brittiläinen evoluutiobiologi From Wikipedia, the free encyclopedia
Clinton Richard Dawkins FRS (s. 26. maaliskuuta 1941 Nairobi, Kenian siirtomaa ja protektoraatti) on englantilainen eläintieteilijä, evoluutiobiologi ja tieteen kansantajuistaja. Hän toimi Oxfordin yliopistossa ensimmäisenä tieteen kansantajuistamisen professorina 1995–2008.[2][1]
Richard Dawkins | |
---|---|
Richard Dawkins vuonna 2022. |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 26. maaliskuuta 1941[1] Nairobi, Kenian siirtomaa ja protektoraatti[1] |
Kansalaisuus | Yhdistynyt kuningaskunta[1] |
Koulutus ja ura | |
Väitöstyön ohjaaja | Nikolaas Tinbergen[2] |
Instituutti | Oxfordin yliopisto[2] |
Oppilaat | Alan Grafen ja Mark Ridley |
Tutkimusalue | evoluutiobiologia, eläintiede, tieteen yleistajuistaminen |
Palkinnot |
Lontoon eläintieteellisen seuran hopeinen mitali (1989)[2] Faraday-palkinto (1990)[2] Kistler-palkinto (2001)[2] |
Nimikirjoitus |
|
Aiheesta muualla | |
www.richarddawkins.net ja richarddawkins.com | |
Dawkins tunnetaan evoluutioteoriaa käsittelevistä kirjoistaan. Hän nousi julkisuuteen vuonna 1976 kirjallaan Geenin itsekkyys, joka kansantajuisti geenivalintaa painottavan evoluutionäkemyksen ja esitteli käsitteen meemi. Vuonna 1982 hän esitteli teorian laajennetuista fenotyypeistä kirjassaan The Extended Phenotype. Hänen muita teoksiaan ovat muun muassa Sokea kelloseppä (1986), Jumalharha (2006) ja Maailman hienoin esitys (2009). Teoksissaan ja esiintymisissään hän on käsitellyt biologiaa, kreationismia, uskontoa, tieteellistä skeptismiä ja ateismia.[2][1]
Richard Dawkins syntyi Nairobissa Keniassa vuonna 1941 ja asui ensimmäiset kahdeksan elinvuottaan Itä-Afrikassa, kunnes perhe muutti vuonna 1949 Englantiin. Vuosina 1959–1962 Dawkins opiskeli eläintiedettä Balliol Collegessa Oxfordissa. Hän valmistui 1962 ja aloitti sen jälkeen tohtorin väitöskirjan tekemisen. Hänen ohjaajanaan toimi Nobel-palkittu biologi Nikolaas Tinbergen. Hän suoritti jatkotutkinnon 1966 ja sai apulaisprofessuurin eläintieteen alalta Kalifornian yliopistosta Berkeleystä, jossa hän toimi 1967–1969. Sen jälkeen hän palasi Oxfordiin eläintieteen nuoremmaksi professoriksi ja toimi vuodesta 1990 vanhempana professorina. Vuonna 1995 Dawkins nimitettiin kansantajuistamisen professoriksi (Charles Simonyi Chair for the Public Understanding of Science).[2][1] Prospect-lehden vuonna 2005 julkaistulla sadan tunnetun älykön listalla Dawkins sijoittui Noam Chomskyn ja Umberto Econ jälkeen kolmanneksi.[3] Dawkins jäi professorin toimesta eläkkeelle vuonna 2008.[1]
Kirjassaan Jumalharha (2006) Dawkins arvosteli T. H. Huxleyn näkemystä agnostisismista ja esitti, että Jumalan olemassaolo on tieteellinen hypoteesi eli todellisuutta koskeva väite siinä missä jokin muu. Hänen mukaansa saatavilla olevien todisteiden ja päättelyn avulla yksilö voi arvioida Jumalan olemassaololle todennäköisyyden, joka asettaa hänet portaattomalle asteikolle, josta Dawkins on nimennyt seitsemän virstanpylvästä:
Dawkinsin mukaan monet asettavat itsensä asteikolla kategoriaan yksi, mutta kategoria 7 on melko tyhjä, koska ateisteilla ei ole uskoa eikä pelkkä järkeily saa heitä täydellisen vakuuttuneeksi siitä, ettei jotakin ehdottomasti ole olemassa. Kirjassaan Dawkins asetti itsensä kategoriaan 6, mutta nojautui kohti kategoriaa 7. Hän kertoi olevansa agnostinen vain sen verran kuin hän on agnostinen puutarhakeijuista.[4] Vuonna 2012 Dawkins tarkensi sijoittuvansa asteikolla kohtaan 6,9.[5][6]
Dawkins esiintyy Nightwish-yhtyeen albumilla Endless Forms Most Beautiful (2015), jossa hänellä on puheosuuksia.[7]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.