ranskalainen kirjailija From Wikipedia, the free encyclopedia
Raymond Queneau, salanimi Sally Mara, (21. helmikuuta 1903 Le Havre, Ranska – 25. lokakuuta 1976 Pariisi, Ranska)[1] oli ranskalainen kirjailija, matemaatikko, filosofi[2] ja Oulipon eli kokeellisen kirjallisuuden työpajan (Ouvroir de littérature potentielle) toinen perustajajäsen[3].
Queneau syntyi Le Havressa lyhyttavarakauppiasperheeseen. Hän opiskeli filosofiaa ja matematiikkaa Sorbonnen yliopistossa.[4] Hän osallistui vuodesta 1924 surrealistien toimintaan, mutta erosi ryhmästä jouduttuaan erimielisyyksiin André Bretonin kanssa vuonna 1929. Hän työskenteli Gallimard-kustannusyhtiössä ja toimitti La Pléiade -teossarjaa.[5] Hän osallistui patafyysikkojen toimintaan satraappina. Vuonna 1960 hän perusti yhdessä matemaatikko François Le Lionnais’n kanssa Oulipon, joka toimii edelleen. Lyhenne tulee sanoista Ouvroir de littérature potentielle eli kokeellisen tai potentiaalisen kirjallisuuden työpaja.[3]
Queneau ryhtyi kirjoittamaan ensimmäistä romaaniaan Le Chiendent (Vitsaus, 1933) asuessaan Kreikassa. Hän oli pannut merkille kuinka valtava ero oli puhutun ja kirjoitetun kielen välillä ja halusi kirjoittaa mieluummin puhutun kieleen tapaan.lähde? Parhaiten Queneau tunnetaan romaanistaan Zazie dans le métro (1959, suom. Zazie – Pariisin päiviä), jossa tarina kerrotaan 12-vuotiaan lapsen näkökulmasta. Zaizen puhe ei ole mitään bon françaisea, ja hyvää ranskaa puhuvat kirjassa "ranskan kieleen perehtyneet" ulkomaalaiset. Kieli onkin teoksessa pääosassa: se on "riimitettyä" arkirunoutta, sen dialogi absurdia, sanoo Jan Blomstedt arviossaan, jossa hän toteaa lisäksi, että teos on "hankala kännöspala". Hän arvelee Jukka Mannerkorven innoituksen olevan lähtöisin ranskan kielen ilmapiiristä.[2] Queneau on käyttänyt teoksissaan ranskan alamaailman kieltä argotia.[6]
Ranskan myydyimpiä kirjoja on Exercices de style (1947, suom. Tyyliharjoituksia). Siinä kerrotaan ruuhkabussissa tapahtunut pikku sattumus 99 kertaa tyylilajia vaihdellen. Tarina kerrotaan oodina, sonettina, saarnana, kyökkilatinaksi, hoonolla soomella jne. Idean tähän kirjaan Queneau sai kerran konsertissa istuessaan. Musiikkiesityksessä samaa teemaa muunneltiin loputtomiin, joten Queneau arveli, että samoin voi tehdä kirjallisuudessakin.lähde? Jan Blomstedt kirjoittaa arviossaan, että vaikka teos on käännettäväksi "mahdoton" Pentti Salmenranta osoittaa, että kääntäminen ei välttämättä ole pelkkää suoraa kääntämistä vaan myötäluomista.[2]
Lukuisia hypertekstiversioita on tehty runosta "Cent mille milliards de poèmes" (1961), joka muuttaa muotoaan käytännöllisesti katsoen loputtomiin. Queneaun laskujen mukaan runon lukemiseen menisi 190 258 751 vuotta, jos sitä lukisi vuorokauden ympäri, sillä kirjan lehdet on leikelty liuskoiksi, joilla kullakin on yksi säe.[7]
Queneau kirjoitti salanimellä Sally Mara teokset On est toujours trop bon avec les femmes (1947), Journal intime (1950) ja Sally plus intime (1962).
Queneau on kirjoittanut myös laulunsanoituksia, esseitä ja artikkeleita. Hän maalasi tauluja ja edisti kokeellisia taidemuotoja. Oulipo-ryhmä toimii edelleen ja on saanut seuraajia muiltakin kuin kokeellisen kirjallisuuden aloilta.
Matti Kurjensaari tutustui Queneauhon, kun tämä kävi Helsingissä syksyllä 1945 Radio-Paris'n kirjallisen osaston johtajana. Uudemman kerran hän tapasi Queneaun 1949 Pariisissa Saint-Germain-de Près'n terassilla, kun tämä oli Gallimardin kirjallinen neuvonantaja. Kurjensaari oli tutustunut Queneaun edellisenä vuonna ilmestyneeseen kirjaan Saint-Glinglin (1948) ja kirjoittaa:[8]
»Raymond Queneau on julkaissut romaanin "Pyhä Glinglin", jossa puhutaan, touhutaan, liikutaan tavattomasti, mutta lukija ei koskaan pääse selville, mitä se oikeastaan tarkoittaa ja mihin pyritään. Teos on satiiri, jonka pariisilainen osoite on jokseenkin selvä.»
Lähde[9]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
