Puhelinkioski

Puhelinkioski, arkikielessä usein puhelinkoppi, on julkisella paikalla oleva maksullinen puhelin. Puhelinkioskit ovat yleensä lasiseinäisiä ja alumiinirunkoisia koppeja, jotka on varustettu lankapuhelimella ja puhelinluettelolla. Puhelut maksettiin puhelinkioskeissa alkujaan kolikoilla, mutta myöhemmin nämä puhelinkioskit korvattiin puhelukorteilla toimivilla.^[1]

Klassisia lontoolaisia puhelinkioskeja.

Alumiinirunkoinen puhelinkioski Tampereen Hervannassa vuonna 2006

Historia

Ensimmäinen kioski avattiin tiettävästi vuonna 1878 Yhdysvaltain Connecticutissa. Yleisiksi ne tulivat kuitenkin teollisuusmaissa vasta 1910-luvulla, ja esimerkiksi Suomen ensimmäinen puhelinkioski otettiin käyttöön vuonna 1912.^[2][3] Matkapuhelimien yleistyttyä puhelinkioskien tarpeellisuus ja käytännöllisyys ovat laskeneet lähes kaikkialla, eikä niitä ole Suomessa käytössä enää lainkaan. Helsingissä puhelinkoppeja oli 1990-luvulla noin 900 kappaletta, mutta vuonna 2006 enää 200.^[4] Vuonna 2007 oli luovuttu jo lähes kaikista puhelinkioskeista, ja viimeisetkin purettiin vuonna 2009.^[5][6]

Käyttö

Puhelinkioski Ruotsissa vuonna 2010

Puhelinkioskit olivat aikoinaan olennainen osa populaarikulttuuria, ja ne esiintyivät televisiosarjoissa ja elokuvissa.^[7] Erityisen tunnettuja olivat Ison-Britannian punaiset puhelinkioskit.^[8] Puhelinkioskit joutuivat helposti ilkivallan kohteiksi, ja esimerkiksi niiden ikkunoita ja puhelinkojeita rikottiin säännöllisesti.^[9]

Puhelinkioskien muotoilu vaihteli eri aikoina. Suomen ensimmäiset puhelinkioskit olivat rustiikkisia ja koristeellisen muotoisia. Myöhemmin siirryttiin alumiinirunkoisiin ja lasiseinäisiin kioskeihin, jotka lopulta jäivätkin kaikkein yleisimmäksi malliksi. Puhelinkioskien käytöstä poistamisen jälkeen moni niistä on päätynyt uudenlaiseen käyttöön: joko siinä olevat raaka-aineet on käytetty uudestaan tai sitten kioskista on tehty esimerkiksi varasto, sadesuoja tai taideteos.^[4][10][11]

Joissain maissa muodostui 1950-luvun lopussa muoti-ilmiöksi yrittää ennätyksiä, joissa mahdollisimman monta ihmistä ahtautui yhteen puhelinkoppiin samanaikaisesti.^[12]