Aikalaisarvioissa elokuvaa on sanottu huomion arvoiseksi suomalaiseksi filmityöksi mutta myös latteaksi viikkolehtikertomukseksi, josta pilkistää jopa sairaalloista ja lohdutonta paatosta. Epäiltiin myös, ettei se uppoa ”ainakaan tällä hetkellä Tuntemattoman sotilaan totuutta katsovaan elokuvayleisöön” (Edvin Laineen ohjaustyön Tuntematon sotilas ensi-ilta oli ollut kuukautta aikaisemmin[4], ja tämän katsojamäärä jäi 180 000:een [5]).
Myöhemmin Niskavuori-henkistä elokuvaa on luonnehdittu väkeväksi melodraamaksi, joka ansaitsee arvonnoston. Vuoropuhelua ja kuvallista kerrontaa pidetään sujuvina, ja maaseutuelokuvan lajityyppi saa siinä päivitystä (Arto Pajukallio, Helsingin Sanomat 1.8.2012).[2] Kriitikon silmissä elokuvassa on jopa psykologisen kauhuelokuvan kaikuja[6]. Erityisesti Emma Väänäsen roolisuorituksen kriitikot nostivat elokuvan kantavaksi voimaksi. Kuolema ja tuli toimivat vertauskuvina, vaikutteiden antajana nähdään Ingmar Bergmanin elokuvat.[3][6]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
