Sotaväen lippujuhla

Sotaväen lippujuhlaa alettiin viettämään 1919 vuotta aikaisemmin päättyneen sisällissodan voittaneiden valkoisten Helsingissä järjestämän voitonparaatin vuosipäivänä 16. toukokuuta. Presidentti K. J. Ståhlberg vahvisti sotaväen lippujuhlan viralliseksi juhlapäiväksi vuonna 1921. Lippujuhla oli aluksi lähinnä porvariston juhla, mutta 1927 paraatin otti vastaan presidentti Lauri Kristian Relanderin sairausloman ajan tasavallan presidentin tehtäviä hoitanut sosialidemokraattinen pääministeri Väinö Tanner. Hän oli pysytellyt sisällissodan tapahtumien ulkopuolella, koska ei hyväksynyt aseellista kapinaa.

Lippujuhlapäivä määrättiin viralliseksi liputuspäiväksi asetuksella 1934.^[1] Viimeinen sotaväen lippujuhlan paraati järjestettiin kaksikymmentä vuotta valkoisten voitonparaatin jälkeen 1938.^[2] Talvisodan jälkeen keväällä 1940 puolustusvoimien ylipäällikkö, sotamarsalkka Gustaf Mannerheim antoi päiväkäskyn, jonka mukaan 16. toukokuuta ei järjestetä juhlallisuuksia. Tällä pyrittiin korostamaan kansallista yhtenäisyyttä. Päiväkäskyssä määrättiin ajallisesti lähellä ollutta toukokuun kolmatta sunnuntaita vietettävän yksimielisyyden ja sankarivainajien muistopäivänä, nykyisenä kaatuneiden muistopäivänä. Liputuspäivistä annettua asetusta ei vielä muutettu, joten toukokuun 16. pysyi muodollisesti liputuspäivänä vuoteen 1942.^[3]

Puolustusvoimain lippujuhla

Ylipäällikkö Mannerheimin täyttäessä jatkosodassa 75 vuotta 4. kesäkuuta 1942 Suomen valtioneuvosto antoi hänelle Suomen marsalkan arvon ja määräsi syntymäpäivän puolustusvoimain lippujuhlaksi.^[4] Päivä oli myös vahvistettu asetuksella viralliseksi liputuspäiväksi^[3] ja järjestettiin Ruokolahteen silloin kuuluneessa Immolassa, jossa oli myös asevoimien ohimarssi.

Valtioneuvoston määräyksestä huolimatta juhlapäivän yleisenä nimenä oli Suomen marsalkan syntymäpäivä, kunnes sen tilalle tuli nykyinen nimi 1950.^[2]

Kun Mannerheimin syntymästä tuli kuluneeksi 85 vuotta ja itsenäinen Suomi oli täyttämässä 35 vuotta 1952, juhlistettiin puolustusvoimain lippujuhlaa paraatilla Helsingin Senaatintorilla. Siihen osallistui puolustusvoimista ja rajavartiolaitoksesta neljäkymmentä osastoa ja runsaat kaksituhatta henkilöä.^[5] Paraatin vastaanotti tasavallan presidentti J. K. Paasikivi puolustusvoimain komentaja Aarne Sihvon kanssa. Paraatijoukkoja johti komentopäällikkö, kenraalimajuri Väinö Oinonen ja hartauden suoritti kenttäpiispa Johannes Björklund.^[5] Näin alettiin puolustusvoimain lippujuhlan päivää viettää paraatein, joita järjestetään eri paikkakunnilla. Kun Suomen itsenäistymisestä tulee kuluneeksi tasan viisiä tai kymmeniä vuosia puolisen vuotta myöhemmin vietettävänä itsenäisyyspäivänä, paraati järjestetään aina Helsingissä (vuodesta 2007 lähtien).^[2]

Historiaa

Sotaväen lippujuhla

Puolustusvoimain lippujuhla

Paraatipaikkakunnat

Lähteet

Aiheesta muualla